Nais- ja mieshahmojen käytösten erot

Minulle tuli tämä aihe mieleen kahdestakin eri lähteestä. Ensimmäinen lähde oli dArtisti OokamiKasumin maskuliinisuustutoriaali (joka on herättänyt hyvin, HYVIN, HYVIN paljon ristiriitaisia tunteita tuttavapiirissani), sekä seuraava Vuuruu-chanin kommentti täkäläisessä topicissa "Mikä shounen-tytöissä mättää":

Vuuruu-chan kirjoitti:-- Mutta Narutossa ei oikein ole poikahahmoa, josta ei saisi pienellä muokkauksella tyttöä, vaikka en nyt ihan heti mitään Nejiä ja Sasukea lähtisi likoiksi muuttamaan... --

Lähdenpä siis pohtimaan aihetta "miesten ja naisten käytöserot."

Eli. Onko mielestänne mies- ja naispuolisten hahmojen käytöksillä mitään perustavaa laatua olevaa pohjaeroa? Onko pillittävä mies tunteellinen vai hintti? Entä menettääkö tyttö naisellisuuttaan jos hän johtaa poikajoukkoa kovalla äänellä ja kurilla? Jos muuntaa jonkin hahmon sukupuolta, muuttuuko siinä mitään muuta kuin kroppa? Mitä pitää ottaa huomioon, jos kirjoittaa tarinaa hahmosta, joka ei ole samaa sukupuolta kuin mitä kirjoittaja?

---

Pitkällisten juttutuokioideni ja mielipidevertailujeni jälkeen olen päätynyt seuraavaan (HUOM. Korostan, että kyseessä on tähän asti muokkautunut mielipiteeni eikä yleinen totuus): miehissä ja naisissa ei ole geneettisesti kovinkaan paljon luonne-eroja, ts. jos mies ja nainen onnistuttaisiin kasvattamaan täysin samanlaisissa ja tasa-arvoisissa elinympäristöissä, he käyttäytyisivät kutakuinkin samalla tavalla. Syy geneerisiin sukupuolten välisiin käytöseroihin on enemmänkin kulttuurissa: miesten perinteisesti oletetaan tykkäävän autoista ja urheiluista, ja naisten taas oletetaan olevan enemmänkin kiinnostuneita ihmissuhteista ja pehmeistä arvoista. Tytöt ja pojat siis kasvatetaan näihin muotteihin, joko by vanhemmat tai by ympäristössä olevat roolimallit. Vai mitä kertoo se, että pikkutytöille annetaan lahjaksi nukkekoteja ja pikkupojille limamömmiäisiä?

Kulttuurin tuomat käytösmallit vaikuttavat toki miehiin ja naisiin, MUTTA se ei muuta heidän perusluonnettaan - lähinnä sitä, miten he suhtautuvat omaan perusluoteeseensa. Esimerkiksi itkuherkkä mies saattaa hävetä itkuherkkyyttään enemmän kuin itkuherkkä nainen, kun taas johtajaksi pyrkivän naisen on osoitettava enemmän sisuaan kuin johtajaksi pyrkivän miehen. Yleisesti: Mitä itsepintaisempi henkilö, sen helpommin hän voi vastustaa kulttuurinsa määrittelemiä sukupuolirooleja. Kulttuuri kyllä on onnistunut vaikuttamaan niin, että SUURIN OSA naisista käyttäytyy näin ja näin verrattuna SUURIMPAAN OSAAN miehistä, mutta koska ihmiset ovat yksilöitä, vaihtelua on älyttömän paljon.

Toki joitain pieniä luontaisia eroja voi olla: esimerkiksi nainen, joka on yleensä miestä pienikokoisempi, todennäköisesti on taipuvaisempi välttämään tappeluita jo ihan siitä syystä, että turpiin saaminen on todennäköisempää. Vastaavasti naisten riskin- ja vaaranvälttelytaipumusta voi osin selittää sillä, että ihmispopulaation kannalta naisen (synnyttäjän) henki on miehen henkeä arvokkaampi, joten naisille on voinut kehittyä jonkinlainen vaisto moista varten.

Omat mietteeni ei-omasta sukupuolesta kirjoittaville: Kannattaa miettiä, mitä ao. yhteiskunnan ao. sukupuolen edustajalta odotetaan, ja mieti, miten hahmon perusluonne suhtautuu tähän. Alistuuko hän vai kapinoiko? Onko hän välinpitämätön? Meneekö hän virran mukana? Toki jos haluaa maskuliinisen miehen tai femiinisen naisen, niin sitten voi highlightata joitain piirteitä, mutta femiiniset piirteet miehellä tai maskuliiniset piirteet naisella eivät pilaa hahmoa - joskus jopa päinvastoin. Kaikki riippuu hahmon persoonasta ja siitä, mikä on hänen roolinsa tarinassa.

Semmotteisia mietteitä.

Keskustelua.

Nutin selostuksesta tuli aika hyvin noi kulttuuri ja muut mömmö aiheuttajien muokkaamat käyttäytymiset. Tekisi kuitenkin mieli lisätä, että myös perheellä on väliä, esim. onko poika ainut poika neljän tytön seurassa, milloin poika ehdottomasti päätyy hieman leikkimään tyttöjen leluilla ja pukeutumaa mekkoihin, jos on vaikka isosiskoja. Henkilöstä riippuen voi vaikuttaa kumpaan suuntaan tahansa. Sitten taas jos on tyttö poikalauman keskellä niin automaattisesti poikien se haastava luonne tarttuu tyttöön ja ottaa automaattisesti osaa siihen, ehkä myös vähän pakosta, jos on isoveljiä.
Varsinaisesti en nyt osaa sanoa Nutin selitykseen yhtään mitää, jotenkin tyhjentävä ja aika täysinäinen kokonaisuus.

Mua häiritsee ehkä hahmojen käyttäytymisessä eniten se, että jos hahmo nyt sattuu näyttämään tältä ja tältä, niin totta kai tarinassa hänen on myös käyttäydyttävä sen mukaan. Eli jos on meikkiä käyttävä hahmo, niin hahmo on hirveän naisellinen ja jos on hirveä bodari niin totta kai hahmo on hirveän miehinen. Tietysti oma kehonrakenne ja kuva itsestä vaikuttaa käytökseen, hennot pojat ovat enemmän sellaisia... voiko sanoa tyttömäisiä, en oo varma, mutta tykkää enemmän vähän hienostelevista tai jostain asioista, kun taas vähän isorakenteisemmat (en tarkoita pelkästään lihavaa tai vastaavaa, ennemmin pitkää ja harteikasta tai jotain vastaavaa) sekä naiset että miehet ovat vahvempia ja saavat itseään enemmän esille. Jos nyt miettii koulukiusaajia ja kiusattuja, niin eikö ne kiusatut ole luuviuluja ja hentoja, kun taas kiusaajat järeitä ja suuri kokoisia? Tietysti tästäki on poikkeuksia, ei kannata mitään yleistää, varsinkaan naisten ja miesten vertailussa.

Kysymykseen, että muuttaa hahmon sukupuolta, niin hahmossa on vähän pakko muuttua jokin. En osaa selittää tätä, niin että joku ymmärtäisi, mutta se kehonkuva vaikuttaa niin paljon siihen ihmiseen. Onko sulla kolmas jalka vai rintavarustusta vaikuttaa ihmiseen aina väkisinkin jossain määrin. Oli sitten kuinka naisellinen mies tahansa tai miehinen nainen.
Sitten, että mitä pitäisi ottaa huomioon. Ite tarkkailisin jollain tavalla ympärillä toimivien miesten käyttäytymistä erityisen tarkasti, jos haluaisin saada tietoa miehistä. Ei sitä oikein saa lukemalla tai kattomalla videoita, ympärillä sen näkee aitona, eikä kukaan näyttele 24/7. Eli kattokaa ympärillenne, älkääkä vain miettikö jonkun ficin/tarinan whatever perusteella millainen naisen tai miehen pitäisi olla.

Nuti kommentissaan mainitsi kulttuurin vaikutuksen sukupuolten kehitykseen. Onhan se osin näinkin, mutta mielestäni taustalla ovat myös biologiset taustat.

Vuosia takaperin oli muotia ns. sukupuolivapaa kasvatus, jossa pyritään olla vaikuttamatta lapsen kehitykseen antamalla lapsen itse valita pienestä pitäen lelunsa ym. Eli pojille myös nukkeja ja tytöille autoja. Jos elän oikeassa käsityksessä, tytöt kiinnostuivat keskimääräisesti enemmän nukeista ja pojat autoista.
Vaikka toki poikkeuksetkin ovat mahdollisia. Pikkuveljeni otti minusta paljon mallia, kun oli aivan pieni ja leikki myös nukeilla. Mutta hänkin piti enemmän ns. "poikien leikeistä".

Mielestäni siis mikä tekee naisesta naisen ja miehestä miehen ovat sekä kulttuurillisia, että biologisia seikkoja. Nuti mainitsi tilanteesta, jossa nainen ja mies

onnistuttaisiin kasvattamaan täysin samanlaisissa ja tasa-arvoisissa elinympäristöissä, he käyttäytyisivät kutakuinkin samalla tavalla.

.
No periaatteessa hyvä päätelmä, mutta itse vähän lisäisin siihen pari seikkaa. Esimerkkinä: yleensä (ja nyt siis puhun yleistäen) naisille osuu lasten hoivaamis rooli, koska hoivaamis vietti on meillä aivoissa. Miehillä puolissaan kyseistä viettiä ei synnynnäisesti ole. No, tietenkin voimme pohtia miksi on olemassa miehiä, joille iskee vauva kuume/hoivaamisen tarve. Usein kyse miehen omista lapsuuden kokemuksista, eli miehellä on ollut vahva suhde isäänsä esim. jos äiti on kuollut. Tämä heijastuu sitten tarpeena hoitaa omaa jälkikasvua.

En kiistä kulttuurin vaikutusta käyttäytymismalleihin, totta kai se on merkittävä miesten ja naisten roolien jakaja. Nykykulttuuri on onneksi tehnyt (ainakin suomessa) sukupuoliroolit kapeimmiksi, nykyään miehetkin osallistuvat "naisten töihin" ja naiset voivat olla uraohjuksia. Mutta mielestäni kulttuuri ei ole se ainut vaikuttaja, vaan kuten jo totesin, biologialla on osansa.

Olen myös sitä mieltä, että jos jonkun hahmon sukupuolta lähtee ficcissä muuttelemaan, myös luonne muuttuu. Myös kulttuurillisessa ja biologisessa mielessä. En kiellä sitä, etteivätkö miehet voisi olla herkkiä ja naiset kovia, mutta oma persoonakin vaikuttaa millaiseksi ihminen kasvaa. Ympäristö+kulttuuri+biologia.

Ja jos nainen kirjoittaa miehestä tai päinvastoin, riski antaa mieshahmolle feminiinisiä piirteitä ja naishahmolle maskuliinisia piirteitä on hyvin suuri. Siksi onkin tärkeää keskittyä hahmon persoonaan ja pysyä siinä.

Toivottavasti en karannut liikaa aiheesta, tai korostanut biologian merkitystä liiaksi. En tarkoittanut että, se olisi suurin vaikuttaja. Monet asiat muokkaavat meistä miehiä ja naisia.

Hyviä huomioita! Lisäänpä omiani.

Hidefini kirjoitti:Tekisi kuitenkin mieli lisätä, että myös perheellä on väliä, esim. onko poika ainut poika neljän tytön seurassa, milloin poika ehdottomasti päätyy hieman leikkimään tyttöjen leluilla ja pukeutumaa mekkoihin, jos on vaikka isosiskoja. Henkilöstä riippuen voi vaikuttaa kumpaan suuntaan tahansa. Sitten taas jos on tyttö poikalauman keskellä niin automaattisesti poikien se haastava luonne tarttuu tyttöön ja ottaa automaattisesti osaa siihen, ehkä myös vähän pakosta, jos on isoveljiä.

Jännä osa-alue tämä, ja tätä on tullut itsekin funtsittua. Olen nimittäin itse kahden veljen ainut sisko, ja vastaavasti parhaalla kaverillani ei ole ainuttakaan veljeä vaan ainoastaan sisko (okei, yksi kappale vain, mutta silti). Asia on vähän kaksipiippuinen, kuten empiirisesti on tullut havaittua: toisaalta olen itse saanut lapsuudessani enemmän poikavirikkeitä kuin mitä kaverini, mm. leikkinyt Prätkähiirillä ja ihmetellyt vieressä kun isä vaihtaa polkupyörän rengasta. Paras kaverini on taas luultavasti leikkinyt pienenä paljon tyttöjen leluilla, koska perheessä oli vain tyttöjä.

Toisaalta taas minulle on suotu erityisasema perheen The Tyttönä, ja olin vähän eri asemassa poikiin verrattuna: sotaleikeissä olin aina kenttähoitsu, osin tosin siksi etten halunnut olla ikinä sotilas. Minulle myös ostettiin erikseen tyttömäisiä vaatteita sen sijaan, että olisin joutunut pikkuveljeni asemaan ja perinyt vanhemman veljen vaatteita (okei, perimistäkin toki tuli unisexien vaatteiden kohdalla, ja äitini ompeli ovelasti pikkumuksuvaatteistamme unisexejä kierrättämisen helpottamiseksi). Joskus kyllä vaatteet olivat hörhelöineen vähän liiankin tyttömäisiä xD Lisäksi kotitöitä jakaessa minulle on väkisinkin annettu niitä tyttömäisempiä tehtäviä, mm. ruoanlaittoa samalla kun pojat auttavat isää peltotöissä - siis ei tämä tarkka jako ole, mutta jotenkin on ollut pientä painotusta näin päin. Lisäksi aina kuulee isoäidiltä lässytystä siitä, miten olen perheen pikku prinsessa ja kaikkea muuta - ihan näin kaksikymppisenäkin xD

Sen sijaan kaverini ei ole saanut The Tytön asemaa, koska hän ei ole suinkaan perheen ainut tyttö. Lisäksi, koska kotitöitä oli myös maskuliiniselta puolelta, hänet ja hänen siskonsa laitettiin tekemään myös niitä. Nykyäänkin kaverini osaa vaihtaa auton renkaan ja muita tällaisia "miehisiä" taitoja, joita taas minä en osaa, koska ne on tottunut jättämään poikien huoleksi.

Loppujen lopuksi koen kuitenkin, että perhevaikutukset ovat menneet aika tasan minun ja parhaan kaverini kohdalla, ja tuntuu, että perusluonteemme vaikuttavat enemmän käytöksiemme femiinisyyteen/maskuliinisuuteen. Siitä huolimatta on myönnettävä, että kaverini tietää paremmin eri shampoolaaduista kuin minä ja tapaa joskus käyttää kasvonaamiota, kun taas minä pillitän helpommin ja pyydän apua toisilta (damsel in distress? xD).

Sisaruskatraan sukupuolijakauma vaikuttaa ehkä eniten siihen, mitä on tottunut/oppinut lapsuudessaan tekemään: esimerkiksi minä en ole ollut mikään suuri muoti-/meikkiguru, koska en ole vain oppinut sitä lapsena: äitikään ei moisia aloja painottanut xD Ehkä suurin itseeni vaikuttaneet asiat boys-only-katraassa ovat:

MASKULIINISUUS: Koen pojat varsin luonnollisena osana elämää eikä suinkaan niinä marsilaisina, jotka ovat joko kiusaajia tai ihastuksen kohteita. On myös kokemusta "poikien jutuista" (mm. poikien harrastuksista), ja tiedän pitäväni legoista mutta en mopoista.
FEMIINISYYS: Koska pojat vievät poikien hommat, jäljelle jäi tyttöjen rooli, mikä näkyi lapsena synttärilahjapakettien sisällössä. Koska olen mm. isänpuoleisten isovanhempieni ainut naispuolinen jälkeläinen, minua on kohdeltu korostetun tyttömäisesti, varmaan siksi koska olen ollut se The Tyttö, jolle saa ostaa kaikenlaista tyttömäistä hömppäpömppää xD

Perheestä varmaan riippuu kovin, miten sisarusten sukupuolet vaikuttavat. Mutta jos molempia sukupuolia on sekaisin, varmaa on, että joudutaan jossain kohtaa tekemään jakoa siitä, että laitetaanko tyttö tiskaamaan ja poika hakkaamaan klapeja, tai että mitä paljastuu lapsosten lahjapaketeista.

Hidefini kirjoitti:Mua häiritsee ehkä hahmojen käyttäytymisessä eniten se, että jos hahmo nyt sattuu näyttämään tältä ja tältä, niin totta kai tarinassa hänen on myös käyttäydyttävä sen mukaan. Eli jos on meikkiä käyttävä hahmo, niin hahmo on hirveän naisellinen ja jos on hirveä bodari niin totta kai hahmo on hirveän miehinen. --

Minun mielestäni ulkonäkö ja luonne voivat korreloida, mutta pikemminkin niin päin että luonne vaikuttaa ulkonäköön eikä toisinpäin. Esimerkiksi maskuliinisesti käyttäytyvät naiset harvemmin tapaavat meikata, ja umpifemiini (tai turhamainen) nainen haluaa kaupungilla todennäköisesti sipsutella mieluiten fiineissä korkokengissä kuin risaisissa lenkkareissa. Vaikkei noin yleensä ole koiriin karvoihin katsomista, niin silti uskallan väittää, että useimmat ihmiset heijastavat paljon persoonastaan vaatevalintojensa, meikkinsä ja tuollaistensa kautta (paitsi jos kyseessä ovat esim. lapset joiden vaatettamisessa ovat vastuussa lähinnä heidän vanhempansa).

Ulkonäkö voi kuitenkin vaikuttaa mielestäni luonteeseen sikäli, että tulee verrattua omaa pärstäänsä toisten naamatauluihin ja nk. laskelmoitua omaa sosiaalista statustaan sen avulla. Esimerkiksi pienikokoinen ihminen harvemmin uskaltaa rähistä isokokoiselle ihmiselle, ellei hän onnistu jotenkin ilmaisemaan egoaan sun muutaan. Samoin itseään rumana pitävä ihminen (joka voi olla jopa luonnostaan arka) saattaa pysyä sivussa helpommin kuin kauniina itseään pitävät. Näin funtsin minä. Eli terveillä syy-seuraussuhteilla voi olla vaikutusta.

MUTTA. Persoona ja kroppa eivät tule samassa paketissa, vaikka tiettyyn naamaan voi liittyäkin tiettyjä stereotypioita. Siksipä yllättävästi käyttäytyvät tietynnäköiset hahmot ovat jänniä Esim. koheltava ja ylijännittynyt bishi sen tavallisen viileänrauhallisen sijasta on aina piristävä.

Hidefini kirjoitti:Ite tarkkailisin jollain tavalla ympärillä toimivien miesten käyttäytymistä erityisen tarkasti, jos haluaisin saada tietoa miehistä. Ei sitä oikein saa lukemalla tai kattomalla videoita, ympärillä sen näkee aitona, eikä kukaan näyttele 24/7. Eli kattokaa ympärillenne, älkääkä vain miettikö jonkun ficin/tarinan whatever perusteella millainen naisen tai miehen pitäisi olla.

AGREE, TOTALLY AGREE! Todellista miehisyys-/naisellisyysvertailua ei saa tehtyä tutoriaaleja lukemalla vaan empiirisellä tarkastelulla. Kuten lähes mikä hyvänsä kirjoitettava asia magiaa, historiaa ja tuollaisia lukuun ottamatta.



Mitä tulee envyyn kommentteihin biologisista taustoista, täyttä faktaa. Ensimmäisen viestini pääpaino oli kuitenkin se, että ihmisen käytöstä ei voi määritellä täysin hänen geeniensä perusteella: on paljon naisia, jotka käyttäytyvät hyvin maskuliinisesti, ja paljon miehiä, jotka käyttäytyvät korostetun femiinisti. Esimerkiksi edellä linkkaamaani OokamiKasumin tutoriaalia voisi pikemminkin ajatella "näin teet hahmostasi maskuliinisemman"-hengessä kuin mitä "mies käyttäytyy näin"-hengessä. Vaihtelua on niin paljon ettei selkeitä rajoja voi vetää: "Okei, pillitit tuossa ja tuossa, olet siis nainen."

Mutta silti ei voi kiistää, etteikö joitain standardeja mies- ja naishahmojen käytöksille ole. Jos esimerkiksi vastaan kävelee sarja, jossa miekkoset vain kikattelevat vaateostoksilla tai vastaavaa osoittamatta mitään maskuliinisia piirteitä, niin siinä kohtaa alkaa miettiä että onko kirjoittaja nähnyt miehiä eläessään. Korostetun femiini mieshahmo tai korostetun maskuliinen naishahmo siellä ja täällä passaa, mutta jos koko konkkaronkka vetää samaa sukupuoliroolia niin siinä hyppelee kulmakarvat kattoon asti. (Ylipäätään variaation puute hahmokaartin luonteissa mättää ja pahasti.)

Minun täytyy tähän nyt sanoa pari sanaa, olihan oma kommenttini puoliksi "inspiraation" lähteenä.

Siis, mielestäni pelkkien poikien keskellä eläminen oikeastaan ehkäisee maskuliinisuutta. Minäkin nimittäin olen kahden pojan saartamana tässä perheessä -.-
Nuti sanoikin tuon "the Tyttö" teorian, ja voin kertoa sen oleven totta. Siis, jos isäni pitää päättää, kenen kanssa lähtee teatteriin, ottaako hän minut vai toisen veljistäni? Tai jos äitini haluaa rentouttavalle "tyttöjen matkalle"? Hm, meikätyttöhän lähtee mukaan molemmissa tapauksissa, eiväthän pojat mitään teatterista ymmärrä, ja tyttöjen matka on tyttöjen matka. Lisäksi perheen ainoalle tytölle ostetaan melkein aina kaikkea tyttöjen kamaa, itsekin melkein hukun tunikoihin ja Hello Kitty- tavaroihin. Eikä sillä, kaikkea käytän, minulle on melko sama, mitä päälleni pistän, ja Nippon-friikkinä Hello Kitty on totta kai loistava brändi
Tytön ihmissuhteitakin vatvotaan huomattavasti enemmän "Minne olet menossa? Onko sinulla poikaystävää? Oletko riidellyt sen tyypin kanssa, kun häntä ei ole näkynyt?" Veikkaisin, että jos minulla olisi veljien sijasta siskoja, ja asioita ei otettaisi näin vakavasti, saattaisin tuoda enemmän kavereita kylään, yms.

Ja mitä tulee tuohon sukupuolineutraaliin kasvatukseen, sanoisin, että tytöt halusivat nukkeja nimenomaan tuon "biologisen hoivavietin" takia. Ei mitään sen suurempia tieteellisiä kaavoja, mutta sanoisin näin.


Ja sitten vielä ficit, ja niissä olevat miehet ja naiset. Otataan nyt vaikka tämä vanha tuttu Naruto, ja sen tytöt ja pojat. Pojat eivät siellä ole mielestäni erityisen poikamaisia, pikemminkin tytöt ovat ylinaisellistettuja. Ja täälläkin vaikuttaa tämä ympäristö; jos vaikka meidän koululuokkamme eläisi jossain hihhulininjaulottuvuudessa kylässä nimeltä Konoha, ties millaisia draamakuningattaria pojat olisivat. Vastapainoksi Narutohyypiöt tavallisella supisuomalaisella yläasteella, ei mitään chakroja, klaanien eri haarautumien välisiä ristiriitoja, tai ainakaan mitään häntäpetoja. Isoveljet eivät tappaisi koko sukua saadakseen hienoja silmiä, kenenkään sisuskalujen sekaan ei tungettaisi ylimääräisiä kettuja ja supikoiria, sukujen päähaarat eivät rankaisi sivuhaaroja minkään valtakunnan tatuoinneilla, eikä olisi olemassa seksikkäitä pahisryhmiä mustissa takeissa. Eli ympäristö, ihmiset, ympäristö.
Kun kirjoitat ficciä pojasta, joka ei ole erityisen poikamainen, voit minun puolestani aivan vapaasti unohtaa sukupuolen. Jos hyypiö vaikka rettelöitsee koulussa, hän mitä todennäköisimmin tekisi sitä myös tyttönä. Sen sijaan jos jokin tyypin luonteenpiirre on vahvasti sidoksissa sukupuolien eroon, kuten "hän tykkää kurkkia puolialastomia naisia pusikoissa", tämä luonteenpiirre on muistettava ficissä.

Minun mielipiteitäni.

Mieleeni tuli eräs huomionarvoinen asia: Juttelin joskus sukupuolenväännöksistä erään toisen dArtistin kanssa, ja uskalsin silloin väittää että Nejin persoona ei kai paljon muuttuisi jos hänet tyttöytettäisiin, vaan hän yrittäisi yhä päteä älyllään ja kyvyllään. dArtisti oli eri mieltä: "Ulkonäön kohentelu on just hyvä kikka yrittää nostattaa omia pisteitä, jos on nainen! Eli kyllä se Neji saattaisi koettaa voittaa päähaaran myös ulkonäön saralla, jos tyttö olisi."

Pääpointti: persoona ei kenties muutu sukupuolen mukana, mutta tavat ilmaista sitä voivat muuttua paljonkin. Esimerkiksi teinipojille ulkonäkö ei ole yhtä tärkeää kuin mitä tytöille, kun taas teinitytöille urheilullisuus ja voima ei ole niin tärkeää kuin mitä pojille. Esimerkiksi siis pätemisen halua voidaan kohdistaa eri tavalla kuin mitä toisessa sukupuolessa.

Minusta kyse naisten ja miesten käytöseroista on yksilöllistä, eikä sitä tulisi niinkään yleistää.

Se menee minusta niin, että on yksilö, joka on joko nainen tai mies. Hän tietää, kumpi on, ja se on hänen omasta persoonastaan kiinni, haluaako korostaa omaa sukupuoltaan, tykkääkö sukupuolestaan, ei välitä, vaiko vain on sujut oman sukupuolensa kanssa ja tykkää vain olla sen mukainen. Esim. jotkut homot eivät tykkää olla miehiä, ja jotkut homot taas tykkäävät. Sama naisilla, mielestäni. Joko tykkää tai ei, ja se näkyy käytöksessä. Toki ympäristö vaikuttaa persoonaan, ja miten tätä on kasvatettu sukupuoleensa. Mutta muuten olen nähnyt poikamaisia tyttöjä ja vice versa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, jos joku lapsi kasvatettaisiin täysin sukupuolivapaasti, ei tyrkytettäisi nukkeja tai autoja tai pinkkiä ja sinistä. Ja siten että ei sanottaisi vain, että avioliitto on vain miehelle ja naiselle ja että muut eivät saa avioliittoa. Olisi jännä nähdä, minkälainen siitä tulisi.