Hurt/Comfort

Hurt/Comfort (H/C) tarkoittaa ficciä, jossa hahmoa satutetaan/on satutettu henkisesti tai fyysisesti ja toinen hahmo hoivaa tämän kuntoon. Usein näiden hahmojen välille syntyy romanttiikkaa.

Mielipiteenne H/C-ficeistä? Tykkäättekö lukea vai kierrättekö kaukaa? Mikä tekee H/C-ficistä hyvän, mikä taas pilaa sen täysin? Jotain erityisiä vinkkejä H/C:n kirjoittamiseen?


Itse pidän hyvin kirjoitetuista hurt/comfort -ficeistä todella paljon ja se onkin tällä hetkellä yksi lempigenreistäni. Hyvin kirjoitettuun H/C-ficciin kun saa mukaan vähän kaikenlaista; Toisaalta voi löytyä hirveätä angstia ja lukija saa surra hahmon puolesta, mutta toisaalta mukana pitää olla sitten sitä hoivaa ja fluffya niin, että lukijan karkkihammasta ei kolota seuraavaan viikkoon lainkaan. Plus hyvässä H/C:ssä saa usein seurata hahmojen kasvua ja heidän suhteensa kehitystä, mikä on allekirjoittaneesta aina niin ihanaa.

Mikä sitten tekee H/C-ficistä huonon? Omasta mielestäni se, ettei tuota hahmojen kehittymistä kuvatakaan kunnolla, vaan esmes jumitetaan ensin angstauksessa ja toisen hahmon tuskassa ties kuinka kauan ja hypätään sitten suoraan siihen, että pääpari saa toisensa ja kaikki on onnellisia. H/C-ficcejä kirjoittaessa pitäisi olla kärsivällinen ja edetä pikkuhiljaa, antaa tarinan mennä sopivassa tahdissa ja yrittää saada tarinasta tasapainoinen. Ei liikaa hurttia, muttei myöskään liikaa comforttia.


Teidän mietteenne?

Tää paikka on hirvee hiljane : (( ei saa kuolla, ei saa. Herätkää ihmiset. Mutta kuitenkin.

H/C genre.. Avaan ficin, jos ficin kirjottanut henkilö on hyvä kirjoittaja ja oon tykänny aikasemmista ficeistä. Jos taas en tiedä kirjottajalta mitään niin se riippuu hieman ehkä tuurista avaanko ficin vai en (huomio kiinnittyy tässä kohtaa kyllä eniten kommenttien määrää, jos se näkyy jossain, yli 10 kommenttia per osa niin luen ja jos alle, niin julkasuajasta riippuen luen).

Niistä hieman heikoimmista kirjottajista taas mulle tulee fiilis, että ne vaa tahtoo saada traamaa ja halutaan korostaa vaikka huonoa lapsuutta ja ai kuinka isä oli julma ja pahoinpiteli ja kuinka äiti ei voinut tehdä yhtään mitää. Voi voi voi. Ja sitten parin osan jälkeen tavataan se elämän rakkaus, joka saa kaikki ogelmat katoamaan taikaiskusta. Joo. Tää genre ei oo mua varten, jos se on pelkkänä genrenä ficissä.
Hyvistä kirjottajista ja heidän ficeistään, niin yleensä siellä on myös joku muita monia genrejä, jotka vetävät puoleensa. Tai sitten vaan rakastun summaryyn tai banneriin ta vain yksinkertaisesti mainoslauseesee, jos ei ole halunnut summarya kirjottaa.

Ja mikä tekee hyvän? Jett-Annia kompaten, niin se hahmojen kehityksen seuraaminen. Se tekee kaikissa muissakin genreissä ficeistä hyvän. Oli siinä mitä sitten tahansa, mutta myös se, että se etenee rauhallisesti eikä pelkkä uuden ihmisen tapaaminen saa kaikkea huonoa katomaan, vaan hahmot oikeesti tekee töitä niiden pahojen asioiden käsittelyyn. Hyvässä siis ehdottomasti käsitellään niitä heikossa asemassa olevia asioita, eikä vain suoraan hypätä että okei tällä tyypillä nyt on ollu tälläst, mut ihan sama se on onnellinen tän kainalossa ja kaikki paska on taakse jätetty, kun ei sitä paskaa vaan voi jättää niin helposti taakse.

Eniten tulee vaa fiilis, että tää on yksii niitä vaikeimpia ficcigenrejä kirjottaa, koska se lässähtää ihan liian helposti liian nopeaan juoneen ja/tai tapahtumien kulkuun ja/tai asioiden merkityksien miettimiseen. Pitää ottaa niin montaa asiaa huomioon, kun miettii yksittäisten hahmojen suhdetta keskenään, eikä saa unohtaa samaa myös toisten tyyppien kanssa.

Mä tykkään H/C ficeistä :D Musta vähän tuntuu, että ei ole sellaista genreä lainkaan, josta mä en pitäis... Mutta tosiaan, ficin täytyy olla hyvin kirjoitettu, jotta pidän siitä. Oli genre mikä tahansa, pidän siitä, jos se on kirjoitettu tarpeeksi hyvin. Mutta H/C on siinä mielessä erityisen pidettävää, että siihen tosiaan saa sotkettua kaikkea, pohjatonta surua, romantiikkaa ja huumoria.

Olen siinä mielessä vähän ranttu ficcien suhteen, että jos siellä seassa ei ole lainkaan huumoria, joka oikeasti saa hytkymään naurusta, niin luokittelen sen helposti huonojen ficcien joukkoon. Ja totta kai H/C fic ei saa edetä liian nopeasti ja henkilön ongelmat eivät saa ratketa liian helposti. Lisää makua saattaisi tuoda myös se, jos sillä henkilöllä, joka tätä satutettua tyyppiä hoivaa, on myös omia ongelmia. Ja he tavallaan ratkaisisivat ongelmansa yhdessä.

Huonon ficistä tekee sit se, että juoni etenee liian nopeasti ja ongelmat ratkeavat liian helposti. Myös se, jos hahmon ongelmat eivät ole tarpeeksi isoja (ja aiheuttaneet kovin syviä arpia), niin eihän se sitten välttämättä suju. Oon vähän armoton tyyppi, koska mun mielestä tämmösessä ficissä jollakulla pitää olla ihan joku tosi iso asia mielen päällä, jotta tarinaan saataisiin juuri oikeanlaista angstausta. Tai, jos niitä asioita on monta (yksi iso, loput vähän pienempiä), niin eikun paranee! Siinähän saa päähenkilön nupin jo ihan sekaisin. Ei mulla houkuttais lukea sellaista, että joku vaan suree oikein paljon sitä, että poika-/tyttöystävä jättää ja kuvioihin astuu uusi tyyppi, jonka avulla tämä henkilö selviää suruistaan. Sen ongelman tulisi olla jotain isoa (ei sillä, että toi mun esimerkki ei aiheuttais surua tai jättäis jälkiä).
Niin, ja jos huumoria ei ole yhtään, en tykkää.

Höpötän jo nii paljon omiani että taidan lopettaa...

Periaatteessa mun ei oikeastaan pitäisi pitää hurt/comfort-ficeistä, mutta käytännössä se lienee yksi minun lempigenreistä. Mutta koska en pidä yltiöangstista hahmojen supertraagisine (ja niin edelleen ja niin edelleen) menneisyyksineen, suurin osa h/c-ficeistä jää lukematta. Pidän itse enemmän ficeistä, jossa tuska on enemmänkin "fyysistä" (sairaudet ja loukkaantumiset). Sitten toinen (tai toiset) hoivaa. Awwss.

Hurt/comfort on kyllä saakelin vaikea genre kirjoittaa, ja oikeasti hyvät lukemani h/c-ficit on kyllä laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta tällä tarkoitan siis nimenomaan ficcejä, joissa päägenrenä on se hurt/comfort. Totta kai on sitten olemassa hyviä ficcejä, joissa se on vain yksi genreistä, mutta jos kirjoittaessa lähtee tekemään nimenomaan h/c:tä, niin kyllä se on aika taitolaji. Itse olen kovasti yrittänyt kyseistä genreä harjoitella, mutta ei ole yritys oikein ottanut tuulta purjeisiin. Ensin täytynee hallita romancen kirjoittaminen ennen kuin edes uskaltaa alkaa h/c:hen paneutumaan.

Niin kuin muut jo sanoivat, aika yleinen ongelma h/c-ficeissä on se taianomainen ongelmien ylipääseminen, joka tapahtuu nopeasti (ja yleensä kirjoittaja vielä hyppää "prosessin" yli ja siirtyy comfortista suoraan loppuun). Ja tätä tapahtuu niin "fyysisessä" kuin "psyykkisessäkin" hurt/comfortissa. Ah, kun olisi kiva, jos joku mun lempihahmoista olisi tosi kipeä ja sitten sitä hoivattaisiin oikein pitkään ja hartaasti ja se fic olisi täynnä kaikkea ihanaa, mutta sitten hyvin alkanut teksti yhtäkkiä tyssähtää ja menee pilalle ja ää. You know what I mean, right?