Työnimi: "Tokion syke"
Sivu 1 / 1
Työnimi: "Tokion syke"
Genma Su Helmi 20, 2011 10:58 am
Hahaa, tässä sitä nyt ois. Eli pieni tekstimaistiainen "Tokion sykkeestä". Kommentit ovat enemmän kuin sallittuja.
Vanha Toyota kiipesi laiskanpuoleisesti syyssateista mäkeä. Ratin takana istui Fujiwara Kengo ja kiroili. Hänet oli herätetty vain viisitoista minuuttia aikaisemmin, kun Takashi oli soittanut hänelle. Oli kaksi asiaa joita Kengo ei voinut sietää ja toinen niistä oli äkkiherätys. Tämän tapauksen teki pahemmaksi vielä se tosiasia, että äkkiherätyksen takana oli Takashi. Kengo haukotteli pitkään ja painoi kaasupoljinta vihaisesti. samalla hän ärisi autolleen:
”Älä saatana vaan hyydy tähän mäkeen.”
Auton moottori ulvoi kuin satutettuna, kun Kengo huudatti sitä. Pitkän kiipeämisen jälkeen auto pääsi mäen harjalle, jossa poliisien siniset vilkkuvalot välkkyivät. Kengo parkkeerasi tien varteen ja nousi autosta. Hän käveli kadun poikki ja saapui matalan kerrostalon luo. Kengo lähti harppomaan kohti ovea, kun yli-innokas konstaapeli asettui hänen eteensä ja aloitti oman puhetulvan:
”Olen hyvin pahoillani herra, mutta ette voi mennä sisälle.”
Kengo katsoi päätä lyhyempää konstaapelia ja kaivoi taskusta virkamerkkinsä. Lopuksi hän murahti:
”Väistys sivuun kirppu. Erikoisryhmästä.”
”Aivan, niinpä näkyy, tuolla onkin jo muita, anteeksi kovasti”, konstaapeli höpötti ja teki tietä järkälemäiselle Kengolle.
Kengo ehti ovisyvennykseen, kun hän kuuli äänen selkänsä takaa:
”Ei sinun olisi pitänyt olla noin epäkohtelias konstaapeli Kimuraa kohtaan. Hän kun on kokenut shokin löydettyään ensimmäisen ruumiin urallaan.”
Kengo kääntyi ympäri ja huomasi nurkassa naureskelevan Atsushin. Kengo irvisti Atsushille:
”Kylläpä on porukasta tullut heikkoa. No, keitä täällä on?”
Atsushi ei ehtinyt avata suutaan, kun ovesta säntäsi nuori nainen käsi suun edessä. Ayumu Hasegawa hoiperteli lähimmälle pensaalle ja antoi ylen. Kengo loi kirveellä veistetyille kasvoilleen ihmettelevän ilmeen:
”Onko se noin rankka rikospaikka?”
”Ei, Ayumu-san haettiin kuulemma suoraan baarista”, selitti Atsushi.
Kaksikko katseli niin tarkasti Ayumun tyhjennysharjoitusta, siksi he eivät huomanneet, kun yksinäinen auto parkkeerasi Kengon auton perään. Autosta noussut henkilö sai toistaa saman rituaalin kuin Kengokin, ennen kuin hän pääsi ovisyvennykseen.
Pitkä haukotus sai Kengon ja Atsushin hätkähtämään.
”Huomenia kaverit, kuis pyyhkii?”
Akira Ishimaru oli saapunut paikalle. Hän venytteli pitkään ja nautinnollisesti. Lopuksi hän suuntasi katseen pensaiden luo ja puisteli päätään:
”Minähän sanoin sinulle, ettei pidä ottaa liikaa Sakea.”
”Älä saarnaa, et sinäkään mikään pyhäkoulupoika ole!”, kiljaisi Ayumu, kunnes uusi kouristus katkaisi hänen sadattelun.
Kengo ja Atsushi katsoivat Akiraan kysyvästi. Akira huokasi ja nosti katseensa taivaalle.
”Olin Ayumun kanssa ravintolassa, mutta lähdin sieltä, kun hän kävi liian läheiseksi.”, Akira selitti.
”Juu juu”, virnistelivät Kengo ja Atsushi.
Akira avasi suunsa protestoidakseen, mutta ei ehtinyt, sillä samassa kaikki kuulivat äänen, josta ei voinut erehtyä:
”Mitäs täällä tapahtuu?”, nariseva ääni kyseli.
Takashi Yamashita oli tullut ulos etsimään Ayumua. Kaikki tervehtivät päällikköä. Atsushi alkoi selittää:
”Katsokaas tuota päällikkö, kun odoteltiin tässä joukkoa kokoon, niin näköjään Ayumu alkoi voida huonosti.”
”Ööh…urp…”, sai Ayumu suustaan ja kääntyi pensaikon puoleen.
Takashi huokasi:
”Mitä minä teen teidän kanssa? Kaksi seisoo tumput suorina. Yksi tulee aina myöhässä paikalle ja rikospaikkatutkijani on krapulassa.”
”Ei tässä muutakaan voida tehdä”, puhisi Kengo.
”Jos te olisitte puoliksikaan, niin ahkeria kuin Kumiko…”, aloitti Takashi.
”Äh älä viitsi”, Atsushi naurahti, ”Selvitä omat rakkaushuolesi muille, mutta älä meille.”
”Hei joku kunnioitus sentään”, ärisi Takashi.
Sanailu olisi johtanut taatusti kovempaan riitaan ellei Akira olisi astunut väliin. Hän katsoi kohti Kengoa ja Atsushia, samalla todeten:
”Eiköhän pojjaat haeta jotain syötävää ja sen jälkeen haetaan Kumiko. Tarvitsen hänet tekemään päätelmiä, jotta tuo kukkopoika saa tämän tapauksen päätökseen.”
Kengo ja Atsushi myöntyivät menettelyyn ja kolmikko suuntasi kahden auton luo. Pidettyään pienen neuvottelun kolmikko katosi kahteen autoon ja autot kaasuttivat yöhön, jättäen jälkeensä pahoinvoivan Ayumun ja raivosta kihisevän Takashin.
”Tulehan, niin jatketaan töitä!”, ärisi Takashi.
Vanha Toyota kiipesi laiskanpuoleisesti syyssateista mäkeä. Ratin takana istui Fujiwara Kengo ja kiroili. Hänet oli herätetty vain viisitoista minuuttia aikaisemmin, kun Takashi oli soittanut hänelle. Oli kaksi asiaa joita Kengo ei voinut sietää ja toinen niistä oli äkkiherätys. Tämän tapauksen teki pahemmaksi vielä se tosiasia, että äkkiherätyksen takana oli Takashi. Kengo haukotteli pitkään ja painoi kaasupoljinta vihaisesti. samalla hän ärisi autolleen:
”Älä saatana vaan hyydy tähän mäkeen.”
Auton moottori ulvoi kuin satutettuna, kun Kengo huudatti sitä. Pitkän kiipeämisen jälkeen auto pääsi mäen harjalle, jossa poliisien siniset vilkkuvalot välkkyivät. Kengo parkkeerasi tien varteen ja nousi autosta. Hän käveli kadun poikki ja saapui matalan kerrostalon luo. Kengo lähti harppomaan kohti ovea, kun yli-innokas konstaapeli asettui hänen eteensä ja aloitti oman puhetulvan:
”Olen hyvin pahoillani herra, mutta ette voi mennä sisälle.”
Kengo katsoi päätä lyhyempää konstaapelia ja kaivoi taskusta virkamerkkinsä. Lopuksi hän murahti:
”Väistys sivuun kirppu. Erikoisryhmästä.”
”Aivan, niinpä näkyy, tuolla onkin jo muita, anteeksi kovasti”, konstaapeli höpötti ja teki tietä järkälemäiselle Kengolle.
Kengo ehti ovisyvennykseen, kun hän kuuli äänen selkänsä takaa:
”Ei sinun olisi pitänyt olla noin epäkohtelias konstaapeli Kimuraa kohtaan. Hän kun on kokenut shokin löydettyään ensimmäisen ruumiin urallaan.”
Kengo kääntyi ympäri ja huomasi nurkassa naureskelevan Atsushin. Kengo irvisti Atsushille:
”Kylläpä on porukasta tullut heikkoa. No, keitä täällä on?”
Atsushi ei ehtinyt avata suutaan, kun ovesta säntäsi nuori nainen käsi suun edessä. Ayumu Hasegawa hoiperteli lähimmälle pensaalle ja antoi ylen. Kengo loi kirveellä veistetyille kasvoilleen ihmettelevän ilmeen:
”Onko se noin rankka rikospaikka?”
”Ei, Ayumu-san haettiin kuulemma suoraan baarista”, selitti Atsushi.
Kaksikko katseli niin tarkasti Ayumun tyhjennysharjoitusta, siksi he eivät huomanneet, kun yksinäinen auto parkkeerasi Kengon auton perään. Autosta noussut henkilö sai toistaa saman rituaalin kuin Kengokin, ennen kuin hän pääsi ovisyvennykseen.
Pitkä haukotus sai Kengon ja Atsushin hätkähtämään.
”Huomenia kaverit, kuis pyyhkii?”
Akira Ishimaru oli saapunut paikalle. Hän venytteli pitkään ja nautinnollisesti. Lopuksi hän suuntasi katseen pensaiden luo ja puisteli päätään:
”Minähän sanoin sinulle, ettei pidä ottaa liikaa Sakea.”
”Älä saarnaa, et sinäkään mikään pyhäkoulupoika ole!”, kiljaisi Ayumu, kunnes uusi kouristus katkaisi hänen sadattelun.
Kengo ja Atsushi katsoivat Akiraan kysyvästi. Akira huokasi ja nosti katseensa taivaalle.
”Olin Ayumun kanssa ravintolassa, mutta lähdin sieltä, kun hän kävi liian läheiseksi.”, Akira selitti.
”Juu juu”, virnistelivät Kengo ja Atsushi.
Akira avasi suunsa protestoidakseen, mutta ei ehtinyt, sillä samassa kaikki kuulivat äänen, josta ei voinut erehtyä:
”Mitäs täällä tapahtuu?”, nariseva ääni kyseli.
Takashi Yamashita oli tullut ulos etsimään Ayumua. Kaikki tervehtivät päällikköä. Atsushi alkoi selittää:
”Katsokaas tuota päällikkö, kun odoteltiin tässä joukkoa kokoon, niin näköjään Ayumu alkoi voida huonosti.”
”Ööh…urp…”, sai Ayumu suustaan ja kääntyi pensaikon puoleen.
Takashi huokasi:
”Mitä minä teen teidän kanssa? Kaksi seisoo tumput suorina. Yksi tulee aina myöhässä paikalle ja rikospaikkatutkijani on krapulassa.”
”Ei tässä muutakaan voida tehdä”, puhisi Kengo.
”Jos te olisitte puoliksikaan, niin ahkeria kuin Kumiko…”, aloitti Takashi.
”Äh älä viitsi”, Atsushi naurahti, ”Selvitä omat rakkaushuolesi muille, mutta älä meille.”
”Hei joku kunnioitus sentään”, ärisi Takashi.
Sanailu olisi johtanut taatusti kovempaan riitaan ellei Akira olisi astunut väliin. Hän katsoi kohti Kengoa ja Atsushia, samalla todeten:
”Eiköhän pojjaat haeta jotain syötävää ja sen jälkeen haetaan Kumiko. Tarvitsen hänet tekemään päätelmiä, jotta tuo kukkopoika saa tämän tapauksen päätökseen.”
Kengo ja Atsushi myöntyivät menettelyyn ja kolmikko suuntasi kahden auton luo. Pidettyään pienen neuvottelun kolmikko katosi kahteen autoon ja autot kaasuttivat yöhön, jättäen jälkeensä pahoinvoivan Ayumun ja raivosta kihisevän Takashin.
”Tulehan, niin jatketaan töitä!”, ärisi Takashi.
Genma- Kynäniekka
- Viestien lukumäärä : 61
Join date : 07.11.2010
Ikä : 48
Paikkakunta : Helsinki
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa