Mary Suet - Mitäs ne ovat?

Suuri osa tunteneekin termin Mary Sue, mutta laitetaanpa vielä kertausta Wikipedian tiimoilta:

Englanninkielinen Wikipedia kirjoitti:A Mary Sue (sometimes just Sue), in fanfiction, is a fictional character with overly idealized and hackneyed mannerisms, lacking noteworthy flaws, and primarily functioning as a wish-fulfillment fantasy for the author or reader. Perhaps the single underlying feature of all characters described as "Mary Sues" is that they are too ostentatious for the audience's taste, or that the author seems to favor the character too highly. The author may seem to push how exceptional and wonderful the "Mary Sue" character is on his or her audience, sometimes leading the audience to dislike or even resent the character fairly quickly; such a character could be described as an "author's pet". ...
---
Sama suomeksi:
Mary Sue (toisinaan pelkkä Sue) on fanfictioissa elävä kuvitteellinen hahmo, joka on yli-idealisoitu ja ylivoimakas ja jolta puuttuu merkittävät virheet. Usein Mary Sue toimii eräänlaisena kirjoittajan toiveiden täyttäjänä tai täydellisen minän fantasiana. Mary Sueiden huomattavana ominaispiirteena on se, että Mary Sueiksi luetellaan hahmot, jotka ovat lukijoiden makuun liian teennäisiä ja pöyhkeileviä, tai jota kirjoittaja näyttää suosivan selkeästi yli toisten hahmojen. Kirjoittaja voi näyttää siltä, että hän yrittää kaikin tavoin korostaa yleisölleen, miten ainutlaatuinen ja ihmeellinen hänen hahmonsa on. Tämä joskus johtaa siihen, että yleisö alkaa inhota tai jopa paheksua hahmoa varsin nopeasti; sellaista hahmoa voidaan kuvailla eräänlaisena "kirjoittajan lemmikkinä". ...

Kyse siis on hahmosta, jota kirjoittaja suosii liiaksi ja jolle hän antaa kaikki kivat asiat, kuten mukavat kyvyt, kaikki kohtaukset joissa loistaa ja niin edelleen, ja säästää ikäviltä asioilta, kuten heikkouksilta ja oikeilta vaikeuksilta. Usein Mary Sue onkin jonkinlainen unelmaminä kirjoittajasta. Asiasta yhä epätietoiset ihmiset voivat lukea lisää Wikipediasta tai lukea etiäppäin tätä topicia (kunhan tänne tulee lisää tavaraa).

Joitain avainkysymyksiä tätä topicia varten:

Mikä on Mary Sue, ja miten se eroaa noin muuten vain voimakkaasta ja/tai epätavallisesta hahmosta?
Onko Mary Suen vastakohta eli Anti Mary Sue (hahmo, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään erikoista) hyvä hahmo?
Onko Mary Sue paha asia? Jos on, miten Mary Suen tekemisen voisi välttää?
Mitä Mary Sueja on Suuren Maailman kirjallisuudessa tai muussa mediassa?
Onko omaa hahmoasi joskus sanottu Mary Sueksi? Miksi? Oliko se aiheesta vai aiheetta?
...ja monia muita kysymyksiä joita vain pälkähtää mieleen!

Vastaan näin aluksi aloitusviestissä esitettyihin kysymyksiin(hyviä kysymyksiä kun olivat)
Mikä on Mary Sue, ja miten se eroaa noin muuten vain voimakkaasta ja/tai epätavallisesta hahmosta?
Yksinkertaista olemalla täydellinen, koko ajan valokeilassa ja kaiken selvittävä.
Mary Suen heikkoukset ovat kiinnittäneet erityisesti huomioni.
Joko ne ovat a) yleisimmin todella pieni (vasemman jalan pikkuvarvas on lyhyempi kuin oikean!11)
b) TODELLA suuria. Esimerkkinä se, että hänen vanhempansa kuolevat, hänellä ei ole ruokaa, hän kärsii
viattomana...
Ihan totta, kaikkia hyviä piirteitä ei tarvitse ahtaa yhteen hahmoon, kuten ei kaikkia tragedioitakaan.
Epätavallinen hahmo... Hmm, mielestäni sen ja Mary Suen ero on, että vaikka hahmo olisikin epätavallinen, niin se
ei muuten olisi kovinkaan ihmeellinen. Otan esimerkiksi Harry Potterin Hagridin, joka on puoliksi jättiläinen ja puoliksi
ihminen/velho. Kuitenkaan Hagrid ei ole traaginen, kaunis, häikäisevä eikä mitenkään ihmeellinen.
Voimakkaissa hahmoissa sama, täydellisyys ei tee voimakkaaksi.

Onko Mary Suen vastakohta eli Anti Mary Sue (hahmo, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään erikoista) hyvä hahmo?
Riippuu vähän. Sivuhahmona tällainen hahmo voisi toimia, paitsi, että se mitä luultavammin saisi päähenkilön näyttämään
Marylta. Ja päähenkilönä... Kuinka kiinnostavaa sellaisen seuraaminen olisi? Tietysti hyvällä juonella ja muulla sen sellaisella,
mutta vähän vaikealta kuullostaa.

Onko Mary Sue paha asia? Jos on, miten Mary Suen tekemisen voisi välttää?
Ei. Se tosin aiheuttaa sitä, että jokainen kommentoija huomauttaa tästä hahmosta tai ei kommentoi ollenkaan.
Myös kasvaessaan kirjoittaja voi tuntea suurta häpeää hahmostaan. (entokipuhukokemuksesta)
Yksi hyvä keino välttää tämä, on ainakin minusta laatia hahmosta paperille hyvät ja huonot puolet.
Ja katsoa, että niitä on suurinpiirtein saman verran. Ja tunnetusti, lukeminen kehittää myös kirjoittamistaitoa.

Mitä Mary Sueja on Suuren Maailman kirjallisuudessa tai muussa mediassa?
Näin yleistäen sanon että nuortenleffojen sankarit. Siis ainakin nykyisten.
(Ja huom. rankkaa yleisestystä!!!)
Useimmiten erityisesti tytöt ovat kilttejä, kauniita, lahjakkaita, heikkoja puolustavia, finnittömiä ja poikien suosiossa.
Okei, kiva ihannekuva, mutta minua kiinnostaisi nähdä elokuva oikeista nuorista!
Ei kiiltokuvapahvihahmoista.

Onko omaa hahmoasi joskus sanottu Mary Sueksi? Miksi? Oliko se aiheesta vai aiheetta?
Ei. Saan kaikissa Mary Sue testeissä "ei-mary-sue"-tuloksen. Ja joskus myös kehotuksen antaa hahmoilleni lisää hyviä piirteitä.
Oi, ovathan he erikoisia, mutta varsinaisia kierolieroja.

Itse taas mietin, mistä nämä Mary Suet tulevat? Ovatko ne tapa vahvistaa omaa itsetuntoaan, pitkälle jatkunut prinsessaleikki vai merkki lisäharjoituksen tarpeesta kirjoituksen ja erityisesti hahmon luonnin kanssa?

Erinomattainen kysymys!

Itse olen ajatellut, että koska monissa tarinoissa on voimakas sankari (esmes Narutohan pieksee porukkaa ihan kybällä), moni suosittu hahmo näyttää hyvältä ja omaa epätavallisen olemuksen (Nejit ja Deidarat ja muut), suethor yrittää kombinoida nämä kaikki yhteen ja luo "übercoolin hahmon" - missä hän epäonnistuu oikein komiasti. Tuo oman egon laajennus lie myös totta: kirjoittaja haluaa päästä tarinan maailmaan itse, eikä hänelle tietenkään saa sattua siellä mitään pahaa.

Pikkuystävä määritteli jo melko hyvin Mary Suen. En tiedä, lasketaanko tämä myös Mary Sueksi, mutta minulle on tullut ikävä kyllä vastaan myös hahmoja, jotka ovat auttamatta aivan avuttomia ja joutuvat usein toisten pelastamiksi, eivätkä vain yksinkertaisesti auta tilannetta mitenkään.

Riippuu hieman tilanteesta, onko Anti Mary Sue toimiva vai ei. Enimmäkseen luulen asian riippuvan siitä, kuinka hänestä tarinassa kerrotaan. Jos vain kuvaillaan sitä, kuinka tavallinen henkilö käy kaupassa, kohtaa ihastuksensa kadulla ohimennen, puuhailee jotain arkipäiväistä ym. eikä tarinassa tapahtu mitään yllättävää, erikoista, vähänkään mieleen painuvaa tms... Ei mielestäni toimi. Luulen, että hahmon olisi siis oltava jotain Mary Suen ja Anti Mary Suen väliltä.

Mary Sue paha asia? Aika paha kysymys. Siinä mielessä kyllä, että yleensä ne noudattelevat orjallisesti eri kliseitä. Ja silkkaa klisesoppaa ei jaksa lukea sellainen, jolle näitä kliseitä on tullut jo riittämiin vastaan. Pieni marysuemaisuus ei tietenkään vielä kaada koko hahmoa roskakoriin, kunhan hahmo ei vain ole pesunkestävä 100 % Mary Sue.

Noh, jos todella, todella haluaa välttää hahmon marysuemaisuuden, luulen että kannattaa koostaa hahmo niinkin perusasioita myöten kunnolla kuin heikkoudet ja vahvuudet, hahmon luonteenpiirteet, hänen erikoistaitonsa, pelkonsa, unelmansa... Eikä tietenkään sitä, että hahmo osaa lentää, syökseä tulta, muuttaa vastustajansa roskaläjäksi, hurmata kaikki tienoon pojat ja heikkoutenaan sitten epäonnistua vaikka koulunkäynnissä. Tässä vaaka tuntuu kallistuvan hieman liikaa toiselle puolelle.

En ole tainnut ficeissäni käyttää kertaakaan omaa hahmoani. Ei kun, hetkinen... Kerran. Mutta sekin oli jo erikoisempi tapaus, oneshotissa käytin. En ole saanut kovin paljoa palautetta tästä OC -hahmostani, mikä ei kyllä minua sinänsä haittaa, oli niin sivutyyppi. Mutta minulla on eräs toinen OC -hahmo, josta mielelläni ottaisin selvää, onko hän liian marysuemainen.

Mielestäni Anti Mary Sue on lähes yhtä paha juttu kuin Mary Sue. Jos hahmossa ei ole yhtään mitään erikoista niin hyvin suurella todennäköisyydellä kyseinen hahmo on myös kuolettavan tylsä. Ja hei, kuka oikeasti haluaa lukea tylsästä hahmosta? Ei kukaan. Tällainen hahmo vaikuttaa luultavasti vain laiskasti tehdyltä. Myös Pikkuystävän pointti siitä, että Anti-Sue saattaa helposti tehdä päähenkilöstä Mary Suen oloisen, oli hyvä.

Pakko myös sanoa, että kaikki Mary Suethan eivät välttämättä ole epäonnistuneita hahmoja. Esimerkiksi Kill Bill ja Kill Bill vol.2 elokuvien Morsian. Traaginen tausta, kaunis, voimakas, eikä tasan häviä kenellekään milloinkaan vaikka päämäärä onkin kova. Ainoa epä-Suemaisuus jonka hahmossa keksin on se, etteivät kaikki muut hahmot pidä hänestä. Silti Morsiamen hahmo ei ole kertaakaan Kill Billejä katsoessani häirinnyt minua. Se vaan toimii.
Eli Mary Suenkin voi tehdä oikein, vaikken ketään tähän oikeastaan kannustakaan, sillä useimmat yritykset tehdä viihdyttävä Sue luultavasti epäonnistuvat surkeasti.

Ja kyllä minustakin suurin osa Mary Sueistahan on aika tökeröitä yritelmiä, joita ei kestä kauaa näköpiirissänsä.

Hyviä pointteja kaikilla! Haluaisin itse vielä lausua jokusen sanan heikkouksista:

Mielestäni parhaat tuntomerkit toimiville heikkouksille ovat seuraavia:

a) Oikea heikkous kumpuaa hahmosta itsestään (esim. minun mielestäni Pikkuystävän mainitsema "viaton orpo jolla ei ole syötävää" ei ole mielestäni heikkous, koska se liittyy hahmon ympäristöön eikä tähän itseensä). Siis se, mitä toiset ihmiset aiheuttavat jollekulle, ei ole heikkoutta, vaan se, miten esim. se, että hahmo käyttäytyy niin että hänelle tehdään tietyllä tavalla. Selvennystä yrittääkseni mainitsen koulukiusaamisen: se, että on koulukiusattu, ei ole heikkous, mutta se, että hahmo on pienestä itkuun pillahtava itkupilli ja SIKSI häntä kiusataan on heikkous. Erotelkaa syyt ja seuraukset!

b) Heikkous aiheuttaa OIKEASTI ongelmia hahmolle. Tähän vaikuttaa suuresti se, miten heikkoutta käytetään.
Otetaan vaikka esimerkkinä huono itsevarmuus ja vastapareiksi Hinata ja "ujo" (=ihastustaan kainosteleva) Mary Sue. Hinatalle epävarmuus on oikeasti hänen heikkoutensa (ja samalla hänen koukkunsa), koska epävarmuutensa vuoksi Hinata ei luota taitoihinsa, ei yleensä uskalla mennä tekemään asioita joissa voisi epäonnistua, ja *gasp!* ei uskalla tunnustaa ihastustaan Narutoa kohtaan. Lisäksi Hinatan nähdään usein piilottelevan taustalla ja osallistuvan tooooosi harvoin keskusteluun, ja ainakin minun käsitykseni mukaan hän on melko huono tuomaan omia mielipiteitään julki.
"Ujo" Mary Sue taas usein kainostelee suuresti vain ihastuksensa ääressä, mutta muiden ihmisten kesken hän voi olla normaali tai jopa supersosiaalinen. Tällöin ujoutta käytetään vain alleviivaamaan "ujon" Mary Suen ihastusta ao. kohdetta kohtaan, eikä se aiheuta hänelle todellisia ongelmia. Ah ja voi. Samaan tarkoitukseen käytetään niin kamalaa kömpelyyttä, jonka myötä Mary Sue horjahtaa vähintään joka toisessa luvussa ihastuksensa sylkkyyn. Ei ongelmia vaan vippaskonsteja. Brrr.

BTW, ainakin animessa ja mangassa tulee välillä törmättyä aika hupaisiin mutta toimiviin heikkouksiin. Otetaan esimerkkinä vaikka Fairy Tailin Natsu: hän on voimakas taistelija, mutta kärsii todella pahasta matkapahoinvoinnista kaikissa mahdollisissa liikkuvissa kulkupeleissä (junat, laivat, hevoskärryt...). Jos hän on liikkuvassa menopelissä, hän menee niin surkeaan tilaan että hän tuskin saa puhuttua mitään, puhumattakaan nyt taistelemisesta. Natsun matkapahoinvointi tuo myös hyvää komedia-ainesta sarjaan sankarijoukon valitessa kulkutapoja eri paikkoihin. Mutta tähän huomio! Natsun matkapahoinvointi ei olisi hänen heikkoutensa, ellei sarjassa tulisi säännöllisesti vastaan tilanteita joissa tarvitaan menopelejä (ja vihollinen hyökkää sellaiseen). Jos Natsu saisi koko ajan kuljeskella omin jaloin ympäriinsä, matkapahoinvoinnista ei olisi mitään ongelmia ja siitä tulisi vain mitätön heikkous.

Oli kyllä niin mielenkiintoinen keskustelunaihe, että oli pakko vastata.

Mielestäni Mary Suet ovat ja eivät ole niin huono juttu. Nimittäin:
Hyvät puolet Mary Sueissa on se, että niistä voi oppia rutosti sellaisen ensiksi tehtyään. Kun tajuaa, että oma hahmo on Mary Sue, voi ottaa ohjat käsiinsä ja luoda paljon, paljon parempaa ja samalla voi kehittyä itsekin.

Hyvä puoli on myös se, että ne ovat olemassa, ja tällainen termi on keksitty. Sillä aina, kun Mary Sue tulee esille eri ficeissä, hyvät ficit pääsevät niiden seasta loistamaan, ja muutkin voivat Mary Sue- ficcien lukemisella oppia muiden virheistä, ja kehittää itse paljon parempia.

Olen kuullut lausahduksen, joka kuuluu tähän suuntaan: "Järkevä henkilö oppii virheistään, mutta nero oppii muiden virheistä." Olen toisaalta samaa mieltä, mutta eiköhän oma epäonnistuminen karaise itseään eniten. Omia virheitään ei tule peitellä, vaan ne pitää oikaista. Siksi Mary Suet ovat hyvä juttu, koska niistä voi oppia.

Huonot puolet ovat siinä, että jos ei ole kuullut kyseistä termiä, ja on aloitteleva ficcari, saattaa helposti saada 'traumat' ficcimaailman kovasta kohtelusta, joka tulee omaa hahmoa vastaan. Joten jos varaa kaiken ylpeytensä ja toivonsa tämän vielä tunnistamattoman Mary Suen niskaan, voi sattua pahasti. Ellei sitten tee, kuten sanoin ja karaise itseään, ja nouse jaloilleen. Jotkut toki voivat tehdä kyseisen päätöksen, että jättävät ficcinsä kirjoittamatta ja lopettavat. Eli heikkohermoisimmat.

Minä itse tykkään hokea: "No pain, no gain!" Eli ei saavuta mitään, ellei vähän uhraa aikaa hahmonsa tekoon, ja osoita että pystyy parempaan, epäonnistumisista huolimatta eikä heitä pyyhettä kehään ja luovuta.

Anti-Mary Suet ovat huono juttu. Sellaiset hahmot vain ovat tylsiä sidekickejä, jotka tekisi mieli heittää välillä tarinasta pois. Mutta toki tästäkin voi oppia, kuten olen jo miljoonasti hokenut.

Olen tehnyt OC-hahmoja aika rutosti. Olen tehnyt Mary Sue-testejä ja saanut Mary Sue- tuloksen. Mutta en sentään heittänyt pyyhettä kehään, vaan jalostin siitä niin erilaisen uuden hahmon, ettei sitä voi enää verratakaan edelliseen. Ja olen hyvin ylpeä siitä.

Niin tuota olen kirjoittamassa OC-ficciä (*muut huutavat nyt kauhuissaan täyttä kurkkua*) ja olen ylpeä ficistäni. Aloitin sen työstämisen heti edellisen Mary Suen jälkeen, ja ficissäni on....
...4-5? Hahmoa, ja päähenkilö on OC. (*muut saavat kauhunväreitä*) Olen tehnyt kaikille OC-hahmoilleni Sue-testin ja kukaan ei vielä ole Mary Sue. Kyse on siis naruto-ficistä.
Mutta voin sanoa, että ficilläni on tärkeä sanoma muille OC-ficcareille, ja muutenkin ficcareille. Se kuvastaa mieltymyksiäni ja se osoittaa, että kliseisiin ei tarvitse sortua. (Olen yrittänyt parhaani mukaan suodattaa niitä pois.)

Olen myös harkinnut, että laittaisinko siitä tänne pätkän tai hahmon arvosteltavaksi, mutta harkitsen vieläkin asiaa vakavasti. En todennäköisesti kirjoita sitä narskalaan, koska se on juuri nyt epäaktiivisin koskaan käymäni fanisivu, joten kirjoitan ficcini fanfiction.net:iin englanniksi.
(*köhmainostusta?köh*)

Ja minä ainakin arvostaisin sitä, että OC-ficin nähdessään ei jättäisi sitä huomiotta vain, koska siinä on OC-hahmoja. Itse en ainakaan pitäisi siitä. Sehän saattaa antaa sellaisen kuvan, että kaikki OC-hahmot leimataan automaattisesti Mary Sueiksi. Toisaalta on myös ihmisiä jotka eivät vain välitä OC-hahmoista. Mutta ainakin suosittelisin kokeilemaan, eivät kaikki ficit joissa on OC tarkoita, että se on automaattisesti huono. Ehkä 70-80 prosenttia on huonoja, ehkä ei, mutta kannattaa kokeilla OC-ficciä, jos se vaikuttaa aidosti mielenkiintoiselta.

Kuitenkin minua on ryhtynyt mietityttämään sellaiset OC-ficit, joissa kuvailu on minä-kerrontaa. Toisaalta jotkut vain tykkäävät minä-kerronnasta, mutta minulle tulee siitä mieleen, että kirjoittaja itse OC:n kautta elää Canon-hahmon kanssa fantasiaromanssia. Ja muutenkin, jos OC muistuttaa kirjoittajaansa, epäilykseni nousevat. Minusta OC-ficit voisi mieluummin kirjoittaa sen vuoksi, että haluaa miettiä mitä jos? - olisi OC:ita, mitä vaikutusta niillä olisi päähenkilöihin. Ei pidä toteuttaa omaa fantasiaa, ehei. Toki se onkin oma asia miksi tekee sellaisen ficin, mutta en suosittele.

Kito~~s.

Mitä tulee Mary Sue -testeihin, minä en suhtautuisi niihin minään lakikirjana. Ne antavat osviittaa mutta eivät kerro koko totuutta, ja sen myöntävät myös testien tekijät. Mary Suet eivät näes ole pelkkä läjä kliseitä, vaan näen sen pikemminkin suhteena kirjoittajan ja hahmon välillä.

Eräs nyrkkisääntö hahmoille olisi mielestäni tämä: Hahmo palvelee tarinaa ja samalla lukijaa, eikä tarina palvele hahmoa. Eli jos hahmolle antaa poikkeavan ominaisuuden, sen olisi hyvä olla sellainen, että tarinan lukeminen on kiinnostavampaa; vaikkapa Naruton Hyuugien Byakugan-simmut tuovat tarinaan mielenkiintoisia käyttötarkoituksia moiselle, eikä se ole vain mikään sveitsiläinen linkkuveitsi jolla selvitään kaikesta *köhköhSharinganköhköh*.

Hahmo voi palvella tarinaa esim.
- Tuomalla mielenkiintoista mietittävää (esim. onko asia X oikein)
- Tuomalla komediaa (kommellukset, toheloinnit...)
- Laatimalla jännittäviä toimintakohtauksia ("Mun miekka katkes ja kannibaaliheimo meinaa syödä meitin, mitä teherään?")
- Olemalla silmänruokaa (lol)
- yms.

Got the point?

E: Bu-Jue-Li, tosi hyviä pointteja! Mary Suen tekeminen on opettavaista touhua... joten pitäisikö sikäli vähentää noitarovioita mokomien ympäriltä?

Todella paljon OC (mutta en paljoakaan FC)-hahmoja tehneenä hyyppänä liityn mukaan keskusteluun.

Alla olevien toteamusten kertominen aiheutti kirjoittajalle suuren häpeänpurkauksen --->
Ah, minulla on omakohtaisia kokemuksia Mary Suen teosta... Muistan ajan, kun minulla oli vasta yksi OC hahmo, joka oli tällainen pikku fandomhuora, että häntä pystyi soveltamaan moneen eri fandomiin. Olin luonut hänet kaverini sarjakuvaan, jossa tyypin oli määrä toimia huumorintuojana, koska muut hahmot olivat vähän vakavamman puoleisia. Noh, alkuun se toimi, mutta sitten näistä muista hahmoista alkoi tulemaan melkoisia pikku emopalleroita, ja aloin kyllästyä siihen, että meitsin hahmo oli aina se, joka ei tajunnut mitään mistään vakavasta ja oli kauhean itkuherkkä pelkuri, joka lohdutti muita, jos siis osasi. Noh, päätin vähän lisätä hahmoselleni draamaa. Siis tosi paljon draamaa.
Ennen kuin hahmoni ehti kissaa sanoa, oli hänellä jo dramaattinen menneisyys ja paha ilkeä sivupersoona. Mutta noh, sekään ei riittänyt; hahmoani edelleen ylenkatsottiin muiden hahmojen keskuudessa, ja kun hän oli surullinen, alkoi heti kauhea "Miten sä voit väittää, että sulla on vaikeeta, sullahan on vaan äiti kuollu, mulla on kuollu molemmat vanhemmat tai oikeastaan en mä tiedä, mun iskä saattaa kyllä olla jokin ihan outo...". Noh, sekös sai minut alleviivaamaan hahmon angsteja, yhtä hyvin olisin voinut kirjoittaa tyypille otsaan: "Tämän hyypiön elämä on PERSEESTÄ. Jos väitätte muuta, saatte putelista päähän.". Ja asiaa ei muuten parantunut, että näihin aikoihin aloin tutustumaan Narutoon ja fanfictioniin.. Aloin julkaisemaan (suoraan selaimelle kirjoitettua) kirjoitelmaa yhdellä pikkufoorumilla, jossa mm. paritin tätä hahmoa (voi kehtaanko edes sanoa...) Gaaralle. Ihme kyllä kukaan ei valittanut kirjoituksesta tai hahmosta, ehkä olisin muuten tajunnut aiemmin, mihin suuntaan rakas hahmoparkani kulki...

Tämän hahmon jälkeen olen luonut toisenkin Mary Suen, ihan alusta asti emon tällä kertaa. Ja tämän tyypin loin vain noin vuosi sitten, kun alkoi taas pännimään muiden hahmojen "coolius". Kuvat ja kirjoitukset kyseisestä henkilöstä lojuvat todella, todella syvällä kaappini uumenissa, enkä aio kaivaa niitä ikinä pois.

Mutta vaikka olen itse tunnistanut hahmojani Mary Sueiksi (en kyllä pitkään aikaan onneksi), kukaan ei ole minulle niistä valittanut.. Outoa xD

Noista hyvin tehdyistä Mary Sueista tuli mieleen, että eikös (minulle varsin rakkaassa) Peppi Pitkätossussa ole kaikki Suen piirteet? Kun miettii, Pepillä on traaginen menneisyys, iloinen luonne, jär-kyt-tä-väs-ti rahaa, kaikki pitävät hänestä, jos joku ei pidä hänestä, tyyppi on pahis, Peppi muuten varmana näyttää kaikille kaapin paikan.. Ja tarvitseeko edes puhua tytön voimista? Itse en ainakaan keksi Pepiltä ainoatakaan heikkoutta, josta olisi hänelle loppupeleissä haittaa. Silti Peppi on aivan loistava hahmo, ainakin lastenkirjasankariksi.

Itse en oikein (enää) tajua, miksi joku haluaa coolin hahmon... Meikäläinen tekee luusereita paljon mieluummin >"3 Kun luon hahmoa, keksin sille lähes aina miljoona naurettavaa (ja joskus vähemmän naurettavaa) heikkoutta. On jopa vaikeaa muistaa kaikkia, kun pelaan ystäväni kanssa suullisia roolipelejä.. x3
Joskus pistää miettimään, ovatko hahmoni liiankin luusereita.. Ainakin ystäväni hahmoihin verrattuna, eräs OCni olisi esimerkiksi käsittämättömän helpo näännyttää nälkään, koska tyyppi voi syödä pelkästään ruokaa, jossa on sitruunapippuria (mistä lie tuonkin idean sain..). Tälläkin hetkellä meikällä on vasta luonnosasteella oleva hahmo, jolla on jo nyt heikkouksina ylimenevä pasifistisuus, surkea kofeiininsietokyky (aka jos tyyppi juo kupin kahvia, hän hyppii seinille.. ei järin realistista, mutta pitäisi aiheuttaa kivaa "draamaa"), toivottomat matemaattiset taidot ja paljon muita.. >3

Itse by the way leimaan muuten lähes automaattisesti OC:n Mary Sueksi, jos häntä paritetaan canon-hahmolle niin, että tarina koostuu lähes pelkästään näiden kahden romanssista. Vaikka hahmossa olisikin vikoja, se, että hän on edes asianomaisen canon-hahmon silmissä täydellinen, saa niskakarvani nousemaan pystyyn.
Varsinkin, jos kyseinen canon-hahmo on Naruton Gaara, Itachi (tai muu Akatsuki) tai Kakashi.. Miksi ihmeessä muuten näille paritetaan OCita herkimmin, vaikka periaatteessa esim. Sasuke on käsittääkseni suositumpi? Eivätkö ihmiset kehtaa paljastaa pitävänsä emokuninkaasta? Vai enkö vain ole törmännyt riittävästi niihin kaikkiin nettisivut täyttäviin Sasuke/OC- ficceihin ja artteihin?
Muuten, Sasukesta tuli mieleen... Eikös hän ole melkoinen Mary Sue? >__> NimenomaanMarySueEiköGaryStu.

Noh, en hukkaa aikaanne kauenpaa, byeh ~