Kirjallisuus

Moni fanficcarihan myös lukee, joten miksikäs emme voisi laittaa juttua kirjallisuudesta? Pitäytykäämme lähinnä ihan tekstipuolessa, innokkaimmat voivat pistää sarjakuville/mangalle oman topicin, jookosta kookosta?

Omasta puolestani voin sanoa, että pidin kovasti Artemis Fowl -sarjan uusimmasta (seitsemännestä) kirjasta Atlantiskompleksi. Spoilaamista välttääkseni sanon, että siinä on huojutettu mukavasti aiempien kirjojen perusteemoja/kliseitä: Artemis ei olekaan enää se vankka nero, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta mielensä turvin, vaan vaihteeksi pelastusoperaation tukipisteet lepäävät enemmän toistenkin hahmojen harteilla.

Spoileria Atlantiskompleksista:

Ja Colferin vanha kunnon huumori ja kuvailu tykittää yhä. Olen erityisen mieltynyt Colferin hieman sarkastiseen ja rempseään kuvailutapaan, se jotenkin on omaperäistä ja erottuvaa. Jostain syystä Colfer onnistuu hyvin hyppäämään hahmon kuvakulmasta toiseen ilman selkeää erotinta (esim. ensin ollaan Hollyn päässä ja parin kappaleen kuluttua valotetaan Foalyn ajatuksia), ja vaikka yleensä esimerkiksi ficeissä sellainen minua häiritsisi, se tuntuu erittäin sujuvalta Colferin teksteissä! o.O

Aiemmasta kirjasta, Aikaparadoksista, en oikein pitänyt. Perusjuoni oli jees, mutta se, parit jutut Artemiksen ja Hollyn välillä... hyh.

Spoileria Aikaparadoksista:

Mainittakoon vielä, että suosikkihahmoni Artemis Fowlissa lie Nro I. Hirvittävän hellyyttävä, kiltti ja viaton karkeasta olemuksestaan huolimatta! Toinen mielihahmo lie pilkunviilaaja-Foaly, sarjan oma pellepeloton.

Entä teidän höpinänne otsikkoon liittyvästä osa-alueesta?

Jostain eskarista ala-asteen lopulle luin ihan sikana kaikkea, koko ajan oli naama kiinni kirjassa ja aina oli jotain lainassa kirjastosta. En ole varma mitä sitten tapahtui, varmaan manga ja fanfiction valtasivat niin paljon tilaa elämästäni, että lukeminen jäi vähän vähemmälle. Vasta ihan viime aikoina olen ruvennut lukemaan taas vähän enemmän.

Lempparikirjani on aika ehdottomasti Bjarne Reuterin kirjoittama Prinssi Faisalin sormus. Olen lukenut sen ties kuinka monta kertaa sekä suomeksi että englanniksi ja omistan sen molemmilla kielillä. Kaiken sen parissa viettämäni ajan jälkeen onkin vähän vaikeaa sanoa, mikä siinä oikeasti on niin hienoa. Varmaan se, kuinka se onnistuu tempaamaan minut mukaansa vaikka osaan sen suurinpiirtein ulkoa, kuinka jaksan aina vaan tykätä kaikista hahmoista, kuinka en koskaan kyllästy ihailemaan joitain kohtia. Rakastan sitä kirjaa aivan suunnattomasti.

Toinen kirja, joka on ansainnut paikkansa yhtenä suosikeistani on Kari Levolan Blankko, mä kirjoitan sulle. Kyseinen kirja on jotenkin niin totta, se on koskettanut minua ehkä enemmän kuin mikään muu kirja koskaan. Varsinkin keskellä kirjaa oleva, toisen päähenkilön kirjoittama erillinen novelli Blankko, elämäsi yksi päivä. En osaa sanoin kuvailla kuinka tärkeä kyseisestä kuuden sivun tekstistä on minulle tullut ajan kuluessa. Se on jotain, minkä pariin palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja aivan oma lukunsa on kirjan loppupuolella olevat runot. Ne, tuo novelli ja koko kirja muutenkin ovat minulle jotain elämää suurempaa.

Lisäksi on pakko mainita Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Pidin myös Leijapojasta todella paljon, mutta Tuhat loistavaa aurinkoa räjäytti tajuntani totaalisesti. Aivan äärettömän kaunis ja koskettava kirja, itken aina sitä lukiessani.

Mun kirjamieltymykset taitaa mennä aika pahasti valtavirran mukana, sillä lemppareihini lukeutuu Harry Potterit, jotka ovat myös hyvin monen muun suosikkeja. Pidän myös Twilight saagasta kirjoina (leffat ovat aiheuttaneet lähinnä murhanhimoa ohjaajaa kohtaan :DD). Koiraharrastajana olen lukenut myös paljon niitä Helena Meripaaden kirjoja.
Harry Potter on tosiaan sellaista tavaraa, että siitä en luovu vaikka kirveellä uhattaisiin. Viisasten kivi oli myös ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin (ellei lasketa lastenkirjoja). Ja koska äiti oli kirjastonhoitajana kun olin pieni, hän toi aina Pottereita kotiin ja luki niitä iltasaduksi. 8D Lempikirjallisuuttani siis pienestä pitäen, olen oikeastaan laittanut kaikissa kyselyissä kohtaan "lempikirjasi" vastaukseksi Harry Potter, mistään en ole ikinä pitänyt niin paljon.

Ennen luin järjettömiä määriä fantasiaa, mutta nykyään luen paljon enemmän seikkailu-/rikosromaaneja ja ns. tavallisen ihmisen elämästä. Myös huumori puree minuun, ja mitä sairaampaa huumoria sitä enemmän todennäköisesti pidän kirjasta. Sara[at]crazymail.com oli esimerkiks tosi viihdyttävää luettavaa, mutta tämän hetken villitys on Juoppohullun päiväkirjat. Olen lukenut Juha Vuorisen kirjoja aika paljon, ja nyt kun sain ensimmäisen Juoppiksen omakseni, olen melkein nauranut sisuskaluni pihalle niiden juttujen takia. Ja kirja tosiaan on rakennettu päiväkirjan muotoon, olen nauranut jokaiselle merkinnälle (ellei mainintana ole ollut vain "ei mitään muistikuvaa") ja se meininki on niin sairasta, että jos vähänkään kiinnostaa niin kannattaa lukea! XD

Kirjat ovat kuitenkin syrjäytyneet nyt lukion aloittamisen myötä, vielä yläasteella luin hyvinkin paljon, nykyään vain nukkumaan mennessä ja silloinkin nukahdan äkkiä. Joten illalla tulee helpommin luettua sarjiksia/mangaa ja lehtiä, tai vaihtoehtoisesti jotain helppolukuisia ja lyhyitä kirjoja. Usein myös tartun helposti vanhoihin suosikkeihin ja uusia kirjoja ei tule luettua. Sitten kun saan Tuntemattoman sotilaan päätökseen, aloitan Dan Brownin Symbolin, jonka sain joululahjaksi. Onko kellään kokemuksia kyseisestä kirjasta?

Tässä tulee Genman suosikkikamaa. Varoitus melkoista äijäilyä luvassa. Pertsalla ja Kilulla tuli aikanaan aloitettua. Viisikko oli toinen sarja. Sitten tehtiinkin melkoinen loikka nuorten seikkailukirjoista, kun luin Tuntemattoman yksitoistavuotiaana. Seuraava virstanpylväs äijä sarakkeessa oli Raymond Chandlerin "Syvä uni", joka omasta mielestäni on kovaksikeitetyn dekkarin valioita. Realistisen tai ehkä inhorealistisen kirjallisuuden parissa tuli pysyttyä noin vuosikymmen. Suomalaisista kirjailijoista luin mielelläni Matti Yrjänä Joensuuta, kaikki muut Harjunpäät on tullut luettua paitsi näitä kahta viimeistä. Vähän päälle parikymppisenä lueskelin Tolkienit. Lukijana olen hieman on/off tyyppiä. Joskus kirjat maittaa, joskus taas ei.

Tässähän tuli paljon kaikenlaisia opuksia, joita en itse tunne ennestään! Voisi pistää listaan seuraavaa kirjastoreissua varten

Harry Potter on myös minun mieleeni, fanitinkin moista eräässä vaiheessa suuresti! Pidän valtavasti siitä, miten Rowling kuorrutti tarinansa kaikenlaisilla hauskoilla yksityiskohdilla alkaen Tylypahkan oppikirjalistoista mennen hassujen sivuhenkilöiden kautta ja päätyen mielenkiintoisiin vertauksiin (muistan ikuisesti, miten Rowling käytti paljon rupikonnametaforia paha täti Pimentoa kuvatessaan). Erittäin rikasta ja herkullista luettavaa, vaikka myöhemmissä kirjoissa vähän tuntuukin pikkasen hoppuilun makua. Kadun itse asiassa vähän sitä, että silloin natiaisena en avannut Potteria heti, koska siinä ei ollut kuvia :'D Meni varmaan vuosi ennen kuin aloin lukea sitä.

Itse olen suuresti rakastunut John Irvingin ja Paul Austerin teoksiin.
Nimiä nyt en jaksa mainita, rakastan kaikkia tähän asti lukemiani.
John Irvingilla minua kiehtoo hänen värikäs tapansa kertoa asioita, miten jokainen henkilö on mukana. Kirjojen juonia on hyvin hankala selittää yksinkertaisesti, sillä ne ovat monikerroksisia ja syviä. Austerin kirjoista en oikein vielä osaa sanoa, mikä niissä minua viehettää, olen lukenut niitä vasta pari.
Kolmas lempikirjailijani on Mika Waltari, jonka historiallisista romaaneista pidän kovasti.
Pidän nimittäin muutenkin historiasta ja kirjat ovat muutenkin hauskasti kirjoitettu.
(Olenko ainut joka on huomannut, että jos kyseessä on Waltarin oma hahmo (esim. Sinuhe tai Mikael Karvajalka, jotka eivät ole historiallisesti todellisia henkilöitä) tämä rakastuu aina jossain kohtaa vanhempaan naiseen, joka särkee pojan sydämen?)

Tässä muutamia (niin, köhköh, muutamia...) lempikirjojani:

Mike Pohjola - Kadonneet kyyneleet
Kertoo masennusta sairastavan tytön elämästä ja samalla toisesta maailmasta. Lopussa nämä, fantasiamaailma ja todellisuus kietoutuvat yhteen erittäin yllättävällä tavalla.

Stephenie Meyer - Vieras
Vaikka kliseinen rakkaustarina on tähänkin saatu, ei samanlaista romanttista höttöä ole luvassa kuin mitä houkutus-sarja piti sisällään.
Juoni lyhyesti:
Maailman valloittavat avaruudesta saapuvat sielut, jotka tappavat ihmiset valtaamalla heidän kehonsa. Sielut ovat rauhaarakastavia ja luottavaisia, mutta yksi, Vaeltaja, poikkeaa heistä ja päättää auttaa vielä elossa olevia ihmisiä syystä jos toisesta.

Geishan muistelmat
Kertoo Chiyo-tytön elämästä. Paikoin aika klisee, mutta suosittelen lukemaan.

J.R.R Tolkien - Taru Sormusten Herrasta
Tänhän täytyy jokainen fantasiasta pitävä lukea. Kirjaa ei voi luokitella missään määrin kliseeksi, sillä tämä on kirja, josta muut kirjailijat ovat matkineet piirteitä tarinoihinsa synnyttäen kliseitä.
Mahtava tarina hyvän ja pahan taistelusta. Koskettava, jännittävä ja löytyy sielä hieman huumoriakin. Mulle kuin raamattu.

Joe Nesbø - rautasydän
Olikohan se nimi nyt rautasydän... No aivan sama! Kirja täynnä raastavaa jännitystä! Ehkä ahdistava herkkänahkaisimmille. Mutta suosittelen!

Stephenie Meyer - Houkutus-sarja
Ne elokuvathan on kauheita. Teiniromanssia ja teinihuumoria.
Mutta vaikka tämä kirja onkin romanttista höttöä, se on silti koukuttavan hyvä. Ja kirjailija osaa asiansa.

Bulkagov - Saatana saapuu Moskovaan

Ehkä paras lukemani kirja heti Taru Sormusten herrasta-trilogian jälkeen.
Tajuttoman ihanalla huumorilla höystetty tarina siitä, kun Saatana yhdessä apureittensa kanssa saapuu Moskovaan, ja laittaa koko kaupungin sekaisin. Suosittelen lämpimästi. Tähän jää koukkuun.
[eikä ne parin kohdan jeesustelut ainakaan mua häirinnyt, vaikka antijeesustelija olenkin!]

Eragon

Hitto kun en muista nimeä. Mutta, vaikka tämä onkin klisee, niin... Hei haloo, jätkä on aloittanut kirjan 15w! Ja kirjahan on aivan uskomattoman hyvin kirjoitettu!
Siis; tarina maalaispoika Eragonista, joka löytää eräänä päivänä lohikäärmeen munan...

Stephen King - Uinu uinu lemmikkini
Hyytävän ihanaa menoa, saat varmasti suloiset painajaiset! Siis kirja käteen ja lukemaan!

Pako Auscwitzistä

Jos on kiinnostunut toisesta maailmansodasta, suosittelen lämmöllä. Tämä ei ollut niin raakakaan, kun kerrottiin neuvostosotilaan näkökulmasta. Noh, ahdistavuus tähänkin oli tuotu kivasti! Hyvä omaelämänkerta kuvien kera.

Voisin jatkaa tätä listaa vaikka kuinka kauan, mutten yksinkertaisesti jaksa.

Pienenä luin kovasti mm. Viisikkoja, Seitsemän tassua ja Penny- kirjoja, 3 etsivää ja Pieni talo Preerialla enää en kyseisiä kirjoja lukisi, mutta hyvät muistot niistä on jäänyt. Hevoskirjat iskivät myös vielä silloin, kun harrastin itse ratsastamista.

Olen itse ollut myös kova Harry Potter fani. Villitys alkoi kun olin noin 8v, kun mummoni lainasi minulle viisasten kiven kirjastosta. Lainasin pian myös salaisuuksien kammion ja sain azkabanin vangin pian omaksi. Ja sen jälkeen on pitänyt kaikki kirjat omaan hyllyyn saada. Kiitos mummi, kun olet minulle jaksanut niitä ostaa! <3 Myös englannin kielinen versio viimeisestä kirjasta on hankittu, se tosin omakustanteisesti. Olen lukenut kaikki kirjat valehtelematta ainakin 20 kertaa (paitsi viimeisen arviolta 8 kertaa). Pitäisi se seiskakin lukea niin monta kertaa xD Ala- ja yläasteella Potter oli suorastaan elämäni. Ihastuin kerrontaan, hahmoihin ja siihen, kuinka Rowling osaa pitää lukijan otteessaan.

Mutta Potterien jälkeen tuli Taru Sorumusten Herrasta jonka myös luin useammin kuin kahdesti. Vaikka teksti on paikoitellen vetelää, siinä on se jokin mikä sai lukemaan. Vanhahtava tyyli ja sympaattiset hobbitit ainakin veivät sydämmeni. : D

Yläasteella tutustuin Väinö Linnan teoksiin, joista suosikeiksini nousivat Tuntematon Sotilas ja Täällä Pohjantähden alla trilogia. Linnan huumori iski suoraan nauruhermooni. Kirjat ovat koskettavia ja antavat ikkunaa sen ajan elämään. Suomalaista sisua parhaimmillaan!

Ylä- ja ala-asteella kirjoja tuli siis luettua hyvinkin runsaasti. Kirjastotädit aina katsoivat ihmeissään, kun vaapuin tiskille kaamean kirjatornin kera. Nykyään en oikeastaan lue vapaa-ajalla, ellei äikän kursseilla pidä lukea jotakin kirjaa. Viimeksi taisin Twilightin lukea ihan omalla ajallani (Pottereiden uudelleen lukua en laske enää mukaan ) ja ihan ok sarjahan se on, vaikka tuo vamppyyri hypetys alkaa käydä pahasti hermoille. Sinällään harmittaa ettei ole enää aikaa kirjoille, sillä haluaisin lukea. Vaan mitä sitten teen? Istun koneen ääressä. Ala-ja yläasteella en edes oikeastaan netissä roikkunut ja siksi jäi kirjoille aikaa. Ja viehän tuo koulukin tietysti aika paljon aikaa ja voimia.
Olisi kiva löytää jokin uusi hyvä kirjasarja ja alkaa lukemaan sitä. Ehkä napsin ylös jotain teidän suosikkejanne.

Rakastan klassikkokirjallisuutta. Kotiopettajattaren romaani ja Kolme muskettisoturia menee tällä hetkellä englanniksi, vaikka ensimmäisen oonki jo lukenu varmaa kolmesti suomeksi. Vanhoissa kirjoissa on vain niin toisenlainen maailma, mutta uskottava sellainen, että ei voi muuta kuin jäädä koukkuun.

Toinen ehdottoman suuri rakkaus on elämäkerrat, erityisesti mieleen on jäänyt Mötley Crüen Törkytehdas ja Marilyn Mansonin Helvettiin ja takaisin. Tykkään ottaa selvää eri bändien/artistien historiikasta ja siitä miten päätyvät juuri sellaisiksi, vaikka todellisia floppeja elämäkerrat yleensä on, ellei ne oo kirjotettu bändin omin sanoin, hyvä esimerkkinä Guns N' Rosesin Koko v***n tarina, jossa esim. Axl:n rötöstelevä lapsuus kuitattiin tyyliin "siitä sitten joskus lisää" ja unohdettiin.

Jalostama on yks harvoista suomalaisista, joista todella tykkään. Ja Eve Dallas -sarja on ainut dekkarisarja, josta tykkään, muuten sitten jo vihaankin dekkareita. A House of Night -sarja on klisee ja mömmö, mutta tykkään silti englannin kielisestä versiosta; tarpeeksi päätöntä ja hidasta luettavaa, jolla saa tapettua aikaa.

Olen ehkä aloitusviestissäni vaikuttanut vähän yksipuoliselta kirjamakuni suhteen, mutta tässäpä tulee eräs toinen kirjasarja joka on miellyttänyt minua valtavasti: Mma Ramotswe tutkii. Nyt minulla on meneillään sarjan kolmas kirja, Siveysoppia kauniille tytöille.

Kirja on kuin minulle tehty. Se kertoo Afrikassa sijaitsevan Botswanan ainoasta naisyksityisetsivästä, keski-ikäisestä rouvasta nimeltä Mma Ramotswe, jonka kutsumuksena on auttaa ihmisiä näiden ongelmissaan. Hänellä on voimakas oikeudentaju, mutta sen sijaan että hän pyrkisi hankkimaan rangaistuksen kaikille syypäille, hän pyrkii saamaan ihmiset katumaan tekojaan ja pyytämään anteeksi. Jos syyllinen ei kadu, Mma järjestää tälle pienen opetuksen. Tarinan sivussa kuullaan myös Mma Ramotswen mielipiteitä nykypäivän hömpötyksistä, kuten siitä että perinteinen afrikkalaisen naisen ruumiinrakenne (pyöreä) ei kelpaa, vaan kauniin naisen pitää olla todella laiha.

Kirja on rikosten käsittelystä huolimatta hyvin leppoisaa luettavaa. On virkistävää lukea toisesta, selkeästi erilaisesta kulttuurista kuin mitä oma kulttuuri on ja ihmisistä, jotka tietävät ja eivät tiedä eri asioista kuin mitä meikäläiset: esimerkiksi kirjassa Siveysoppia kauniille tytöille Mma Ramotswe kuulee ensimmäistä kertaa eläessään DNA:sta ja masennuksesta. Myös Mma Ramotswen huomautukset esimerkiksi moraaliasioista ja sellaisista ovat virkistäviä. Jännitystäkin on kaltaiseni heikkohermon makuun sopivaa: jännitystä tarjotaan esimerkiksi mysteerien muodossa ("Mitä kummaa tapahtui sille vuonna X kadonneelle miehelle?"), mutta väkivaltaisuuksia ei esitetä, vaikkakin esimerkiksi raiskauksista ja pahoinpitelyistä mainitaan.

Ja lisäksi mokoma sarja on saanut minut pitämään rooibos-teestä

Kylläpä porukka on lukenut paljon. Ihan kateeksi käy. Nutin Mma Ramotswe on tuttu lähinnä TV:stä. YLE lähetti HBO:n sarjan, joka oli kuvattu Botswanassa, näistä kyseisistä Mma Ramotswe kirjoista.

Bulkagovin luin nähtyäni venäläisten tekemän tv-sarjan kirjasta. Sarja ja kirja olivat aivan mahtavia, vaikka aihehan on vakava eli Stalinin ajan Neuvostoliiton kuvaus, niin silti nauroin kirjan omalaatuiselle huumorille. Toinen venäläinen klassikko, jonka olen kahlannut läpi, on Tohtori Zhivago. Kirja antaa hyvän kuvan, siitä kuinka ihmisen on suurissa muutoksissa sopeuduttava. Ns. Neuvostokirjallisuudesta minulla on lukematta "Vankileirien saaristo" ja "Arbatin lapset". "Arbatin lapset" ehdottamasti siksi, että tv-sarja oli tietojeni mukaan dramatisoitu päin honkia.

Nuorten kirjoista aikanaan tuli koetettua Viisikko, Pertsa ja Kilu, ja sitten nämä S.E. Hintonin "Me kolme ja jengi" sekä "Olimme kuin veljet". Jonkin kolmannenkin Hintonin taisin lukaista, mutta nimi on päässyt hukkumaan mielestä. No, se kertoi nuoresta pojasta, joka haaveilee kirjailijan urasta. Itse pidän melkein parhaana nuorten kirjana Pertsaa ja Kilua "Saarelta nousi savua". Okoo tarina ja ajankuva 50-luvun Kotkan seudusta.

Täytyy kaivella muistia lisää ja katsoa löytyykö mitään suositeltavaa.