Hyviä kirjoitusaiheita aloitteliville kirjoittajille?

*suomennos samanlaisesta aiheesta, jonka aloitin eräällä toisella foorumilla*

"Älä yritä kirjoittaa seksitarinoita ennen kuin saat enemmän kirjoitus- ja ennen kaikkea elämänkokusmusta. Sodan laatiminen tarinaan on varsin iso juttu, kokeile ensin jotain pienempää. Homotarinat eivät ole vain kaksi poikaa kikattamassa. Tämä aihe taitaa olla vielä sinulle liian hankala, kannattaa kokeilla ensin jotain helpompaa..."

Oletteko koskaan kuulleet tai jopa sanoneet itse tällaista?

Olen aina silloin tällöin kohdannut tarinoita, joissa selkeästi näyttää, että kirjoittajalla ei ole tarinansa asetelmaa varten kylliksi kirjoituskokemusta, elämänkokemusta tai kumpaakaan. Tyypillisesti nämä tarinat ovat seksitarinoita, joita kirjoittavat muksut jotka hädin tuskin tietävät, mistä vauvat tulevat, tai isoja, "cooleja" tarina-asetelmia (kuten sotia), joita kirjoittavat muksut jotka ovat nukkuneet historian tunneilla.

Tietenkään emme voi käskeä ketää kirjoittamaan jostain tietystä aiheesta (paitsi kirjoitusharjoitusosastolla ), ja kirjoittamisen hauskimpia puolia on se, että voi kirjoittaa mistä haluaa. Minulla ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että naperot kirjoittelevat tuhmia tarinoitaan pöytälaatikkoon.

Mutta. Mitä aiheita te voisitte SUOSITELLA aloitteleville kirjoittelijoille? Jotain helppoa, turvallista ja toimivaa mutta ei liian kliseistä?

Itse ehdottaisin lapsille/varhaisnuorille tarkoitetussa toimintasarjafanficeissä (mm. shounen, Harry Potterin hengelliset sukulaiset yms.) tarinoita, jotka voisivat sopia alkuperäisen sarjan (yhden jakson mittaiksiksi) fillereiksi. Jos kirjoittaja todella tuntee sarjan, hän todennäköisesti ymmärtää sarjan lakeja ja osaa laatia sen perusteella kohtauksia. Valitettavasti tässä kuitenkin tulee vastaan se seikkä, että jotkut TODELLA kokemattomat ihmiset saattavat vain törkeästi ottaa klipin toisesta kohtaa sarjaa, vaihtaa pari yksityiskohtaa ja upata sen nettiin. Ei toimi ei. Toisaalta, näin epämielikuvituksellisille ihmisille on vaikea keksiä yhtään mitään.

Muita mietteitä?

Itse en ole koskaan saanut tuollaista kommenttia, mutta pari kertaa on tullut törmättyä ficceihin joista suorastaan on loistanut se, että aihe ei ehkä ole ollut kirjoittajalle se kaikkein sopivin. Suuri osa näistä on ollut historiaan sijoittuvia, joissa ajan oloja ei ole tunnettu kovin hyvin. Myös 13wee ficcarien kirjoittamista angstificeistä paistaa välillä häiritsevästi läpi ficcarin ei kovin laaja elämänkokemus, jolloin mielessä käy usein, että kannattaisiko ficcarin ehkä hioa vielä taitojaan ennen sellaisen tekstin kirjoittamista.Ja jepp, itse olen syyllistynyt tähän, vaikken muistakaan saaneeni siitä koskaan kritiikkiä.

Hmm, tuo Nutin "filleri" ehdotus on hyvä, pistän sen korvan taakse jos joskus pitää jotakuta neuvoa.
Itselläni tulee nyt ekana mieleen sellainen neuvo, että kannattaa tosiaan kirjoittaa tarinoita sen perusteella, kuinka paljon vaivaa jaksaa nähdä taustatyöhön. Eli jos et ole valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa kaivaaksesi tietoja esmes keskiajasta, niin kannattaa mieluummin sijoittaa se ficci johonkin tutumpaan ympäristöön. Lisäksi aloittelevan ficcarin ei kannata ihan ensimmäisenä lähteä kirjoittamaan 50+ lukuista ficciä, vaan mieluummin jotain lyhyttä.

Joo. Ensimmäisenä tuli itsellekin mieleen jotain yksinkertaista ja lyhyttä, jossa kokonaisuudella ei olisi niin suunnattomasti väliä vaan saisi keskittyä siihen eteenpäin menemiseen ja muuhun vastaavaa.

Kauhein mun lukema tarina, jossa ei todellakaan ole perehdytty mihinkään sen syvemmin, niin siinä tyypit pyöräili jotain satasta tunnissa ja kaatu pyörän kanssa ja menetti tajuntansa, mutta oli ihan okei kun heräs siitä, sitten ne meni ratsastamaan ja nosti laukan ja sitte laukkas vaa pari tuntia ja lopetti. Vähän terveellä järjellä ajateltuna ei toimisi, esim. hevosella on lihaksia siinä missä ihmiselläkin ja sen pitää lämmitellä ennen rankkaa urheilusuoritusta ja kuka nyt voisi noin vain selvitä pöyrällä kaatumisesta ja pyörtymisestä? Ja kommenttin vastaus kun huomautin asioista, niin oli vain että ficci on fictiota, eikä sen tartte olla edes mahdollista, vaikka tapahtumat selvästi tuntuivat tapahtuvan ihan tässä meidän tuntemassa maailmassa.

Joten ensinnäkin ideassa ja toteutuksessa kannattaa pitää se maalaisjärki mukana siinä tarinassa ja vähän funtsia kaks sekuntia pidemmin, että hei onko tää ees mahdollista. Jos alkaa vähänkin epäilyttää niin ei se google ole kuin parin näppäyksen takana ja sieltä löytyy yllättävän helposti ja nopeasti tarvittavaa tietoa, jos vain viitsii käyttää aikaa.

Itse aiheesta sanoisin, että kirjottaa jostain omasta mielenkiinnon kohteesta tai omasta harrastuksesta. Jos tahtoo väkisin ficciä kirjottaa, niin sitten yrittää jotenkin saada ne tekemään siinä ficissä sitä omaa harrastustaan tai vastaavaa. On helppo kirjottaa asiasta, joka on omassa mielessä jo valmiiksi hyvin ja kiinnostaa jo ihan alkujaan todella paljon.

Jos ei tuu mieleen mitään hyvää ideaa, niin ei saa mennä ettimään sitä toiselta puolelta maailmaa vaan sen takia, että hei tää vois kuullostaa jännältä ja sitten vaa kirjottaa plaa plaa plaa vain todetakseen ettei siitä tuu mitään. Omasta itsestään, lähiympäristöstään, ihmisistä ympärillä yms. kannattaa alottaa idean metsästys. Helppoja ja yksinkertaisia aiheita, joista tietää, niin kyllä pitäisi selvitä hyvin ensimmäisistä ficeistä.

Itse suosittelisin ainakin jotain suht yksinkertaista ja ehkä kevyttä. Tunnelma fikkejä ei heti kannata, niiden pitäminen kiinnostavana on välillä jokseenkin vaikeaa.
Juoni kannattaa pitää yksinkertaisena ja ensimmäistä tarinaa ei kannata kirjoittaa jatkotarinaksi.
Jos tahtoo pysyä canonissa, kannattaa varmaan aloittaa jollain sarjassa useasti toistuvalla tilanteella. Esim. Ryhmä Seiskan harjoituspäivä. Ei siis mitään suurta tai kunnianhimoista, parhaansa yrittäminen on tietenkin aloittelijalle ja kaikille muillekin hyvä asenne.

Hei nyt on pakko tulla tänne vuodattamaan turhautumusta!!

Fanficeistä ei nyt tarkkaanottaen ole kyse, mutta tarinoiden kirjoittamisesta kuitenkin.
Siis oikeasti, mitä ajattelisitte, jos näkisitte tarinan, jonka nimi on: "13-vuotias ja raskaana", ja hetken silmäiltyänne huomaisitte että kirjoittaja on 10-11 vuotias?

Jotenkin musta tuntuu että naperot (heh, hauska sanoa naperot vaikken itsekään ole kuin 15 xDD) kirjoittaa aika paljonkin tarinoita jossa ollaan milloin 13 vuotiaita ja milloin 16 vuotiaita, ja jotenkin sitä aina kännipäissä pamahdetaan paksuks. Joku vois joskus keksiä jotain omaperäisempää. Ei-toivottuja raskauksia voi tulla muutenkin kuin kännissä. Myös monilla napero-kirjoittajilla on hyvin epärealistinen kuva seksistä (OH SHIT SHERLOCK!) ja siitä, minkälaisia kaikenlaisia tuntemuksia ja ongelmia ei toivotut raskaudet aiheuttavat. Siis oikeasti, en tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä tälläisiä lukiessa. Todella. Ärsyttävää. Ja sitten ne muut muksut ihkuttaa:

"Vähänkö ihana <3333 ihihiihiiii jatkajatkajatkajatka!!! Mut ei mitään liian perwooo >w<"

Tuossa kohtaa lyön päätäni seinään turhautumuksesta. Myös näiden naperoiden käsitys "liian pervosta" on suunilleen se, että seurusteleva pariskunta suutelee kiihkeästi ja lääppii toisiaan.

RRaaahhh!!! D:<