Hyvän fanficin piirteitä

Tärkeimpiä asioita, mitä kirjoituksiaan julkaisevan fanficcarin on syytä huomioida, on se, että lukijallakin on kivaa tekstiä lukiessa. Siispä: on syytä miettiä, mitä itse haluaa/jaksaa lukea ja kirjoittaa sitten sen mukaan. Tietenkään toisten ihmisten toiveet eivät saa rajoittaa kirjoitustyötä liikaa: vaikka moni fanficcien lukija haluaakin sitä ihkupihkua yaoita, henkilökohtaisesti minä itse en moisesta jaksa kirjoittaa enkä siis kirjoitakaan. Omat toiveet ovat toki myös tärkeitä.

Mutta nyt topicin aiheeseen:

Mitkä ovat mielestänne HYVÄN fanfictionin piirteitä? MIKSI? Hyvä fanfiction ei ole aina sama asia kuin fanfiction josta pitää: esimerkiksi itse en välitä kamalasti romanttisesta lässynläästä, mutta olen silti lukenut hyvää romanttista lässynläätä. Ei se aihe vaan se mitä se tarina on syönyt.

Ja minäpä avaan keskustelun.

~~~

Mielestäni kaikista tärkeintä hyvä fanfictionissa on hyvä kirjoitustyyli. Suoraan sanottuna luen vaikka mitä schaissea (jopa ihkupihkua yaoita), jos se vain on kirjoitettu hyvin ja oikein imaisee mukaansa. Sen sijaan menetän helposti mielenkiintoni tarinoihin, joissa teksti etenee hyvin epäloogisesti eikä keskitytä asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä tarinan kannalta. Esimerkiksi mielestäni J. R. R. Tolkien kirjoitti kyllä ihan kivaa juonta, mutta hänellä oli todella unettava kirjoitustyyli, kun kaikki mentiin maiden ja mantujen kautta ja käytiin myös peräkorvessa visiitillä. Kokemattomien kirjoittajien kirjoitustyylissä minun silmiini pistää taas helposti tarinassa kaahaaminen: asiasta toiseen edetään ripeästi, kuin selostaen, eikä lukija ehdi kuin vain ihmetellä että mitä häh, mitä tuossakin nyt tapahtui.

Toiseksi tärkein asia hyvässä fanfictionissa on kiinnostava tarina itsessään. Ja tässä tulee mukaan ne kaikki yaoirajoitukset sun muut. Jos tarinan juoni, henkilöt, huumori yms. iskevät, pidän. Jos ei, en pidä. Haluan myös lukea mielelläni uudenlaisista asioista, en vain niistä tavallisistä "Naruto yläasteella"-jutuista tai "Sasuke viiltelee itseään lusikalla"-angstauksista. The fresher, the better!

Vasta kolmanneksi tulee oikeinkirjoitus. Tekstiä on oikeasti paljon mukavampaa lukea, jos siitä saa selvää, mutta toisaalta jos tarina ja tyyli ovat loistavia, vähän huonon oikeinkirjoituksen voi antaa anteeksi. Toki kyllä siitä menee hermot, jos kirjoittaja unohtaa säännöllisesti isot alkukirjaimet tai ei jätä välimerkkiä pisteen ja seuraavan lauseen väliin. Siisteysasioitahan nämä lähinnä, mutta silti nostattaa ficin pisteitä roimasti.

~~~

Ja entäpä te? Mitkä ovat teidän kriteerejänne hyville ficeille?

Olen samoilla linjoilla kanssasi, eli kirjoitustyyli, oikeinkirjoitus yms.
Sen lisäksi olen suht tarkka realismin kanssa. Ei, en ala naputtaa heti kun tarinassa lentelee lohikäärmeitä
(I'm a dragonlover<3) vaan arvostan esim. tunteiden ja ihmissuhteiden realismia. Myös hahmojen moniulotteisuus on tärkeää!
Monesti erityisesti uudet fanfikkarit tuntuvat haluavan lisätä sarjan maailmaan jotain. Miksipäs ei, jos se sinne sopii
ja toimii siellä realistisesti!

Ja hiukan offtopicina:
Inhoan vampyyrifikkejä! Okeiokei, ei vampyyriainekset fanfikissä, jonka alkuperäistarinassa vampyyreita ei ole, tee fikistä huonoa.
Mutta kun niiden vamppyyreiden täytyy aina olla "edwardculleneita".
Samoin on myös sukupuolenvaihto...

Ja sitten jatkan aiheesta:
Taustatietojen etsintä! Olen löytänyt uskomattoman hyviä fikkejä. Mikä yhdistää niitä lempihahmojeni ja fandomieni lisäksi?
Taustatiedot! Eli, älkää kirjoittako itsellenne tuntemattomasta asiasta etsimättä tietoa!
Nykyaikana ei ole kovin hankalaa googlettaa. (Vaikka kirjasto onkin luotettavampi tietolähde.)
Ei, realismi ja taustatiedot eivät ole vain kaltaisteni elitistipaskojen tyydyttämistä varten, vaan antavat fikistä hyvän kuvan niille
jotka esim. ovat töissä alalla josta fikki kertoo.

Näin kirjoitti Pikkuystävä ensimmäisen viestinä tälle foorumille klo 19.48, seitsemäs marraskuuta herran vuonna 2010.

^ Jei, ensimmäinen viesti täällä joka EI ole minun kirjoittamani

Olen samoilla linjoilla realismin kanssa. Kärsin hiljaisesta pahoinvoinnista, jos jokin ihmissuhde laitetaan kehittymään liian vikkelästi tai hahmo ei käyttäydy oman ikänsä mukaisesti. Erityisesti nuoret, kokemattomat kirjoittajat (anteeksi jos vaikutan ikärasistilta) jotka haluavat kirjoittaa ah-niin aikuista juttua sortuvat tähän helposti, kun heillä ei ole omaa kokemusta aikuisista jutuista. Hyvä kuulemani nyrkkisääntö on se, että jos et ole kyllin vanha katsomaan pornoa, et ole kyllin vanha kirjoittamaan PWP-ficcejä. Realismi ja taustatutkimus kunniaan, sen Jiraiyakin tietää.

Itse kirjoittaessani seksistä viittaan siihen mahdollisimman vähän. Ja sitten vinkkelikinkkeli: Älkää rakkaat ystävät hakeko faktaa seksistä pelkästään fanfikeistä, vaan ihan tervystiedonkirjastakin.
Luen myös sen verran aikuisten kirjallisuutta, että olen perillä seksin teoriassa. Olen silti luvannut itselleni, etten kirjoita seksistä tarkkaan, ennen kuin tiedän, mitä se on.
Ja lisää hyviä piirteitä:
Hahmojen moniulotteisuus ja sopiva määrä! Ja tietysti omaperäisyys. Ei lukija jaksa alkaa opetella sinun sadan omahahmosi nimeä, varsinkin, jos ne muistuttavat alkuperäishahmojen nimiä.
Kunnioitusta myös järjenkäytölle, kirjoittaminen voi olla kivaa, vaikka vaatisikin itseltään paljon.

Täysin samaa mieltä olen kanssasi, Nuti. 0w0
(turha välikommentti: Ai että meinas mennä Sormusten Herraa lukiessa hermot, kun Tolkien vääntää kaks sivua kirpun kokoista tekstiä auringonlaskusta!!!)
Yhden asian lisäisin vielä:

Ficissä ei mielestäni saisi koskaan paljastua kirjoittajan tunteet jotain/joitain hahmoja kohtaan. Olen esimerkiksi usein törmännyt ficciin, jossa Saita haukutaan ilman repliikkejä, keskellä tekstiä, tai siitä tehdään hyvin rasittava, tai syrjitty.
Eri asia on, jos (käytettäköön nyt Saita esimerkkinä) tästä hahmosta tehtäisiin tarinan pahis. Mutta silloinkaan ei kirjailijan tunteet saisi käydä liian selviksi.
Ja sitten, toisin päin. Olen nähnyt riittämiin tarinoita, joissa esim Sasukea kehutaan maasta taivaaseen, häntä kuvataan jatkuvasti, ja muut hahmot jäävät sitten hieman varjoon.

Noniin... Hyvä ficci... Tosiaan. Kuvailu on hyvä, kunhan ei käy näin:
Ensin kerrotaan 3/4 tarinasta, miten aurinko laskee puitten taa, ja sitten viimeinen neljäsosa käsittää koko tarinan juonen. Argh.

Ja ai että... Siis ymmärrän kyllä, jos ihmiset tykkää siitä ihkupihkuyaoista, mutta suurin osa niistä ficeistä on tällaisia:

Ensin kerrotaan miten hahmot kohtaavat, sitten siinä on pientä jutustelua, jonka jälkeen melko nopeasti siirrytään sängyn puolelle. Ja kun hommat on hoidettu, ficci loppuu johonkin nasevaan lauseeseen, kuten:
"Taidanpa tulla uudestaankin teelle", tai jotain vastaavaa. 0_____0
(tuo ei sitten ollut lainattu mistään)
Sama pätee varmaan joissakin yuri-ficeissä. En tiedä, en oo lukenut.

Kyllä mulla yaoikin menee, kunhan siinä on joku juoni. Niin kuin hyvässä ficissä tulisi olla.

Sitten... On olemassa hyviä lyhyitä ficcejä, ja on olemassa huonoja lyhyitä ficcejä. Siksi, vaikka ficci todella olisi hyvä, vaikkakin lyhyt, niin rasittaa ne, jotka vaan jaksaa jauhaa pituudesta. Näihin marmattajiin on tullut jopa runoissa törmättyä. Ei runojen kuulu olla pitkiä, ihmiset!!!
(ainakaan ficcien pituisia)

Ja ne huonot lyhyet onkin sitten asia erikseen.
Mutta jos kirjoittaa lyhyehköjä ficcejä, on se oikeastaan haasteellisempaa kuin pitkien raapustaminen. Lyhyeen ficciin täytyy saada asia ytimekkäästi, turhia jaarittelematta, mutta kuitenkaan pikakelaamatta tungettua. Ja jos todella saa vältyttyä näiltä mainitsemiltani marmattajilta, se on jo melkein todistus hyvästä lyhytficistä. XD

Noniin, teksti alkaa jumittaa, joten lopetan.

Hei, tervetuloa joukkoon!
Tuo yaoi.... Ymmärrän sen hyvin, monissa suosituissa sarjoissa tyttöhahmot ovat rasittavia.
Mutta juuri tuo ikuinen tavataan --> rakastutaan --> sänkyyn.
Ja sitten ne yaoin seksikohtaukset... Saan armottoman naurukohtauksen kun:
yaoificeissä pari...
a) laukeaa yhtä aikaa... (Kuinka suuri todennäköisyys siinä muka on?)
b) Seme on kylmän viileä. (Hei, eikö se seksi sitten epäonnistu tämän kylmän viileän semen kohdalta?)
c) Lopussa kerrotaan, kuinka uke kysyy "stay in me" ja he nukahtavat vieretysten. (Jos terveystiedon kirjaa on uskominen, niin sperma on kuivuessaan suht "liimamaista".
Joten, jos yön yli jää toisen sisään, niin eikös aamulla...)

Ei niin, että olisin itse seksiä harrastanut. Mutta jotain faktoja voi saada selville ihan kirjoistakin.
Tämän takia se taustatutkimus on, etteivät pienet Veerat kuole nauruun. (Koska sehän olisi menetys koko maailmalle, jos Veerat kuolisivat pois)

Jaa, mitenhän tuon määrittelisi? Ehkä ensimmäinen mihin kiinnitän huomiota ficissä, on kertomus yleensä. Mikäli tuo nappaa ja vie mukanaan, niin sitten ollaan oikeilla jäljillä. Oikeinkirjoitus on toinen, joka saa huomioni. Huonolla oikeinkirjoituksella tappaa Genman mielenkiinnon. Noh, sellainen on lyhykäisyydessään oma ajatus hyvästä ficistä.

Sain ihan hillittömän naurukohtauksen takiasi, pikkuystävä!!!
Aamulla... Seme yrittää nousta coolisti ylös...
"WTF!?"
Noh, yaoi/shounen-ai on aina ollut kliseitä täynnä, eikä tätä tapahdu vain ficcareiden kesken, vaan ihan oikeissakin sarjoissa. Tottakai ne seksikohtaukset on aina täydellisiä, ei mee koskaan vikaan! 0____0 Hoh hoijaa...

Njoo, jos tänne eksyy joku yaoi-ficcari, niin meitä odottaa varmaan hirttosilmukka. XD
Mutta kun näin se on! Totta kai yaoinkin VOI rakentaa hyvin, mutta ei tuolla taktiikalla. Mietinkin joskus, että onko ne hyberyaoi-hyberfanit ihan terveitä, kun haluaa lukea vain sitä itseään, juonesta viis.

Ja tässähän me emme eksyneet aiheesta, tämä liittyy hyvään fanficciin!!

Rain mielestä ficeissä on tärkeintä:

1. Hyvä juoni
Juoni antaa ficille elämän. Vaikka teksti ja hahmot olisi toteutettu täydellisesti, ei ficciä yksinkertaisesti jaksa lukea, jos juoni on tylsä. Ei haittaa, vaikka aihe olisi jo nähty moneen kertaan monen muun ficcarin kirjoittamana: täytyy vain osata tehdä ficistä koukuttava ja käytetystä aiheesta voi silti tehdä omaperäisen. Nykyhetken ficcimaailmassa, jossa lähes kaikki tuntuu olevan jo kirjoitettu, on suorastaan vaikeaa yrittää keksiä juonta, joka koukuttaa lukijat. Mutta kun joku siinä onnistuu, arvostus - ja menestys - on taattu!

2. Hahmojen IC-mäisyys
... seuraa tiiviisti perässä. Lievä OOC-mäisyys sallittakoon joissain tilanteista, mutta vain jos hahmon uudelle käyttäytymiselle on hyvä syy. Aika ja kokemukset muuttavat ihmisiä, joten on selvää, että hahmon persoona ei välttämättä ole samanlainen 20-vuotiaana kuin se oli 14-vuotiaana. Mutta liiallisuuksiin ei pidä tietenkään mennä. Tämä koskee myös sitä tilannetta, että esim. Naruto-sarjan hahmot kirjoitetaan "oikeaan maailmaan": luonteiden täytyy olla silloinkin uskollisia alkuperäiselle tarinalle. Tätä näkökantaani en sen koommin osaa perustella... Silmäni vuotaisivat verta, jos oma suuren fanitukseni kohde, Naruto-sarjan Minato, olisi jossain tarinassa pahamaineinen mafiapomo, jolla olisi vaimo ja muksu kotona ja joku maksullinen ukko aina välillä kylässä.

3. Tekstin toteutus
Kuka jaksaa lukea tekstiä, joka on kirjoitettu yhteen pötköön ja jossa on kirjoitusvirheitä enemmän kuin laki sallii ja jossa kieliopilliset säännöt ovat päin puuta? Pienet virheet eivät haittaa ketään ja ovat ymmärrettäviä: on ilmiselvää, että harva ficcien kirjoittaja tuntee kaikki suomen kieliopin säännöt. Huono toteutus kuitenkin vaikeuttaa lukemista suuresti.

4. Kirjoitustyyli
Tämä on todellakin mielipidekysymys. Itse en vain jaksa lukea kovinkaan runollisesti kirjoitettua tekstiä, jota on vaikea ymmärtää. Kannatan helppolukuisuutta ja keveyttä. Jos haluaa piilottaa jotain filosofista ja arvoituksellista tekstiinsä, siitä ei tarvitse tehdä liian hankalaa. Totta kai kirjoittaja itse tietää, mitä tarkoittaa, mutta lukijalla voi olla erilainen aivotoiminta.

--

Mielenkiintoisia pointteja muillakin ja osasinkin jo arvata, että yaoin klisemäisyys tulee varmasti esiin. Itse olen kyllä jo oppinut suodattamaan kaikki kliseiset yaoi-ficit, joten silloin, kun yaoi-ficciin törmään, tuskin petyn ainakaan seksikohtaukseen. Yleensä jo summaryn laadusta osaa sanoa, mitä on tulossa. Tosin joskus ei-niin-hyvää matskua pääsee minunkin tutkani ohitse!

Liika kuvailu on juu tosi ärsyttävää. Mieluummin liian vähän kuvailua kuin liikaa!

Mä yhdyn kaikkiin noihin edellä mainittuihin juttuihin hyvistä ficeistä, mut silti pari asiaa voisin vielä lisätä:

Yks asia mua itkettää todellakin joittenkin ficcien kohdilla on summareissa olevat kirjoitusvirheet, oli ne sitten isojen alkukirjaimien puuttumisia tai näppäilyvirheitä, niin silti. Oon lukenu paljon ja tullu hirven nirsoksi ficcien suhteen, varsinkin kun löytää niitä todella laadukkaita ja erittäin hyvin kirjoitettuja, niin summaryt tulevat ensimmäisenä kääntämään mut pois edes ajatuksesta lukea koko ficci. Välillä tietty tulee jaksamisia mennä ja kommentoida niistä virheistä, mutta ne summaryiden tärkeydet ja miten niihin ei jakseta paneutua ollenkaan, on jo surullista. Se on se mikä antaa ensimmäisen kuvan koko ficistä ja sillä yleensä haetaan ne lukijat sille ficille.

Ehdottomasti hyvässä ficissä on siis myös tiedot oikein ja kunnolliset ja että niistä saa ylipäätään selvää. On surullista, kun skippaa jonkun hyvän ficin huonon summaryn takia, sitten kaikki mainostaa sitä olemaan hirveän hyvä ja vasta sitten menee lukemaan sen.

Toiseksi hyvässä ficissä mä arvostan sitä kuinka hyvin on paneuduttu ficciin. Kuka tahansa pystyy vartissa väsäämään pari sataa sanaa paperille ja sanomaan, että olkaa armollisia, tää on mun eka ficci. Tai että et pidä ficistä ja silti oot julkasemassa sen. Jos sille jaksaa uhrata enemmän kuin vartin ja todella miettiä ja keskittyä, niin se näkyy lopputuloksessa, niin virheettömyyden puolesta kuin sitten tarinan kulunkin puolesta. Ja muutenkin on turha julkasta mitään mistä ei pidä.

Muistan yhdenkin ficin, jossa kesken aktin selitettiin, että jätkät melkein pyörty, niin hyvältä se tuntui. Voiko kesken aktin pyörtyä siitä hyvän olon tunteesta? Ehkä sen jälkeen sammua uupumuksesta, mut siis joo. Todella miettiä sitä mitä kirjoittaa, eikä vain kirjoita ensimmäistä ajatusta ja tyytyä siihen.

Ah, yhdyn niin Hidefinin mielipiteeseen noiden summaryiden suhteen. Ja summaryt onkin varmaan minun kaikkien aikojen suurin motkotuksen aihe. Jostain kumman syystä valitettavan suuri osa ficcareista ei ymmärrä niiden merkitystä. Kirjoittamisen aikainen ruokavalio, angstit sun muut tekemiset kerrotaan hyvinkin tarkasti, mutta ei itse johdattelua tarinaan voida keksiä! Se on niin raivostuttavaa. Minä kiinnostun ficeistä aina summaryiden perusteella: jos on huono summary, saatan vilkaista, mutta jos ei ole summarya ollenkaan, en todellakaan lue! Siihen ei voi vedota, että niitä on hankala keksiä - pelkkä suora lainaus jostain kohtaa tarinaa riittää kyllä!

Mitä parempi summary, sitä enemmän lukijoita. Se on melkeinpä fakta.

Jos ficin summaryn paikalla on "tää on mun eka fikki älkää välittäkö kirjoitus virheistä. kun kirjoitin tätä kuuntelin surullista musiikkia. angstia on aika lailla. kommentit terve tulleita
ai niin otsikko on aika surkea keskin sen äsken" silmät alkaa vuotaa verta.

IC:mäiset hahmot ovat mielestäni ficin kuin ficin tärkein juttu. Jos etsin käsiini ficcejä vaikkapa Naruton Deidarasta, niin minä haluan tosiaankin lukea sitten siitä Deidarasta, en jostain punastelevasta ja tyttömäisestä lukiolaisesta jonka suurin yhtäläisyys alkuperäiseen hahmoon on sama nimi.
Ymmärrän pienen OOC:maisuuden vain muutamassa tapauksessa. Ensinnäkin silloin, jos kyseessä on über pitkä ficcisarja, jonka aikana hahmossa tapahtuu kehitystä ja lopussa tämä on sitten hieman OOC tämän kehityksen ansiosta (esmes alunperin kylmä ja epäystävällinen hahmo muuttuu muiden hahmojen ja tapahtumien vaikutuksesta jonkin verran lämpimämmäksi). Usein pidän tätä jopa positiivisena asiana pitkissä ficeissä, tykkään nähdä kunnon hahmonkehitystä. Toisekseen, jos ficci on AU ja hahmon tausta on kovin erilainen kuin canonin mukaisessa maailmassa. Tässä tapauksessa tosin on hieman kysymyksiä herättävää, miksi taustaa on pitänyt muuttaa hahmon kustannuksella, mutta pienissä määrin pystyn kyllä kakistelemaan tämän alas. Kolmanneksi crack!ficit, joissa hahmot käyttäytyvät lievästi OOC:maisesti. Tosin hahmojen OOC:maisuus on usein se syy miksen crack!ficeistä tykkää, joten... niin.

Juoni. Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava juoni, jota on oikeasti mietitty. Toisaalta esmes oneshoteissa tämä ei ole minulle niin tärkeää, vaan ennemminkin ficin
kokonaisuus.

Sitten ficin ulkonäkö ja luettavuus. Selkeä summary, ei tekstimuureja, kieliopilliset seikat kunnossa, ei A/N:iä tekstin lomassa (tämä saa minut raivoamaan niin, ettei mitään rajaa), ei hymiöitä tai varsinkaan ~-merkkiä tekstin seassa, ei vieraskielisten sanojen turhaa käyttöä (siis sellaista, jota mangasarjoista kirjoitetuissa ficeissä kovin usein näkyy, hahmojen puheessa käytetään japanilaisia tervehdyksiä sun muita)... Tällaiset ihan perusjutut, jotka eivät jostain syystä tunnu kaikilla olevan hallinnassa.

Mielestäni noista seikoista on hyvä lähteä rakentamaan toimivaa ficciä.


Ja puoliksi ehkä offina, repesin vähän Horaanekon ja Pikkuystävän yaoi-pohidinnoille.: D Itse luen varsin paljon yaoi-ficcejä (OTP:ni on homoparitus), ja juuri tuollaista pornofantasiaahan suurin osa siitä on. Mikä on tietty ihan ymmärrettävää, koska porno on aina pornoa. Ei se heteropornokaan välttämättä kovin realistista ole. Itse olen enemmänkin vähän kieroutuneemman touhun perään ja fluffymaiset lemonit saavat lähinnä haukottelemaan, mutta pari sellaistakin on tullut luettua. Ja olen itseasiassa huomannut kanssa, kuinka ficcarin ikä tosiaan vaikuttaa suunnattomasti tämän kirjoittaman lemonin laatuun. Useinhan ne kaikki surkeimmat yritelmät ovat teinityttöjen kirjoittamia, jotka ovat hankkineet kaikki aiheeseen liittyvät tietonsa muista ficeistä ja yaoimangasta. Ne lemonit joista itse olen nauttinut ovat yleensä olleet huomattavasti vanhempien ihmisten kirjoittamia.
(Ja tuo "laukeaa yhtä aikaa" saa minut naamapalmuilemaan aina kun sitä käytetään lemonissa.)
Mutta jos jatketaan tästä aiheesta, niin tehdään se mieluummin jossain uudessa topicissa, ettei tämä mene kokonaan offiin.

Jatt-An, pitäisikö perustaa oma aihe sille,mikä ficeissä saa facepalmaamaan?(<-- ihana verbi)

Tuo luettavuus on hyvä pointti. Jos repliikkejä ei ole eroteltu, ei edes merkattu, entterit jääneet välistä ja yhdyssanat enemmän erikseen kuin yhteen... Niin sitten jokainen kyllä tietää.
Ja virheet otsikoissa! Ihan totta, tarkistaa edes ne otsikot! Varsinkin jos otsikko on esim. "Daideran(<-- Deidaran) hauska pävä".

Jatt-An, olen niiiin samaa mieltä kanssasi noista japanilaisten sanojen käyttämisestä ficissä! Yksi ficci esimerkkinä... (ei Naruto.fi:ssä)
Kertoi eräästä tytöstä, joka muutti uuteen kouluun. Opettajan nimi oli joku Suvi, ja pari muutakin suomalaista nimeä löytyi. Sitten tyttö tulee luokkaan esitellen itsensä:

"Hajimemashite, minä olen ... Hauska tavata. Arigatou"

Lopetin sen ficin siihen pisteeseen. Se ei ollut enää edes hauskaa!

Joo, ja pari yaoi-ficciä olen yrittänyt lukea/lukenut, ja niissä on kyllä ihan kauniisti noudatettu tätä perusjuonta. Mutta, sellaiset ficit on hyviä, joissa on jotenkin merkitty, mikä kohta on pelkkää lemonia, eikä sitä tarvitse lukea. Näin olen lukenut ne pari hyvää yaoi-ficciä!

Eihän tämä nyt niin offiksi mennyt, hyvän ficin piirteistä keskustellaan! X3

Joo, tärkeitä on just nää IC:mäisyys mistä moni onki jo sanonu, juoni ja kirjoitusvirheiden minimointi. Tekstiä, jossa on unohdettu enterin painaminen, on kauheaa lukea.
Mulle on myös tärkeetä se (tää saattaa kyllä liittyy tohon IC:mäisyyteen), mutta että on valinnut oikeet hahmot oikeeseen juoneen ja tarinaan. Tai siis, ettei laiteta vaikka Gaaraa keskelle tyttöjen bileitä. No okei, toi on kyllä jo aika kaukaa haettu, mut silti. Tajusitte toivottavasti idean =D

*rupesi miettimään, mitä Gaara tekee keskellä tyttöjen bileitä*

^ niimpä. Just sen takia Gaara ei sovi tollaseen ficciin nii hyvin ku joku kaappipervo vois sopiakki =D

Silmiin osuvista ylemmistä kommenteista tein päätelmän, että yksi hyvien fikkejen piirteistä on Gaara
Olen taas nämä vähäiset lomapäivät lueskellut fikkejä aamuyhdestätoista ilta kolmeen. (Eli koko hereillä olo aikani) Olen huomannut että juonen, kuvailun jne. lisäksi tärkeää on myös toimiva dialogi! (Erityisesti suomeksi kirjoitetuissa tämän huomaa. Vaikka pystynkin lukemaan englanniksi ja ymmärrän lukemani, ei vieraassa kielessä huomaa kökköyksiä niin hyvin kuin omassaan.)
Erityisesti inhottavaa on mielestäni dialogi, jossa... No en osaa selittää, mutta liioitellusti jotenkin näin:
"Rakas, haluaisin kertoa sinulle jotain."
"Mitä?"
"No olin eilen baarissa ja tapasin siellä naisen, menimme sitten **** ja teimme ***. Sen jälkeen jatkoimme vielä ****. Ja....", <--- Hyvin pitkä puheenvuoro joka sisältää turhaa höttöä,"voitko antaa anteeksi?"
"Tietenkin. Rakastan sinua."
"Niin minäkin sinua."


Eli, toinen puhuu kuin papupata ja toinen sitten hymisee. (Ärsyttävää varsinkin, jos hahmo on oikeasti luonteeltaan puhelias...)
Ja dialogi kökköä sekä epäuskottavaa.
(Realismiaaaaa! Realismi pelastaa maailman!)

No mutta Gaarahan on erittäin suosittu fanficcienkin parissa. (*hakkaa muita fanityttöjä ja hyppää Gaaran kalebassiin* prkl.)
Hyvä esimerkkihahmo muuten, miten vaikeaa ficcien kirjoittaminen voi olla. Kun käytän Gaaraa parituksissa, on todella vaikea saada hahmo pysymään IC:nä. Suoraan sanottuna se on mulle mahdotonta. :\ Ja sitten jos teen Gaarasta vähänkin iloisemman ja tunteikkaamman, tulee heti valituksia, että hahmo on OOC. Ei se kyllä ihan niinkään mene, sillä osaa Gaarakin hymyillä.

Jups, ja samanlaisiin juttuihin olen, pikkuystävä, törmännyt. Itseäni vain ärsyttää tuollaisissa se, miten nopeasti toinen antaa anteeksi. Aivan kuin ficcari koittaisi päästä helpommalla, tai ei jaksaisi aloittaa hahmojen välistä riitaa.
Hoh, mun on vaikea enää lukea ficcejä suomeks. Fanfiction.net on taivas. xD Mutta toisaalta, sieltä on erittäin vaikea löytää IC:mäisiä tarinoita. Eilenkin meinasin saada tarpeekseni (ja sainkin) änkyttävästä ja punastelevasta Gaarasta ja ihkupihku Deideistä. (ne oli siis eri ficissä)
Siksi Naruto.fi:stä on mukavampi lukea ficcejä. Jostain syystä siellä näke harvemmin OOC:ta. Tai sitten oon vaan sokee.

Täällä on tullu kyllä jo aikalailla kaikki pointit, joista mun mielestä koostuu hyvä fanfic, mutta listataampa vielä vähän (jos saisin tungettua mukaan jotain uutta )

1. Juoni. Totta kai ihan ykkönen, en lukisi missään nimessä ficcejä, joissa ei olisi mitään juonta vaikka siinä ficissä olisikin lempiparitukseni tai vastaavaa. Toisekseen en tiedä mitään rasittavampaa, kun esim. angstiseen ficciin tullaan kommentoimaan että "puhki kulutettu aihe toi angst", vaikka se olisi todella hyvin kirjoitettu. No totta mooses se on kulutettu aihe, angstiahan kirjoitetaan ihan tuhottomasti, kuten myös romancea, huumoria, seikkailua ja jopa kauhua. Joten miksei romanceen sitten kommentoida tyyliin "hohhoi toi on jo niin vanha juttu"? :DD Mutta aina voi juonesta tehdä jollain tapaa omaperäisen.

2. Hahmot. Hyväksyn pienen OOC:mäisyyden (ja ehkä vähän suuremmankin), jos se vaan sopii siihen ficciin ja ei tee hahmosta täysin absurdia. Ja juuri sen vuoksi kieltäydyn kokonaan lukemasta niitä ficcejä, joissa Gaara on punasteleva pikku uke, joka heiluu ympäriinsä vaaleanpunaiset releet yllään ja on niin nainen ettei mitään rajaa. Samoin myös Deideran kanssa, ei siitä vain voi tehdä tyttöä! Olisi vaikea kuvitella myös Jiraya kunnon herrasmiehenä, joka ei koskaan vilkuilisi sinne minne ei pitäisi. Luoteen muuttaminen on siis ok, jos se on realistista ja ei mene överiksi.

3. Oikeinkirjoitus. En ole mikään kielioppinatsi, koska ei kai kukaan aina voi tehdä täysin virheettömiä ficcejä, parhaimmallekin kirjoittajalle voi tulla typoja. Mutta just jatkuva yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen (tai erissanojen kirjoittaminen yhteen), isojen alkukirjaimien unohtaminen ja tämmöiset eivät tee ficistä kaunista luettavaa.

Ja sit kaikemmoiset pikkujutut, esim. omista kokemuksista kirjoittaminen on paljon helpompaa, kuin sellaisista, joista ei tiedä mitään. Myös taustatietojen etsiminen tuntemattomista jutuista tekee ficistä uskottavamman ja jos tietoja on oikeasti hakenut, niin siinä myös huomaa että ficciin on oikeasti panostettu. Pisteitä vähentää myös se kitinä summaryssä et "joo tuli iha surkee, olkaa armollisia", eli kirjoittajan pitää olla edes jotenkin tyytyväinen ficciinsä.

Eep siinä tais olla kaikki.. D: Tuli kyl varmasti toistettua kaikki asiat mitä muutkin ovat, mutta mutta en jaksanut lukea kaikkia vastauksia niin en ole varma XD

Samaa mieltä, Aivokuolema noista jutuista! xD
Tuon OOC:n jutun kanssa mulla on sama juttu. Nyt vähän mietityttääkin, että leimataanko uuden sarjani hahmo ihan OOC:ks, kun se on vähän tunteikkaampi. Selitän asian ficissä sillä, että hahmo käyttää tunteetonta "maskia" (tämä on siis kielikuva) muiden seurassa, mutta rakkaansa seurassa osaa näyttää aidot tunteensa. Mielestäni se ei ole OOC:tä. o

Pikkuystävän kommentista, että jotku ficit on pilalla, kun toinen selittää elämäntarinansa ja toinen vaa on okei selvä -tyyppisesti ja siinä sitten oli koko ficci. Toinen melkein yhtä paha on, jos koko ficci on sitä pelkkää dialogiaa. Kerrontaa on vain pari hassua lausetta siellä sun täällä, vähän väleissä kertomaan, että henkilö A lähti kauppaan ja B lähti baariin, kohta he olivat taas kotona vääntämässä jutun juurta.

Hyvässä ficissä siis on ehdottomasti tasapainoa dialogian ja kuvailun välillä, eikä ole sellasta, että nyt toinen on suuremmassa osassa. Ficci ilman puhetta on kyllä mahdollinen ja ficci pelkällä puheella on mahdollinen, mutta kummassa on pelkkää puhetta on sitten siellä puheessa oltava vihjailua siihen mitä nää hahmot on nyt duunaamassa ja sitten siinä missä on pelkkää kerrontaa niin on sitten joku toinen tapa ilmaista hahmojen fiiliksiä ja näin. Mutta ficit, jossa on joko sivutolkulla pelkkää puhetta pälä pälä pälä ja sitte tulee että metsä on vihreä ja taas pälä pälä pälä, vaatisi ehdottomasti parannusta. Samoin jos on kolmannesta persoonasta kirjoitettu ja hahmo A kysyy hahmo B'ltä vaikka mitä kuuluu ja vastauksen odottamiseen menee kaksi sivua, sekin kuulostaa täysin tyhmältä, sitä on jo unohtanut mitä kysyttiin ja on et öö mistä nää puhuu.

Tasapainottelua puhumisen ja kertomisen välillä, ehdottomasti.