Selkeä ja toimiva juonen rakenne - miten luoda sellainen?

Jälleen uusien topicien availua. (Hoi, immeiset, tekin saatte aloittaa keskusteluja, ei se ole silkan adminin etuoikeus!) Aiheena tänään miten rakentaa selkeä ja toimiva juoni tarinaan. Kaikki tietysti lähtee ideasta, mutta kasasta tiiliä ei synny itsestään taloa - ei varsinkaan selkeää ja toimivaa sellaista.

Joten: mitä kaikkea kannattaa muistaa kunnollisesta juonen rakenteesta? Keskustelua!

***

Itse ainakin koen, että juonen ehyyden kannalta on erittäin tärkeää se, että käyttää säännöllisesti jokaista tarinan elementtiä. Tämä pätee erityisesti pitkissä jutuissa: ärsyttää toisaalta se, että kirjoittaja laittaa tarinaan jotain mutta ei käytä sitä myöhemmin (esim. uusi erikoistaito), ja toisaalta se, että jostain yhtäkkiä taiotaan jotain uutta niin, että se ratkaisee juonesta jotain liian helposti (googlatkaa hakusanalla Deus Ex Machina jos haluatte tietää ilmiöstä enemmän). Eli: mitä tuot tarinaan, alusta se hyvin ja myös päättele hyvin. Ei irrallisia juonenpätkiä eikä jumalia koneesta!

Juu, ajattelin avata tämän topicin, mutta valkean paperin kauhu iski jälleen. Siinä sitä oltiin:

"Ööh mitä mun piti sanoa, niin jotain sellaista ja ei ei se tänne käy."

Mutta asiaan, juu siis Idea on tärkein. Käytän esimerkkinä keväällä ilmestynyttä lätkäficciä. Idean kyseiseen ficciin sain jo vuodenvaihteessa, kun talviolympialaiset alkoivat lähestyä ja mahdollisena finaalina hehkutettiin Kanada-Venäjää. Lisäksi ruvettiin kaivelemaan historiaa ja esille tuotiin 1972 pelattu summit series. Kyseinen sarjahan oli kuumaa tavaraa sen ajan maailmassa ja ratkesi viimeisessä ottelussa. Tämä toi mieleeni idean jääkiekkopelistä, jossa joukkueet olisivat koottuja Narutoversumista.

Toinen tärkeä ovat hahmot. Vuodenvaihteessa minulla oli pääpiirteittäin Konohan joukkue koossa, mutta vastustaja tuotti vaikeuksia. Sain Akatsukin joukkueen kokoon helmikuussa. Nyt minulla oli siis Idea ja Hahmot.

Kolmas pointti eli sisältö olikin sitten tuskaa. Aloin miettiä miten kertoa lätkämatsista, kun itse en ole lapsuuden höntsäilyjä lukuunottamatta pelaillut. Oltiinkin pitkällä keväässä, kun tajusin millainen sisältö sopisi parhaiten ficciin, tällöin sain idean radiolähetyksestä. Aloin hakea sopivaa "asiantuntijaa" ja "selostajaa". Hayate oli minusta sopiva kertomaan mitä kentällä tapahtui ja Kolmas Hokage oli täydellinen tuomaan oman mielipiteensä tapahtumista.

Neljäntenä tulikin toteutus. Joo poskelleen meni. Itse sisältö, hahmot ja idea olivat kasassa. Koska tapani on kirjoittaa suoraan tajunnasta, niin hetkessä tuli tekstiä rajusti ja sitten napsui taas katkoja. Tämä venytti julkaisua. Tässä on Genmallakin petrattavaa, tosin vanhat tavat pysyy tiukassa.

Eiköhän tässä ole hieman tätä Juonen palikoita.

Nonniin, nyt päästiin leikkimään äidinkielen opea, jeii!!!

Noniin. Tämän jutun kaikki varmasti tietää jo ala-aste ajoilta.
Jokaisessa tarinassa, oli se sitten tarina tai runo, on nämä kolme asiaa:
Alku, keskikohta ja loppu.
Jos olette törmänneet kirjoitukseen, jossa ei näitä olisi, kertokaa toki, sillä minä en ole!

Noniin. Siis, juonihan lähtee yleensä jostain kohtauksesta, alusta tai lopusta, tai ehkä tarinan yleisestä ilmeestä. Moni lähtee kirjoittamaan tarinaa siinä vaiheessa, sorrun itsekin sellaiseen joskus.

Mutta ei se riitä. Ehkä pari ekaa lausetta sujuu hyvin, mutta jossain vaiheessa tulee blackout. Mitä seuraavaksi?

Tässä oma toimintatapani, pikkuisena ohjeistuksena:

1. Idean keksittyäsi suosittelen laittamaan sen ylös jonnekin. Sitten voit joko mielessäsi, tai paperille, alkaa suunnittelemaan kaikkea tarinaan. Henkilöitä, tapahtumapaikkoja, vaikka sivuhenkilön kengän kokoa, kaikkea mikä tuntuu hyvältä.

2. Seuraavaksi suosittelen kokoamaan kaiken uudelle paperille. Siitä on helppo nähdä tulevan tarinan yleisilme.

3. Mieti tapahtumapaikkojen, henkilöiden sun muun tarkoitusta tarinassa. Ala miettimään perusjuonta. Esimerkiksi:

"Mies päätyy oudolle saarelle, joutuu vaaraan, taistelee ja pääsee pois."

4. Nyt kun juonen raakile on olemassa, ala sijoittamaan keksimiäsi asioita ja henkilöitä siihen. Kaikkien keksintöjesi ei tarvitse tulla tarinaan, ota ne, jotka tuntuvat sopivilta. Keksi ihmeessä lisää tavaraa, jos se sitä tarvitsee!

5. Suunnittele kunnolla hahmot, heidän taustansa, luonteensa, mielipuuhansa ja kaiken inhoamansa, plus muuta turhaa.

6. Viimeistele hiomattomat kohdat ja ala kirjoittamaan. Kirjoita koko tarina ennen sen mahdollista julkaisemista, eli älä ota mallia Horaanekosta.

Siinä on oma toimintatapani, joka toimii mielestäni ihan hyvin. Toki, tapansa kullakin!

Lisäksi eräs juoneen liittyvä asia, joka pitäisi korostaa mahdollisimman räikeän värisellä korostustussilla, on jännityksen ylläpitäminen. Hyvässä juonificissä olisi syytä olla koko ajan jokin pieni jännitysvire päällä: lukija täytyy pitää uteliaana eikä hän saa arvata liian helposti kaikkea ficissä tapahtuvaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö loppua saisi arvata, sillä kyllähän esimerkiksi lastenleffoissa arvaa helposti, että pahis voitetaan lopulta ja kaikki päättyy hyvin.

Tässä on hyvä ja yksinkertainen esimerkki simppelistä jännityksen ylläpidosta ficissä, jonka loppu on helppo arvata: Kawamarun ficci Karkulaiset (S-K7). Siinä Hyuuga Hanabi lähtee karkumatkalle yhdessä Konohamarun kanssa, koska hän luulee, että hänen vanhempansa aikovat vaihtaa tyttärensä toiseen. Jos vähänkin on katsellut lapsille tarkoitettua kirjallisuutta/mediaa, arvaa helposti, miten tämäntyyppinen tarina päättyy: tyttären vaihto onkin silkka erehdys, Hanabi ja Konohamaru palaavat takaisin kotiin ja kaikki päättyy hyvin. Mutta tässä on silti jännitystä: lukija haluaa tietää, mitä karkumatkalla kohdataan, miten karkulaiset palaavat karkumatkaltaan ja mitä Hanabin vanhemmat oikeasti tarkoittivatkaan puhuessaan jonkin vaihtamisesta. SEN TAKIA hän lukee ficin loppuun.

Elikkäs: pidä joka kohdassa tarinaa huoli siitä, että lukija on epätietoinen jostain ja haluaa ottaa siitä selvää "Miten sankari selviytyy tästä? Mikä on tuon tyypin salaisuus? Miksi tuo pitää pinkkejä pupukalsareita muiden huudoista huolimatta?" (<- Viimeinen ei ole ehkä niin hyvä.)

E: Lisäksi: jos tarina on tarkoitettu selkeäksi, kaikki juonihännät pitäisi päätellä eikä jättää repsottamaan! Eli hoitakaa sankari kuiville, kertokaa tuon tyypin salaisuus ja selittäkää pupukalsarien mysteeri!

Itse en mitään hirmuisia seikkailuficcejä lue (tai esimerkkinä Narutosta mitään ninjataisteluficcejä, koska sitä nähdään ihan tarpeeksi sarjassakin), mutta hyvä pointti. Ja päteehän tuo ihan tavalliseen ficciinkin, ja sitä varmasti Nuti tarkoititkin, myös.
Ketkä hänen vanhempansa oikeasti ovat? Mitä tuolle on tapahtunut lapsena? Miksi hänen siskonsa kuoli?

Kun esimerkiksi tuollaisia kysymyksiä annetaan hieman epäsuorasti pohdittavaksi heti ensimmäisessä osassa, olen myyty. On vain pakko lukea ficci/sarja loppuun.
Tuolla Naruto.fi:ssähän se on helppoa, kun vaan laittaa selitykseen tuollaisia jännittäviä kymysyksiä! >w<

Mulla on jotenkin kauhean vaikeaa tuottaa selkeää tekstiä saatikka luoda selkeää juonta, johtuen varmasti siitä, että kärsivällisyyttä ei löydy alkuunkaan. Hyviä neuvoja oli Nutilla ja horaanekolla, mutta lisäisin vielä, että kannattaa päättää jokin tietty piirre siitä tarinasta, jonka ympärille sit rakentaa koko juonen. Jos kirjoittaa romanttisen ficin, niin tietenkin se tarina käsittelee sitä parisuhdetta tai vastaavaa, ei mitään murhia (tai miksei niitäkin, mutta yleisesti näin, romanttisiin tarinoihin sitä romantiikkaa, dekkari tyyppisiin murhia). Ja se asia voi olla vaikka mitä, ja sen ympärille kannattaa lisätä myös muitakin juttuja. Vaikka parisuhdeongelmia (joo käytetään sitä romantiikkaa nyt esimerkkinä).
Ja toi Nutin neuvo jännityksen ylläpitämisestä on todella hyvä! Ei Erkkikään jaksa lukea ficciä, joka ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa tai sitä lukiessa ei ala pohtimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kannattaa siis pyrkiä mahdollisimman koukuttavaan tekstiin..

Tuli tosta Nutin mainitsemasta jännityksestä mieleen myös miten kirjottaa ficin. Siis selvällä suomen kielellä ficin tyyli. Tyylillä tarkotan tässä sellasta, että miten sanat asettelee, mihin asettaa lauseitten painopisteen, millaista merkitystä pilkulla on ja niin edelleen.

Yritin puol tuntia sitte kirjottaa salaperästä ficciä, mutta kirjotin sen sellasella idiootti tyylillä, että painotin koko ajan kuinka idiootteja kaikki ovat jne. ja tajusin sivun jälkee, ettei tästä saa sellaista kun olin tahtonu. Joten se tyyli on myös tärkeä, jotta saa pidettyä tapahtumien kulun yllä ja tekstiä tulee asiallisesti, eikä sitä tartte väkisin vääntää sieltä. Ja erityisesti, jotta se ficin oma, erityinen tunnelma pysyy kasassa.

Tän eron näkee hyvin, jos vertaa novelleja ja kokonaisia romaaneja. Novelleissa voi käyttää ns. idioottityyliä, että vain keskittyy mollaamaan ja selittää idioottivarmasti kaiken, mitä ei kukaan jaksaisi pidemmän päälle lukea, joten samaa ei voi käyttää romaaniin, jossa taas tärkeämpänä olisi sujuvuus ja eteenpäin pyrkivyys tyylissä, joten parempi tyyli voisi olla jotain ihan muuta. En nyt keksi mitään hyvää esimerkkiä tähän. Tai ficeissä kun vertaa jotain kauheeta angsti ficciä ja huumorifcciä, vaikka huumorificissä väännettäisiin huumoria angstista, niin mikä sen sitten erottaa siitä todellisesta angstificistä.

Kirjoittaessa ficciä pitää muistaa, miltä lukukokemus tuntuu kokonaisuudessaan, eli kaikki kappalejaot, ja vuorosanat, tuntuvatko ne hyvältä kun luen kaiken nyt putkeen? Itse teen niin, ja se on osoittautunut hyväksi tavaksi, sillä kirjoittaessaan on hyvä miettiä, miten lukija näkisi asiat mielessään, ja tuleeko kokonaisuudesta haluamasi.
Se määrittelee myös ficin tunnelmaa.

Ryhdyn kirjoittamaan yleensä silloin, kun minua suorastaan janotta kirjoittaa ficciä, ja ongelmani on, että kun se ja sitten loppuu, kaikki tuntuu pakkopullalta. Eikä ficistä enää tule sellaista mitä siitä haluaisi. Voisiko joku kertoa, jos tietää tämän tunteen ja tietää myös miten siitä päästään? Haluaisin pystyä kirjoittamaan kaikenaikaa.

Juoni minulle kehkeytyy joko varsin mukavasta unesta, tai se vain tulee yhdestä pienestä päähänpistosta, joka johtuu sen hetkisestä tunnelmasta. Olen nimittäin aina ottanut huomioon eri asioiden tunnelmat, ja unienkin tunnelmat vaikuttavat juoneen. Nytkin olen nähnyt yhdestä ficistäni unta, ja sen tunnelman avulla näen sen nyt uusin silmin. Minusta sillä on tärkeä osa kirjoittaessa,koska sehän määrittelee millainen ficci on kokonaisuudessaan.

Ja ficin juonen/tunnelman voi tiivistää lauseeksi, sanaksi, tai lausahdukseksi. Se auttaa hahmottamaan päämärän ficissä, ettei sitä kadota kesken kirjoittamisen. Itse olen kokeillut, ja hyviä tuloksia on tullut. Siten en erehdy jaarittelemaan turhasta aiheesta.

Anteeksi, jos tämä on mielestänne poissa aiheesta.

Bu-Jue-Li kommenttin vastaten, hieman poiketen asiasta. : D

Tiedän sen tunteen, kun on se kauhea inspis ja sitten tulee sitä tekstiä ja ai, että kun se teksti on hyvää, mutta kun se katoaa, niin ai että mä vihaan tätä jälkeä. Mul on Microsoft Office ohjelma, joka siis kulkee Wordin, PowerPoint, Excelin ja näitte kaa samassa ryhmässä ainakin vuoden 2007 versiossa. No kuitenkin. Sen nimi on OneNote. Se on tosi, tosi kiva, koska sä et varsinaisesti tallenna jokasta tekstiä erikses, vaa käytät sitä niin kuin käyttäisit muistikirjaa ja aina kun haluat kirjoittaa uudesta asiasta niin sitten saat vaikka uuden sivun tai sitten teet uuden muistikirjan tai jotain siltä väliltä. Kuitenkin miten tää nyt liittyy siihe itse innon kadottamiseen...

Käytän ite tota niin, että oon tehny sinne muistikirjoja aiheiden mukaan. Yritän säännöllisesti valita joko sanan, tunteen, hahmon, sanonnan yms. mitä vain ja sitten ottaa niille sen uuden sivun sieltä muistikirjasta ja kirjoittaa kaiken mitä siitä tulee mieleen mahdollisemman sujuvasti yhteen pötköön. Ja kun siitä ei enää keksi mitään, kokeilen uutta sanaa tai vastaavaa. Eli siis suomennettuna kokeilen yksitellen pilkkoa ficeissä olevia asioita pienempiin osiin. Jos tiedän kirjottavani lähiaikoine romance ficin kokeilen kirjottaa mahdollisemman erilailla erilaisia pätkiä mustasukkasuudesta, rakastuneisuudesta, ihastuneisuudesta mistä vain siihen tulee, jos taas kirjotan kauhu ficin yritän löytää tapoja kuvailla kaikkea kauheata eri tavoilla. Yritän sekä välttää kliseitä, että kijottaa niitä kliseitä, joita sitten yritän muokata erilaiseksi.

Eli siis kannattaa vaa kirjoittaa, vaikka ei olis sitä inspistä. Harjottelemalla siitä pakkopullasta voi tulla hyvää, vaikka se veisi aikaa. Muuta vinkkiä siihen ei oikein voi sanoa, ehkä tietty vois olla, että yrität koko ajan saada inspistä ja kokeilla uusia juttuja, lukea uusia juttuja, mutta se on pelkässä ideassaan jo mahdoton.

Joku viisas tais joskus sanoa, että kirjoittaminen ei ole pelkkää kirjoittamista se on yhä uudelleen ja uudelleen kirjoittamista. Koskaanhan ei voi tavoittaa täydellistä, mutta aina voi yrittää, eikä yrittämisestä voi olla mitää haittaa, vai voiko?