Real Person Fiction eli RPF

RPF, lyhenne sanoista "Real Person Fiction" on siis genre, joka pohjautuu oikeisiin henkilöihin, kuten urheilijoihin, muusikoihin tai näyttelijöihin. On olemassa myös termi RPS eli "Real Person Slash".
Genren ficeissä siis yksinkertaisesti kirjoitetaan oikeista, elävistä ja hengittävistä ihmisistä, heidän elämistään ja rakkausihmissuhteistaan.

En nyt tiedä, miten tuo selitys nyt meni, mutta toivottavasti ymmärsitte.
Kuitenkin, keskustelua kenties tästä aiheesta?
Mitä mieltä olette RPF-ficeistä? Onko niiden kirjoittaminen mielestänne moraalisesti oikein? Oletteko kenties tykästyneet johonkin oikean elämän ihmiseen/paritukseen niin, että haluatte lukea siitä ficcejä? Mitä eroa on RPF:ällä ja "tavallisella" fanifiktiolla? Mistä/kenestä/keistä ei mielestänne saa kirjoittaa RPF-fanfictionia?

Itse olen löytänyt Real Person Fictionin kunnolla vasta hiljattain, vaikka olenkin ollut aiemminkin tietoinen sen olemassaolosta. Mielipiteeni siitä on muuttunut matkan varrella roimasti. Kun kuulin moisesta genrestä ensimmäistä kertaa, se kuulosti mielestäni täysin sairaalta, koska ajattelin, että se on tavallaan näiden ihmisten halventamista. Sitten muistan lukeneeni ensimmäisen RPF-ficcini, muistan parituksenkin, se oli Aku Hirviniemi/Krista Kosonen-ficci. Ja se oli hyvä. Kyseisen kirjoituksen jälkeen aloin hyväksymään RPF:ää, mutta päätin, etten koskaan lukisi sitä paljon, en ainakaan slashia tai femmeä. Ja ei kuulunut kuin slam!, ja huomasin lukeneeni aivan ihanan Kari Ketonen/Jussi Vatanen-ficin. Ja nooh, sitten päätin, etten koskaan lukisi RPF:ää kuin suomalaisista näyttelijöistä. Sen päätöksen pidinkin sitten melko kauan, mutta yhtenä kauniina päivänä luinkin sitten aimo läjän kirjoituksia parituksella Adam Lambert/Sauli Koskinen (ja voin tunnustaa, etten ole koskaan kuunnellut Adamin musiikkia tai katsellut BB:tä, luin ficit vain siksi, että kirjoittaja oli todella hyvä ja kuvaili herroja hyvin suloisesti). Ja niin, ei ole mikään muukaan aihetta koskien itselleni tehty lupaus kestänyt, on tullut luettua RPF-lemonia, ficcejä poliitikoista sekä monia muita vastaavia, joita lupasin, etten koskaan lukisi. Nykyään hyväksyn RPF:än täysin ja olen erittäin kiinnostunut kyseisestä genrestä.

En koe enää, että RPF:ssä olisi mitään moraalisesti arveluttavaakaan, koska fanfictioniahan se loppujen lopuksi on. Ei kukaan ole väittänyt, että ne Vesala ja Luoti oikeasti sähläsivät jotain takahuoneessa keikan jälkeen tai että Pekka Haavisto oikeasti elätteli salaisia haaveita Niinistön murhaamisesta vaalitappion jälkeen. Se on vain kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta, ja tämä toivottavasti käy ilmi disclaimerissa.
Vähän kyllä tulee ontto olo joissain kirjoitelmissa, koska yleensä aina on olemassa jonkinlainen hyvä-paha- vastakkainasettelu ja kolmiodraamoissa on aina se häviäjä/omistushaluinen/pettäjä/rakastaja ynnä muuta vastaavaa. Alkaa miettimään, miltä tästä henkilöstä tuntuisi, jos hän tietäisi, että hänelle on annettu tässä ficissä se "pahiksen" rooli.
Kuittaan kuitenkin suurimmat tunnontuskat sillä, että suurimmassa osassa lukemiani RPF-ficcejä käsiteltävät henkilöt repeäisivät todennäköisesti nauruun, jos lukisivat ne. Ainakin Aku Hirviniemellä olisi varmasti hirveen hauskaa... Ja aika monen kasvoille piirtyisi varmaan sellainen "aww"-hymy. "Kulta, tule katsomaan, mulla on fanityttöjä!"

RPF:än kirjoittamisessa luulisin olevan vaikeinta "hahmojen" -eli tässä tapauksessa "henkilöiden"- pitäminen IC:nä. Oikeista ihmisistä ei (yleensä) lue missään tarkkaa selostusta heidän luonteestaan tai mieltymyksistään, jolloin ficcarin täytyy pyrkiä muodostamaan kuva henkilöstä melko pitkälti sen perusteella, mitä sattuu näkemään telkusta tai lukemaan lehdistä/netistä. Tämän takia henkilöiden kuvailu tuntuu usein jäävän melko summittaiseksi. Tämä toisaalta tekee tekstistä realistisempaa, joka on ainakin omasta mielestäni hyvä juttu.

Ja mistä RPF:ää ei minun mielestäni saa missään nimessä kirjoittaa? Vastaus: Raamatusta.
[*Varoitus! Tekstiä uskisteinin näppäimistöltä!*]
Olen uskovainen, ja minua ottaa tästä syystä hyvin paljon päähän ne kolme raamattu-aiheista ficciä, jotka olen jostain kumman syystä (uteliaisuuttani?) lukenut. Pitäkää vain huumorintajuttomana. Joo joo, minun mielestäni kirkosta saa tehdä satiiria, mutta Jeesus on ihan eri asia... Jeesus/Pietari parituksena, oikeasti? Ja en nyt tarkoita vieroksunnallani sitä, että hui kauhia slashia raamatusta, vaan sitä, että Jeesus nyt vain on Jumalan poika ja kaikkien himojen ylä- ja ulkopuolella. Eli ei mitään parituksia raamatusta todellakaan. Olisi siis vielä okei kirjoittaa ficci, jossa opetettaisiin jotain hyvää tai jossa olisi jokin sanoma, oikeastaan se olisi hyvinkin suositeltavaa. Jos vaikka vihdoinkin saataisiin nämä teinit lopettamaan uskonnon väheksyminen vain niiden pirun homokohtien takia, joihin kirkko ja muutkin ihmiset kiinnittävät ihan liikaa huomiota.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että noiden kolmen kirjoittajat olivat maininneet genreksi "RPF", eivätkä olleet ilmaisseet Raamatun olevan "fiktiivinen fandom". Se osoittaa sentään jonkinlaista kunnioitusta, josta olen näille ficcareille kiitollinen. [*uskis lopetti jauhamisen raamatusta*]
Sitten en myöskään erityisemmin pidä siitä, jos kirjoitetaan slashia henkilöstä, jonka tiedetään olevan homoseksuaali, mutta häntä paritetaan jollekulle toiselle samaa sukupuolta olevalle kuin hänen viralliselle kumppanilleen. Tiedän, että tuon sanominen kuulostaa kierolta, koska mielestäni kuitenkin on okei kirjoittaa naimisissa olevista tyypeistä jonkun toisen kanssa. Pointtini vain on, että tuollainen jotenkin tuntuu lisäävän sitä ennakkoluuloa, että homot hyppisivät sänkyyn jokaisen samaa sukupuolta olevan kanssa, kuka vain neljää metriä lähemmäksi uskaltautuu. Erityisesti selkäpiitäni karmii Pekka Haavisto/kuka-tahansa-muu-mies-kuin-Antonio, koska Peksi nyt vain on niin kertakaikkisen mukava mies, ettei hän varmasti voisi pettää cariñoaan, ei ainakaan Sauli Niinistön tai Teuvo Hakkaraisen kanssa (anteeksi, jos joku noista parituksista sattuu jostain syystä pitämään).

Mutta hui kauhia millanen romaani tuli kirjoitettua... Näin meillä, mitenkä teillä? Muita mielipiteitä? Keskustelua.

Mä olen kyllä törmännyt moniin RPF-ficceihin ja joitakin yrittänyt jopa lukea, mutta koen sen jotenkin vastenmielisenä. Ne oikeat ihmiset ei ole kuitenkaan minun näkökulmasta katsottuna "hahmoja", vaan ihan oikeita eläviä ja hengittäviä olentoja, joiden joukkoon myös minä kuulun. Jos sattuisin olemaan julkisuuden henkilö ja minusta olisi sattunut joku kirjoittamaan jotain ficciä, mun mielestä olisi hyvin pelottavaa lukea sellaista.

Ehkä minun silmissä se fanfictionin idea on juuri siinä, että lähdeteosta hyödyksi käyttämällä sovelletaan jonkun muun keksimiä hahmoja ja tarinaa vain mielikuvituksen ollessa rajana. Näin ollen esimerkiksi Hirviniemen Usko Eevertti Luttisesta voisi helpostikin kirjoittaa fanfictionia, mutta itse Hirviniemestä se ei niin vain onnistu. Se suurin haaste ficcien kirjoittamisessa on mun mielestäni se todellisuudentunnun hakeminen - se, että hahmot voisi kuvitella vaikkapa suoraan canoniin. Kuka tahansa pystyy kirjoittamaan, mutta onko se sitten fanfictionia, jos hahmo on niin itsestään poikkeava että ainoa asia, joka sen yhdistää alkuperäiseen versioon, on nimi?

Miten "oikeat ihmiset" edes saisi pidettyä IC:inä? Useille televisiossa esiintyville henkilöille, niin näyttelijöille kuin juontajillekin for example, on ennalta annettu roolit ja käytösmallit, joita noudattaa. Vaikka he periaatteessa joutuisivat esiintymään itsenään, heille on silti saatettu etukäteen antaa tietty tapa toimia. Me emme siis tosipuheessa tiedä, millaisia he ovat oikeasti tai millainen menneisyys heillä on tai vaikkapa millainen perhe heillä tällä hetkellä on. Eikä se meille kuulukaan. Fanfictionin mahdollistavan matskun hankkiminen voi käydä hankalaksi.

Mielestäni fanfictionia voi kirjoittaa kaikesta sellaisesta materiaalista, joka pystyy tarjoamaan ficeille hyvät lähtökohdat. Esimerkiksi selkeästi omia persooniaan olevat hahmot on mielestäni tällainen yksi hyvän canonin piirre.

Mutta jokaisellahan on omat intressinsä ja onneksi jokainen saa itse päättää mitä kirjoittaa tai mitä lukee. En mä noita RPF-ficcejä vastaan missään nimessä ole, mutta minun juttuni ne eivät vain ole.