Kohtaamanne erityisen onnistuneet hahmot?

Mitä erityisen onnistuneita hahmoja olette kohdanneet sarjakuvissa, kirjoissa, tv-sarjoissa yms.? Miksi pidät niistä, mikä niissä on erityisen hyvää? Löytyykö jotain moitittavaa? Avautumisia tänne!

Listaukseksi menee, mutta menköön... tässä omia suosikkejani!

* Sokka, Avatar the Last Airbender. Nerokkaalla tavalla säläytetty saman hahmon niskoille sekä porukan idiootin että porukan aivojen rooli. Kombinaatio on yllättävä ja toimii hyvin! Lisäksi Sokkalla on aivan loistava ääninäyttelijä, joka selkeästi panostaa kunnolla teinimme kauhun-/inhon-/yli-innostuksenrääkäisyihin. Viihdyttävä kaveri, jolta löytyy potentiaalia niin komediaan, actioniin, draamaan kuin romantiikkaankin!

* Aang, sama sarja. Kerrankin 12-vuotias pentu joka käyttäytyy kuin 12-vuotias pentu!

* Lottie, Prinsessa ja sammakko. Jälleen kaksi mediassa epätavallista piirrettä yhdistettynä: piloille lellitty rikkaan isin tyttö, jonka pää on ilmaa ja sulhashaaveita täynnä mutta joka kuitenkin on selvästi todella ystävällinen ja sydämellinen nuori nainen.

* Tres Iqus, Trinity Blood (ynnä muut robo- ja tiedemieshäiskät). Jotenkin sydämessäni on vain reilusti tilaa tällaisille 93,4%:sesti monotonisella äänellä ja robottimaisilla lauseilla puhuville ilmentymille, jotka on luokiteltavissa kategoriaan "robotti" tai kategoriaan "tiedemies". Sellaisten puheita on vain todella hauska lukea ja kirjoittaa! Olenkin luonut pari tuolla mallilla puhuvaa hahmoa jonnekin pöytälaatikkoon. Ylipäätään pidän hahmoista, joilla on outo puhetyyli, kuten seuraava epeli osoittaa.

* Arpin Luséne alias Musta Ritari by Don Rosa. Luséne on ainut Don Rosan Aku Ankka -hahmo, joka on esiintynyt hänen sarjakuvissaan useamman kerran kuin yhdessä tarinassa. Rosa on perustellut omahahmojensa vähäisyyttä sillä, että Carl Barks on luonut aikoinaan Roopelle niin kattavan viholliskaartin, ettei Rosa keksinyt sille oikein järkevää lisälaajennusta. Hän kuitenkin sai idean Mustasta Ritarista, joka ei halua pihistää (tai liuottaa) Roopen omaisuutta siksi, että hän haluaisi köyhdyttää Roopen tai rikastua itse, vaan siksi, koska hän haluaa tehdä/lavastaa maailman upeimman ryöstön ja vetäytyä kunnian kukkuloilla eläkkeelle. (Usein minusta tuntuu, että minulla on joitain samoja luonteenpiirteitä kuin Rosalla: Rosahan on kanonisoinut melkein koko Ankkaversumin aina Akun sukupuuta ja Roopen kuolinaikoja myöten, ja itse varmaan olisin sortunut samaan jos olisin hänen veroinen ja maineinen ankisti. Taidamme molemmat olla melko perfektionistisia :'D)
En tiedä, mikä Lusénessa on niin mahtavaa, mutta todella viihdyttävä kaveri hän ainakin on! Kaikki tuo hänen keikarointinsa, ylpeytensä, mahdottomat varkautensa (varastaa hehkulangan hehkulampun sisältä rikkomatta lasikupua ja vie kalsarit toisten housujen alta), Kertalaaki-haarniska joka miellyttää kaltaistani loogista fyysikontainta... Ja 'änen hranskalainen äksenttinsä on 'yvin tärttyvä, mes amis.

***

Linja on auki!

Hirveän vaikeaa vastata tällaiseen aiheseen ilman, että viesti venyy kilometrin mittaiseksi.: D Mutta kokeillaan nyt kumminkin. Ja nämä eivät sitten ole millään tavalla järjestyksessä ja varmaan unohdan mainita ties kuinka monta loistavaa hahmoa, oh well.


spoileri vaara Wolfgang Grimmer on yksi ehdottomia suosikkihahmojani Monster-mangassa. Mies, joka ensisilmäyksellä näyttää hymyilevän jatkuvasti, olevan ystävällinen ja kohtelias kaikille. Pian kuitenkin selviää, että hänellä on varsin synkkä tausta ja että hän ei oikein osaa ilmaista tunteitansa. Lisäksi Grimmerillä on jakautunut persoonallisuus- ollessaan vaarassa Grimmer muuttuu äärimmäisen agressiiviseksi ja usein tappaa uhkaajansa.
Grimmer on todella hyvin rakennettu, rakastettava ja surullinen hahmo. Hänen kuolemansa sarjan lopussa tuntuu vielä monenkin lukukerran jälkeen aina yhtä hirveältä.
Toinen Monsterissa esiintyvä hahmo, jota en voi kuin ihailla, on Heinrich Lunge (joissain käännöksissä Runge). Yli-inhimillisen muistin omaava ja työlleen äärimmäisen omistautunut etsivä, joka suurimman osan sarjaa uskoo päähenkilön, Tenman, olevan murhaaja ja näin ollen jahtaa tätä. Aivan ensimmäiseksi Lungesta jää mieleen tämän tapa talentaa kaikki saamansa informaatio "kovalevyyn" päänsä sisällä liikuttamalla sormiansa kuin kirjoittaisi näppäimistöllä. Todella herkullinen yksityiskohta, siitä pisteet. Lunge sai minut monta kertaa sarjan aikana kihisemään kiukusta teoillansa ja pakkomielteellänsä saada Tenma kiinni. Sitten, pikkuhiljaa tämän tuntuu alkavan uskoa Tenman syyttömyyteen ja lopussa hurrasin Lungelle aivan täysillä, toivoin tämän selviävän hengissä ja tuuletin kun näin kävikin. On aina yhtä ihanaa, kun hahmo saa aivan salakavalasti lukijan pitämään itsestänsä, vaikka aluksi kyseisestä hahmosta ei olisi voinut vähempää välittää.
Monsterista voisin mainita vielä ties kuinka monta hyvää hahmoa, mutta ehkä yritän antaa huomiota myös muille hienoille hahmoille./spoileri vaara

Red Forman tv-sarjasta That '70s Show on varmasti paras isähahmo, johon olen koskaan törmännyt. Red on pahantuulinen, yksinäisyydessä viihtyvä, tyly, suorapuheinen ja jörö mies, joka pitää kaljasta, urheilusta, kalastuksesta, metsästyksestä ja no, yleisesti ottaen tappamisesta. Samalla hän on kuitenkin aivan vaimonsa tossun alla. Red on kaikkea muuta kuin rakastava isä pojallensa Ericille (tai siis, kyllä hän Ericiä rakastaa, mutta sen ilmaiseminen onkin sitten toinen juttu), ja suosii aivan selvästi tytärtänsä Laurieta.
Red on aivan hillittömän hauska hahmo, joka saa minut naurmaan ääneen läpi koko sarjan. Ja no, jos periatteessa joka jaksossa toistetut samat vitsit ("foot in your ass" ja "dumbass") naurattavat vielä seitsemännen tuotantokauden viimeisessä jaksossa, niin kyllä sen hahmon on pakko olla aika hyvä.
Myös tästä sarjasta löytyisi tukuttain maininnan arvoisia hahmoja, mutta jätetään ne nyt tähän...

...Ja siirrytään Johanna Sinisalon kirjan Ennen päivänlaskua ei voi päähenkilöön Mikael Hartikaiseen, lempinimeltään Enkeliin. Enkeli on herkullisen ristiriitainen hahmo. Hänet kuvataan hyvin miellyttävänä, tunteellisena ja hyvän näköisenä henkilönä ja muiden hahmojen tunteet Enkeliä kohtaan ovat lähinnä lämpimiä (=lähes kaikki muut kirjan hahmot ovat miehiä ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän homoina Enkeliin ja se ainoa naishahmokin on tähän aikas lääpällään), mutta toisaalta Enkeli on laskemoiva ja käyttää muita hahmoja hyväkseen ilman tunnontuskia. Käyttätyy hyvinkin itsekkäästi uhraamatta ajatustakaan sille, miten tämä vaikuttaa muihin ihmisiin.
Vaikea sanoa, mikä tässä miellytti niin paljon, mutta Enkeli ansaitsi kyllä allekirjoittaneen pisteet.


Ja ööh, nyt tuntuu, että olisi vielä listattavan öbaut miljoona muuta loistavaa hahmoa ja suoraan sanottuna tätä viestiäni lukiessa mietin, että "häh, miks mä oon näistä hahmoista selittänyt enkä tyypeistä x ja y ollenkaan?", mutta noh, pitää varmaan postata uudestaan tähän ketjuun kun saan näitä kyseisiä hahmoja mieleeni ja jaksan niistä jotain selittääkin.: D

/editto/Rikkinäinen linkki, herpderp. Korjasin.

Robert Langdon Dan Brownin Da Vinci-koodi, Enkelit ja Demonit ja Kadonnut Symboli -kirjoista.
Langdon on uskonnollisen symbologian professori Harvardin yliopistossa, ja alansa huippuja. Hän joutuu kirjoissa soveltamaan oppimaansa tietoa ratkaistakseen jopa Illuminatien arvoituksen.
Luonteeltaan Langdon on määrätietoinen, oikeudentajuinen ja hyvin ns. professorimainen henkilö. Hän arvostaa suuresti Da Vincin kaltaisia suurneroja, ja jopa hapen loputessa hän käsittelee vanhoja asiakirjoja silkkihansikkaat kädessä, jottei hänen käsiensä rasva pilaisi tärkeitä asiakirjoja. Langdonin tunnistaa tweed-takistaan ja Mikki Hiiri-rannekellostaan, jota hän käyttää muistuttaakseen itseään, että hän ei saa ryhtyä liian tosikoksi, vaan aina on oltava pilke silmäkulmassa. Tuo kello on pelastanut hänen henkensäkin.
Landgon taitava vesipallossa, ja hän Harvardissa ollessaan ui joka aamu 50 altaanmittaa. Lisäksi hän kärsii klaustrofobiasta pudottuaan lapsena kaivoon, josta hän ihmeen kaupalla selvisi.

Mielestäni Langdon on yksi kaikkien aikojen parhaimmista fiksiivisistä hahmoista.

The Breaker ja The Breaker: New Waves - manhwasta (korealainen) minulla onkin rutosti lempihahmoja. Tässä tulee:

1.Hyuk-So-Chun. Tuo komea murim (taistelulajien harrastaja) onkin tuossa avatarinani. Hän on poika, joka asuu koreassa ja on murimien huipulla, ja perii taistelukoulu Chundomoonin (oikeastaan häntä pidetään jo nyt sen johtajana.) Hän on teini-ikäinen, ja on varsin miellyttävä hahmo, sillä vaikka hän on todella vahva murim, hän tietää, mikä vastuu tulee voiman hallussapidosta eikä ylpeile sillä lainkaan. Hän ei ole ikinä kokenut pelon tunnetta, ja häntä kutsutaan niin sanotuksi "neroksi" joita ilmestyy kerran sadassa vuodessa, ja tietää, mitä häneltä odotetaan sen takia tulevaisuudessa. Hän kuitenkin kokeen kohtalokkaan käännöksen, kun tapaa päähenkilön Shioonin. Tätä henkilöä minä kutsun oikeasti vahvaksi henkilöksi, en vain fyysisessä mielessä.

2. Ah-Gyu-Bum. On myöskin mies murim, ja on osana Sunwoo-klaania. Hänellä on aina liituraitapuku päällä, sliipattu, kiharahko tukka ja silmät vinot kuin ketulla ikään. Ihailen hänen lojaaliuttaan klaaniaan kohtaan, ja vaikka hän onkin yleensä vain sivusta katsoja, hänen persoonallisuutensa on ihana, sillä hän on aina se, jolla on hikipisara otsalla. Hänen persoonallisuutensa muuttuu rajusti, kun hän avaa silmänsä, mikä tapahtuu kun hän ottaa taistelun tosissaan.

3.Chunwoo. Chunwoo on sarjan toinen "päähenkilö" joka auttaa päähenkilöä Shioonia. Hän on ensimmäisenä miesopettaja Shioonin koulussa ja hänen oli tarkoitus opettaa englantia. Hänellä on tumma tukka, joka ylettyy lyhyelle ponnarille, ja hän pukeutuu miesten merkkivaatteisiin, kun Kalvin Cleiniin ja Armaniin. Hän on komea renttu, joka menee heti iskemään hyvännäköistä naisopettajaa, ja saa sen takia moitteita. Hän on melko koominen renttu, koska juuri kun Shioon aikoo tehdä itsemurhan koulun katolta, hän on samalla katolla peuhaamassa naisopettajan kanssa, mikä saa Shioonin menettämään itsemurhan halunsa kokonaan. Juuri se onkin hänessä niin hauskaa; hän osaa tehdä vakavasta tilanteesta jokseenkin naurettavan. Mutta löytyy hänestäkin vakava puoli, joka ei anna luovuttamiselle sijaa, ja että aina pitää yrittää, pelosta huolimatta. Nämä vastakohdat luovat mainion, hienon hahmon, joka on sixpackeineen hieno näky.


4.Shioon, eli päähenkilö. Häntä kiusataan todella rajusti koulussa, ja aikoo yhdessä vaiheessa tehdä sen takia itsemurhankin, kunnes Chunwoo tulee kuvioihin. Chunwoo opettaa hänelle, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eikä heikkous ole muuta kuin tekosyy yrittämiselle. Myöhemmin Shioon hyppää sillalta jokeen todistaakseen, että hän ei pelkää yrittämistä. Hän nimittäin aikoo Chunwoon kautta oppia taistelulajeja, ja on sen takia päättäväisempi kuin koskaan. Sitten paljastuukin, että sillalta hyppäämisen olikin tarkoitus olla vitsi, ja meinaa käydä köpelösti. Shioon on siitä hyvä hahmo, että hän ei luovuta, vaikka olisikin jo kuoleman paikkeilla. The Breaker: New Waves- jatko-osassa minua ihastuttaa se, että hän on silti hyvin lojaali opettajalleen, eikä unohda tämän oppeja ikinä, ja todistaa, että Chunwoo oli hyvä tyyppi puhdistamalla tämän maineen. Hänellä on myös vahvuutta suojella läheisiään, eikä epäröi uhrata henkeään tosipaikan tullen.

5.Ma-Moon-Ki alias apinamonsteri. Kyllä, luitte oikein. Hänellä on kuin Death Noten Ryukin keho, pitkät jalat ja käsivarret, ja mustia nahkavetimiä. Mutta hänen naamansa muistuttaa apinaa. Ei, hänellä ei ole karvoja naamassa tai muuallakaan, mutta hänen silmänsä ovat elottomat mustat napit, jotka ikään kuin työntyvät ulos ja hänen nenänsä on kuin apinalta... ja hänellä on lävistys nenässä josta menee ketju korvaan. Mutta tiedätte kyllä hänet, kun tapaatte... Hän on siitä mukava hahmo, että osaa olla prätkäjengin murim-johtajana olemisen lisäksi hyvin tarkka siitä, jääkö hän jollekulle velkaa, eikä unohda sitä. Hän maksaa takaisin aina, ja suostuu auttamaan tovereitaan, vaikka onkin melkoisen vaarallinen henkilö. Hän myös kehui päähenkilöpoikaa "Hello, cutie <3" vaikka onkin itsekin mies... Eikä hän ole loppujen lopuksi mitenkään ällöttävä hahmo, vaan olisin mieluusti kavereita hänen kanssaan, jos mahdollisuus tulisi.

Voin sanoa, että kyllä korealaiset ovat MAHTAVAN manhwan luoneet! Rakastan juonen yllätyksellisyyttä sekä piirustustyyliä. Minusta piirtäjä ylittää jopa Takeshi Obatan, ja monta muuta mangaa. Yhdistelmä on siis loistava. Suosittelen lämpimästi lukemaan, sitä ei unohda ikinä. (Ainakaan minä en) Sitä voi lukea mangareader.net - sivulta.

Kiitos, jos luit. Kuvailin tässä hahmoja ja juonta, sillä en usko että kovin moni tuntee tätä sarjaa. Manhwa on nimittäin aika tuntematonta mangaan verrattuna.