Millaisia fanficcejä lukisitte mieluiten?

Nyt en kysy, millaisia fanficcejä luette eniten, vaan sitä, että mitä lukisitte kaikista mieluiten jos vain saisitte käsiinne. Nyt emme puutu tarjontaan, vaan kysymme kysynnästä!

Hröm.

Kun on siivottu pois alta sellaiset muodollisuudet kuin oikeinkirjoitus, hyvä kirjoitustyyli, osuva kuvailu yaddayaddayadda, tse nautin kaikista eniten seikkailuista, joissa ei kuitenkaan vahingoiteta porukkaa enempää kuin on tarpeen. Sellainen K11-shounen-mätön henkinen on minun makuuni, ei saa pelätä liian pahasti (mutta sopivasti) että päähenkilö tai tämän lähimmät kaverit kupsahtaisivat kesken kaiken. Ei liikaa verta, ei sisäelimiä, mutta sen sijaan vauhtia ja jännitystä pitää olla! Romantiikka saa kukkia, kunhan se pidetään taka-alalla, seikkailu on pääasia! Mieluiten tämä suosikkityyppini saisi olla oikein pitkää jatkosarjaa, kenties juoksemista aikaa vastaan, ylipäätään jännitystä, ei kauhua, huisia tunteita... SEIKKAILUA!

Toinen rakastamani tyyppi on HYVÄT huumorificit. Ei siis mitään kikattavia teini-Akatsukeja biitsillä, vaan hyvin rakennettua hyväntuulista mutta älyllistä komediaa, joka tuo hymyn huulille. Parhaiten toimii tarjoiltuna oneshottina, liian pitkiä aikoja ei jaksa nauraa.

Sitten vielä eräs juonityyppi, josta pidän kovin: Kukaan ei ole oikeasti ilkeä, vaan kaikki paha, joka tapahtuu, on syntynyt väärinkäsityksestä. Lopussa, kun sotkut on siivottu, väärinkäsitys oikaistaan, ja kaikki ovat taas sovussa ja iloisia. Jotenkin niin herttainen tarinatyyppi etten kyllästy siihen

Semmotteista. Löpinäni ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi muunlaisiakin ficcejä hyvinä, mutta nuo ovat oikein erikoisherkkuani

Teillä?

Itse pidän lähinnä ficceistä, jotka herättävät minussa tunteita. Koskettaa, itkettää, naurattaa, pelottaa, jännittää...
Eli siis suuria ja tunteita ja draamaa, mutta sellaisessa "sopivassa määrässä" ei mitään siirappi ällötyksiä tai saippuaoopperaa. Itse tykkään lukea ahdistavia ficcejä, vaikka ne saavat ahdistumaan. Jos ficci saa minut ahdistumaan, minulle on tunne, että teksti on jotenkin puhutellut minua ja se jää hyvin mieleen. Ihmissuhdekiemurat sun muut ovat myös nannaa, mutta edelleenkin siinä epämääräisessä "sopivassa määrässä".

Seikkailu ficcit eivät saa minua niin paljoa syttymään, ellei tarinassa ole oikeasti jännitystä, niin että meinaa syödä sormensa ja polvensakin. Moniin tämän tyyppisiin ficceihin en ole törmännyt, joten en niitä yleensä jaksa lukeakaan.

Huumori on aina plussaa (paitsi vakavahenkisissä ficceissä), mutta se ei saa hallita ficciä. Pidän ns. epäsuorasta huumorista ja ironiasta. Mutta joskus huumori suorastaan ärsyttää, jos sitä on käytetty väärin, esim. jotut hahmot pistetään sanomaan sanoja, joita he eivät oikeasti koskaan sanoisi. Esim Narutolta kaikkea typeryyttä voi odottaakin, mutta siinä vaiheessa kun Shikamarun suusta alkaa päästä ihan vääriä repliikkejä tai haukkumasanoja jne... joo ei.

Jokin hieno tiivistelmä tästä kaikesta? Ahdistavia suhdekiemuroita juonenkänteillä, jännityksellä ja epäsuoralla huumorilla höystettynä?? :DD ehkä en edes yritä sanoa sitä tiiviisti.

Yhdyn ehdottomasti envyyn tossa, että luen ficcejä, jotka herättää tunteita ja koskettavaa syvältä, riipasee sieltä sydämestä ja saa mahassa niitä jänniä tunteita. Yeah. Kliseesti sanottu, mutta joo. Ihmissuhdekuviot, niin että ne on järkeviä, niihin tulee joku järkevän tuntuinen loppu, eikä niitä venytetä liikaa ja niissä pysyy mielenkiinto yllä on ehdottomasti mun rakkauteni ficeissä. Tietysti aina vähän jännitystä sinne romantiikan sekaan, muttei liikaa.

Toinen asia, josta tykkään, on erittäin hyvät huumorificit. Ei sellaisen väkisin väännetyt, väkistä huumoria. Vaan ennemmin sellasta hyvin kirjoitettua tapahtumakomiikkaa, juuri sitä mikä on kaikkein vaikein mahdollinen kirjottaa. Ha. Että mä vaadin aina kirjottajalta paljon.

Kuitenkin oon ehkä vähän outo, mutta vaikka juoni olisi klisee, hahmot epäaitoja ja niin pois päin vähän tällästä heikompaa, mutta tykkään parituksesta ja kirjoitustyylistä, ehdottomasti kirjoitustyylistä, niin voin lukea minkälaista shaibaa tahansa. Kirjasarja A House of Night, jos oikein muistan, sisältää kaikkea mistä en todellakaan pidä, siis ihan totta, mutta tykkään siitä kirjotustyylistä englannin kielisessä versiossa niin paljon, että oon jopa ajatellu lukea koko sarjan, jos vain saisin niitä osia enemmän käsiin.

Joten tiivistetysti, joko hyvää juonta, paljon draamaa ja muuta ihanaa kivaa pientä suhdekriisiä, jollon ei tartte olla ihan niin hyvä kirjottaja tai sitten todella, todella mieleenpainuva tyyli tai tyyli ylipäätään, että tykkään siitä, niin kyllä musta lukijan saa. Ha. : D

Komppaan minäkin envyä ja Hidefiniä, ficin pitäisi saada jotain viboja liikkeelle ja muuttaa rytmiä siellä rintalastan alla.

Mulla tämän hetken ykkösenä ovat Hanna-Riikka Kuisman kirjoitelmien tapaiset, mustalla ja vähän häiriintyneellä huumorilla höystetyt kuvaukset naiivista ihmisestä ja siitä, kuinka kornia elämä on. Etsin samaistuttavia tapahtumia ja henkilöhahmoja, ja siksi siirappia tihkuvat, yltiöromanttiset liibalaabat jäävät lukematta, hyi olkoon.

Tykkään itse myös paljon, jos fic inspiroi. Tässä sarjassa parhaita mielikuvanluojia ovat ehdottomasti lyhyet raapaleet, lyriikat ja runonpätkät :-------)

Hidefiniä ja Envyyä komppaan enkä ala samaa jauhamaan. Rakastan ahdistavia ficcejä, mutta joskus sellainen älytön huumori on ihanaa. Rakastan surrealistisuutta ja vihaan kauheeta toimintaa ficeissä, sitä kun näkee ihan tarpeeksi sarjoissa, esimerkkinä Naruto. XP

Koska suosikkihahmoni ovat lähes aina pahiksia, lukisin kaikkein mieluiten tarinoita, joissa mennään syvälle heidän menneisyyteensä, motiiveihinsa ja ajatuksiinsa. Kaikkein parasta olisi, jos pahis tarinan aikana muuttuisi edes semi-hyvikseksi. Tämän muutoksen taustalla ei saisi olla romantiikka hyviksen kanssa vaan ainoastaan pahiksen oma tahto muuttua/ymmärrys siitä, miten hän on aiemmin ollut väärässä.

Tarinan pitäisi tietysti olla todella taidokkaasti kirjoitettu. Täydellisessä tarinassa pahis ei saisi helpolla anteeksi tekojaan, hänen tekojaan ei yritettäisi selittää tekosyillä (yhyy, oli angstinen lapsuus, joten ei minua oikeasti voi syyttää siitä, että tapoin x tyyppiä!) eikä sarjan hyviksiä yritettäisi esittää itsekkäinä, typerinä yms. vain sen takia, että pahis näyttäisi heidän rinnallaan paremmalta.

Plussapisteitä tulisi siitä, että pahikset ja hyvikset joutuvat tarinan aikana työskentelemään yhdessä jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Pidän myös siitä, että suosikkihahmoni saavat fyysisiä vammoja ja joutuvat kamppailemaan, että paranisivat tai oppisivat elämään asian kanssa.

VampireNaomi, tahtoisin lukea tuollaisen ficin.
Tuo kuullostaa nimittäin erittäin hyvältä! Olisi mukavaa lukea tuollainen ficci esim Light Yagamista, (en tosin pidä siitä ja se on kuollu...) tai tai tai... No, jostain kivasta pahiksesta. >XD

Sellainen fanficci, jota itse lukisin... Hmm.

Kaikista mieluiten lukisin ficin, joka sijoittuu vanhaan Kiinaan/Japaniin. Siihen aikaan, milloin taikausko ja sodat kulkivat käsikädessä, ja vanhat viisaukset kukoistivat. Se, että esimerkiksi päähenkilö olisi maaseudulta ja melko heikolla terveydellä varustettu laiheliini sopisi minulle. Sitten tämä lähtee rankalle matkalle läpi kaupunkien ja vuorien sotaa pakoon, etsien paikkaa minne asettua taloksi. Paljon tunteita, haikeutta ja itkua sekä viisautta olisi minun mieleeni.

Toisaalta haluaisin myös lukea jalkavaimojen arjesta keisarin hovissa tai muuten vain eri henkilöiden jalkavaimoista, joiden elämä pursuaa salattuja suhteita sekä rakkautta ja menetyksiä. Rakastan kaikkea vanhaan Kiinaan liittyvää.

Kung Fu- mestarit ja heidän oppilaansa keskinen treenaus ja henkinen sekä fyysinen kasvu olisi myös varsin ihana, täynnä taisteluja kunniasta ja kostosta.

Narutosta luen mieluiten OC-ficcejä, jotka on laadittu tarkkaan. Varmaan oppiakseni niistä jotain, mutta pääasiassa myös viihteenä. Shonen-ai, yuri tai yaoi etc, ei kiinnosta.

Minulle menevät monenlaiset ficit, mutta ensimmäinen kiinnostava piirre on, jos käytetään jotain kielikuvaa, juonenkäännettä tms, jonka kohdalla minua alkaa raivostuttaa, että kunpa olisin itse keksinyt ja kirjoittanut sen. Silloin minun on pakko lukea ficci loppuun, ja nähdä, onko tyyppi keksinyt muuta, jota voi kadehtia.

Ja genre. Ah, angst, rakastan hyvin kirjoitettua angstia, mutta painosanalla hyvin kirjoitettua. Eli jotain, mistä ei ole ennen kirjoitettu niin paljon, ja jotain, joka ei jää pintaraapaisuksi. Nimenomaan tuo mainittu tunteiden koskettaminen.
Melkein kaikki muutkin genret menevät, mutta romanssia tai/ja angstia, seikkailusta en niin kovin paljon nauti, mutten sitä inhoakaan.
Sitten, hyvin vedetty AU, uskottava tarina, olkoon nyt vaikka suomalainen yläaste, jos pysyy kasassa.

Paritus vaikuttaa myös todella paljon lukunautintoon. Minun on myönnettävä sortuvani paikoittaiseen paritusrasismiin, en nimittäin jaksa lukea enää ollenkaan SasuNarua, ellei se vaikuta loistavalta tarinalta. Luen mielelläni vähän harvinaisemmista pareista, esim. InoChouji ja muut. Totta kai minulta meinaa suurta plussaa, jos pääpari on LeeGaara, mutta ei se tietenkään tee ficistä automaattisesti hyvää. Tosin, yleensä ne ovat hyviä, koska pari on sen verran harvinainen, että harva heikonpi kirjoittaja sitä alkaa vetämään.
Ja tyttörakkaus, shoujo ai, se merkitsee minulta hyvin suurta plussaa, jos se on hyvin kirjoitettu. InoSaku on varsinkin aika nam <3

Ja huumori ja piilohuumori. Onko kukaan lukenut roolipelin "Tanssivat lehdet" pelejä? Siellä Gaaraa ja Shikamarua pelaava tyyppi taitaa tämän homman, minun tekee aina mieli pölliä jokin hänen vitseistään, mutten tietenkään voi, sehän olisi kopiointia. Toinen loistava samaisella foorumilla on Inon pelaaja, ja kun luin näiden kahden pelejä, joissa Gaara ja Ino tapasivat, sain koko ajan valtavia naurunpuuskia. Peli on kuollut, ja sekös minua harmittaa, koska noiden vitsien takia haluaisin lukea lisää.

Minun yhteenvetoni täydellisestä ficistä;
Angstinen, piilohuumoria sisältävä AU-ficci, jonka kielikuvat ja vitsit saavat minut kateudesta vihreäksi. Parituksena LeeGaa ja sivuparituksina InoSaku ja muita tyttöpareja.

Voisiko joku kirjoittaa tuollaisen, kuulostaa ihanalta >"D

Tekee mieli vielä lisätä, että tykkään ja haluaisin lukea ficcejä, joihin on panostettu. Siis asioita, joita ficci käsittelee, on tutkittu ja otettu selvää, eikä vain haettu jotain mielikuvaa jostain omasta mielestä ja mielipiteiden pohjalta. Aitoja ficcejä, joissa on aidon tuntuisia tapahtumia/kohtauksia/tarinoita mitä vain. Mutta sitä aitoutta.

Tässä tapauksessa sillä ei sitten ole niin väliä, onko se AU ficci vai ei tai vastaavaa. Mutta sitä, että hahmot eivät ole OOC ja esim. jos ollaan jossain keskiajassa, niin sitten myös ollaan keskiajassa kaikkine hevosvaunuineen, vaihtotalouteene, ruttoineen, kulkutautineen, köyhyyksineen, aatelisine, papistoina, maaorjina, ritareine, prinsessoineen, vankiloineen, eikä mitään että tää hahmo nyt pysty hyppäämään näitten ja näitten juttujen yli, koska tää on päähenkilö. Sitä todellisuutta. Vasta sitten mulla tulee ficissä ainakin kaikki muu.