~ Joulukeskustelu ~

Sehän alkaa pikkuhiljaa olemaan ihan ajankohtainen aihe, nee? :3

Mulla lähteny jo pienet joulufiilistelyt pyörimään, kun kaikki kyselee joululahjatoiveita ja joulukalenterin tekemisellä on varmasti myös oma osansa tähän... Elikkäs täällä vaan yleistä keskustelua joulusta! Miten vietätte joulua? Mitä mieltä yleensäkkään joulusta? Mitä aiotte ostaa ystäville/perheelle lahjaksi? Entäs omat lahjatoiveet?


Jos näytän hyvää esimerkkiä (köh) ja vastaisin noihin omiin kysymyksiini ensin. ^^' Mun joulunvietto on jo parin vuoden aikana mennyt niin, että mennään mummulaan porukalla ja ollaan siellä koko joulu. Se on vuoden ainoa hetki, jolloin koko perhe ollaan yhdessä, koska vanhemmat on eronneet ja joulu on ainoa sen verran tärkeä juhla, että silloin ei olla erillään. Siihen kuuluu kaikki perinteinen, paljon hyvää (ja pahaa, olen nirso) ruokaa, tunnelmointia, haudoilla käyntiä, lahjoja... Ehkä haudoilla käyntiä pidän joulun tunnelmallisimpana hetkenä.

Oma mielipide joulusta on se, että jos sitä vietetään, niin sitä pitäisi viettää myös muista syistä kuin vain suurten lahjavuorten toivossa. Vaikka itse olen agnostikko (eli en usko/en osaa sanoa uskonko ennen kuin Jumalan olemassaolo todistetaan), suhtaudun jouluun uskonnollisena juhlana. Lisäksi joulu merkitsee minulle syntymäpäiviä, vietän siis kahta juhlaa yhtaikaa. Vaika synttärini ovat jo 21 päivä, ei minulla ole koskaan ollut oikeita, erillisiä juhlia, vaan aina sitä on vietetty samaan aikaan kuin joulua.

Tällä hetkellä rahatilanteeni on niin kyseenalainen, että en tiedä saanko oikein lahjoja ostettua kenellekään... Perheelle en kyllä ole ostanut oikeastaan koskaan, isälle olen joskus antanut jonkun dvd:n tai vastaavaa, mutta muuten en ole lahjojen antamista harrastanut. Ystäville pitää varmaan nyt edes jotain hommata, suklaata vaikka jos en mitään hienompaa keksi/pysty toteuttamaan. Onneksi tässä on vielä aikaa. :3

En pidä siitä, että joulua pidetään lähinnä materialistisena juhlana. Okei, minustakin on ihanaa saada kaikkea kivaa lahjaksi, mutta pidän toiveeni kuitenkin kohtuullisina. Olisihan se kalansilmäobjektiivi ollut aivan mahtava juttu, mutta liki 800 euron joululahja on aivan kohtuuton. Kitara olisi myös ollut yksi aivan ihana, mutta mietin, ettei minulla ole tällä hetkellä aikaa opetella soittamaan sitä (ehtiihän sen myöhemminkin ostaa), ja vaatteista minulla on paljon suurempi tarve, joten sama kai se on pyytää joululahjaksi muutama rätti. Muilta sukulaisilta olen sitten toivonut kirjoja, astioita/lakanoita/muita hyödyllisiä tavaroita tulevaisuutta ajatellen ja sitten vakio, eli joku Serranon perheen tuotantokausi. Toiveita esitän lähinnä siksi, että en uskalla ajatellakkaan, mitä sukulaiseni minulle laittaisivat lahjaksi, jos en toivoisi yhtään mitään. 8D Nimimerkillä kokemusta on...

Ps. löysin tänään jonkin sattuman kautta vanhan päiväkirjani, ja oli hellyyttävää nähdä, miten sanoin siinä, että ainoa joululahjatoiveeni on maailmanrauha. :') Olin silloin ehkä hieman vanhempi kuin siskoni on nyt, ja niin vihaan sitä, kun tämä haluaa vain kauheasti tavaroita jne, ja hänelle joulu ei merkitse mitään muuta kuin lahjoja... Että kyllä mä voin sitä rauhaa toivoa edelleen!

Ennen meillä oli tapana viettää joulua isomummoni luona keskisuomessa, mutta se sitten vähän jäi ja varsinkin kun hän nukkui pari vuotta sitten pois, ei siellä ole sitten käyty.

Nykyisin vietän joulua kotona. Aamu alkaa kuusen koristelulla, pöytäliinan silityksellä ja muissa askareissa auttamalla. Iltapäivästä tulee mummo, jonka kanssa käymme hautuumaalla viemässä kynttilän. Sitten mennään kotiin ja syödään jouluruokaa jne. Illalla tulee pukki (isä tekoparrassa ja pinkissä kylpytakissa), jolle sitten koko perhe nauraa maha kippurassa, kun hän jakaa lahjoja. :3 Illan lopuksi saunaan ja syödään niin paljon, että on vatsat kipeinä.
Vuoden päästä en tosin tiedä miten toimin, kun kesällä luultavasti lennähdän pesästä. Joko tulen jouluksi kotiin tai poikaystäväni kanssa oleskelen.

Joulu on minulle lähinnä mukavaa yhdessäoloa. Olen ateisti, joten en mieti joulua uskonnollisesti, vaikka pidän toki perinteistä. Meillä kun ei uskotoa koskaan kotona korosteta, emme lue Raamatusta pätkiä, emmekä puhu uskonnosta mitenkään edes jouluna. Rakastan myös sitä, kun jouluna on vihdoin oikeasti lupa syödä niin, että vatsa halkeaa.

En niinkään välitä lahjojen saamisesta, lahjojen antaminen on minulle tärkeämpää. Annan lahjat vain harvoille ja valituille, yleensä äidille, isälle, poikakaverille ja muutamalle ystävälle. Tänä vuonna olen ostanut Happoradio levyn USA:laiselle ystävälleni ja semmoisen kynttiläpidiketuoksumikälie jutun toiselle ystävälleni. Muille en ole vielä oikein keksinyt mitään. Poikaystävälleni haluaisin tehdä jotain, mutta peukalo on valitettavasti keskellä kämmentä...

Jos nyt jotain pitäisi itselleni toivoa, niin eihän se raha koskaan pahitteeksi ole. Varmaan jokin yöpaita tai suklaalevy olisi myös kiva. Olen myös halunnut pitkän aikaa Happoradion uusinta albumia, ehkä sitä kehtaisi jopa pyytää? Tosin eipä sillä väliä, kunhan on kiva joulu.

Niin kauan kuin muistan, meillä on joulua vietetty siten, että aamulla puuhataan kuka mitäkin ja äiti siivoilee. Puolenpäivän aikaan minä ja isoveljeni lähdetään enomme kanssa hautuumaalle laittamaan kynttilöitä, ja äiti jää kotiin. Kun hautuumaalla on käyty, mennään mummille, ja isi ja äiti ilmaantuvat sinne myös vähän myöhemmin. Sitten rupatellaan ja napsitaan suklaata ja sun muuta kivaa, ja sitten syödään sitä jouluruokaa, nam! Aterian jälkeen rupatellaan taas lisää, ja hiukan myöhemmin juodaan kahvit ja syödään jäätelöä. Mulle on kyllä yleensä varattu mehua kun en kahvista perusta. Yleensä minulle tulee hirveät vatsakivut aina aterian ja kahvien välissä. x)
Ja kun kahvit on juotu, avataan lahjoja. Meille ei tule enää joulupukkia, kun ollaan kumpikin mukula sen verran isoja, eikä enollani ole lapsia...

Tosta joulupukki asiasta tuli mieleen, että jännä nähdä miten käy, tuleeko meille pukki tänä vuonna. Siskoni kun kesällä sanoi isälle, että tiesi tämän olleen joulupukkina. 8D Eli meijän porukassa ei ole enää ketään, joka siihen uskoo. Toisaalta ois ihan jännää jos se tulis, kun se on tullut joka vuosi (ja isä osaa olla todella hauska pukki). Mutta toisaalta ei jaksais enää kiinnostaa, kun olisi periaatteessa sama asia vain jakaa ne lahjat suoraan.

Mullekin tulee vatsakipuja helposti jouluna, kun on noita ruokavalion rajoituksia ja allergioita kivasti.. En siis saisi syödä mitään maitotuotteita laktoosi-intorelanssin takia, mutta arvatkaa vain onko helppoa pysyä erossa suklaasta ja kaikesta hyvästä, kun sitä on yletön määrä tarjolla. Lisäksi minulta eliminoitiin kaneli tänä vuonna, joten piparit, glögit ja kaikki todella hyvä jää syömättä. Jääkö mulle sitten enää vain riisipuuro, kinkku ja joulutortut? O_O

Voisi kai itsekin osallistua tähän.

Niin, perinteisesti meidän perheen joulua vietetään kotona, ja kaikki pesästä lähteneet perheenjäsenet tulevat takaisin kotiin. Toisinaan mukanamme ovat myös isäni puoleiset isovanhemmat ja äidin puoleiset serkut, ja hyvin harvoin olemme menneet heidän luokseen viettämään joulua. (Pesästä lähteneitä ovat tätä nykyä minä ja isoveljeni: perheeni asuu Länsi-Suomessa, minä asun opiskelujen vuoksi pääkaupunkiseudulla ja isoveikka elelee parinkymmenen kilometrin päässä perheestämme isommassa kaupungissa. Tosin minä muutin omilleni vasta viime vuoden syksyllä ja isoveli tänä syksynä, eli ei se kotiinpaluu ole ollut vanha perinne )

Ja joulun perinteitä. Aamulla koristelemme kuusen, joka on tuotu lähimetsiköstä edellis- tai toissapäivänä. Syömme keskipäivällä mummulassa (äidin äidin kotona, siis, sijaitsee naapurissa) joululounaan (kinkkua, laatikkoa, piparia, juustoa yms. ja RIISIPUUROA!) ja katsomme Turun joulurauhanjulistuksen mummun televisiosta. Kun pesueemme oli pieni, katsoimme myös Lumiukko-animaation, mutta viime vuosina emme ole sitä pahemmin katselleet. Iltapäivällä menemme joulukirkkoon (vanhempani ovat melko vankkoja luterilaisia ja sitä paitsi se on vankka perinne meidän perheessämme), ja sen jälkeen palaamme joko kotiin tai mummulaan. Illalla alkaa lahjojen jako Joulupukki lakkasi käymästä meillä parisen vuotta sitten, kun nuorin serkkuni oli jotain kymmenen kieppeillä eikä enää uskonut joulupukkiin (yleensä isämme oli joulupukki). Joskus meillä jaettiin vielä vähän paketteja joulupäivän aamuna jouluaaton illan lisäksi, mutta ei enää.

Minulle joulu on todella tärkeä juhla, ja joululoma on odotetuimpia lomiani raskaan syyslukukauden jälkeen. Joululomalla saa nimittäin olla ihan luvan kanssa rauhassa ja keskittyä tasan tarkkaan laiskotteluun, perheen kanssa olemiseen, jouluherkkujen napostelemiseen ja joululahjojen kanssa touhuamiseen.

Olen jo jokusen vuoden tavannut ostaa jotain joululahjoja perheelleni ja lähimmille ystävilleni. Yleensä pidän rajana sen, että lähiperheelle ja aivan parhaimmille ystävilleni ostan keskimäärin enintään 10-15 euron lahjoja, muut saavat tyytyä noin 5 euron lahjoihin. Tänä jouluna olen leiponut aika paljon lahjoja säästösyistä, mutta mikäs siinäkin, jouluna pitää olla herkuteltavaa. Kallein ostamani lahja taisi tänä vuonna olla bestikselleni ostama romaani, parikymmentä euroa.

Lähiperheelle on muuten yllättävän vaikea löytää lahjoja: sitä tietää, mitä kaikkea lähiperheen jäsenillä jo on, mutta samalla tuntee, ettei tiedä mitä nämä tarvitsisivat. Yleensä yritän ratkaista tämän menemällä ajoissa lahjaostoksilla, kiertelemässä kaupoissa ja katsomassa, hyppisikö jotain silmille. Kahdelle veljelleni pyrin yleensä ostamaan humoristisia lahjoja: tänä vuonna ostin isoveljelleni viime vuoden "Ripley's Believe or Not!"-kirjan ja pikkuveljelleni elämäkerran Cheeta-nimisen Hollywoodissa Tarzan-filmeissä näytelleen simpanssin elämästä (kirjakaupassa oli tarjous). Viime vuoden lahja oli mielestäni parempi: ostin heille yhteiseksi Aku Ankka -pokkarin ja kirjan nimeltä "Äärimmäisen tukalien tilanteiden käsikirja" -- opas, jossa kerrottiin miten selvitä erilaisista (enemmän tai vähemmän realistisista) pinteistä pois, sarjassamme jääkarhun kohtaamisesta zombien hyökkäyksen kautta koulun tanssiaisiin. Velipojat repesivät pahasti kun opus paljastui paketista

Käytän joulua myös taktisesti tilaisuutena pyytää vanhemmilta jotain kalliimpia tavaroita, kuten lehtitilauksia, kalliita laitteita/asusteita sun muita. Muulloin kun jouluna ja syntymäpäivänäni (lokakuussa) en oikein kehtaa pyytää sellaisia. Nyt on toivelistalla piirtopöytä ja uudet kuulokkeet Ja ehkä myös uusi työtuoli, vanhan selkänoja on posahtanut. Yleisesti ottaen minulla on kuitenkin vaikea keksiä mitä pyytäisin toisilta ihmisiltä joululahjaksi...

Meillä on joulu sujunut perinteisesti niin, että aamulla/aamupäivällä lähdetään äitini vanhemmille, minne tulevat myös äidin puoleiset serkkumme. Aletaan yhdessä valmistelemaan ruokaa, katetaan pöytää, sytytetään kynttilöitä... Sitten kuunnellaan radiosta tai katsotaan telkkarista joulurauhan julistus. Tämän jälkeen syödään. Ja syödään. Ja syödään. Rakastan jouluateriaamme, saa syödä kalaa, kinkkua, perunoita, rosollia, kotijuustoa ja kaikkea muuta hyvää niin paljon kuin napa vetää. Erityisesti kotijuustoa odotan joka vuosi, sillä mamman tekemä on ihaninta juustoa ikinä ja sitä saa vain joululna.: 3
Sitten kun pääruoka on vihdoin syöty, kulutetaan aikaa vaan jotenkin kunnes jaksetaan siirtyä kahville, tortulle, kakuille ja luumurahkalle.
Ennen kotiinlähtöä otetaan vielä kuva kaikista lapsenlapsista kuusen edessä ja avataan vähän lahjoja.

Joskus alkuillasta lähdetään sitten kotiin, joskus saatetaan pysähtyä hautausmaalla ja auttaa partiolaisia sytyttämään kynttilöitä sankarihaudoille. Myöhemmin illalla molemmat isovanhemmat tulevat meille, syödään vielä lisää, jaetaan lahjoja ja availlaan niitä.

Tänä jouluna homma tulee kuitenkin (valitettavasti) kulkemaan hieman erilailla, sillä äidin pitää olla aamupäivä töissä.: ( Olen yleensä viettänyt joulua juuri noiden perinteidemme takia, joten kyllä tämä vähän harmittaa. En kuitenkaan anna sen pilata koko jouluani.

Lahjoja ostan perheenjäsenilleni, isovanhemmilleni ja parille parhaalle kaverilleni. Serkuille varmaan leivon jotain.

Nuti kirjoitti:Yleisesti ottaen minulla on kuitenkin vaikea keksiä mitä pyytäisin toisilta ihmisiltä joululahjaksi...

Sama ongelma täällä. Vaikka mielessäni olisikin jotain mitä haluan, niin sen pyytäminen on syystä tai toisesta hirveän hankalaa.

Nyt se on täällä!

Inspiroivaa joulua joka iikalle! <:D