Hyvän hahmon piirteitä
3 posters
Sivu 1 / 1
Hyvän hahmon piirteitä
Vähän vastaava topic kuin tuo "Hyvän fanficin piirteitä", mutta nyt vain hahmoista. Eli: mitkä tekevät hyvän ja kiinnostavan hahmon? Millaisista hahmoista jaksatte lukea?
~~~
Kun itse arvioin hahmoja, minulle on tärkeintä se, että miten hahmo sopii tarinaan/rooliinsa. Jos hahmo on pahis, en kaipaa hänelle mitään sympatioita, vaan hänen pitää olla ihan oikeasti ja reilusti paha. Toki hänen motiiveillaan on oltava syyt, mutta jos jokainen pahis on väärinymmärretty ja pohjilmmiltaan ihan kiltti, koko pahis-käsitteeltä lähtee pohja.
Varsin tärkeää on myös se, että tarinan hahmot on helppo erottaa toisistaan niin ulkomuodon, nimen kuin olemuksenkin perusteella. Keskenään liian samanoloiset hahmot eivät yksinkertaisesti jää mieleen, kun ne sekoittaa toisten hahmojen kanssa ja kokonaisuus menee kaoottiseksi. Sarjakuvissa on tietysti ymmärrettävää, miksi samannäköiset hahmot ärsyttävät, mutta tarinoissakin hyvin samanoloiset hahmot (esim. samoin käyttäytyvät, samassa paikassa työskentelevät, samojen hahmojen kanssa juttelevat, melkein samannimiset) hankaloittavat minua hahmottamaan, kuka on ketä.
Monissa minun tapaamissani hyvissä hahmoissa on jokin yksittäinen kiinnostava erikoispiirre (tai pari sellaista), nk. "koukku" (eng. "hooker"). Koukku on siis usein jokin hahmon vallitseva erikoispiirre, joka erottaa hänet toisista hahmoista ja määrittelee suuresti hänen olemustaan. Esimerkiksi Narutossa Hinatan koukkuna voidaan pitää hänen suurta ujouttaan ja epävarmuuttaan, kun taas Rock Leen koukku on hänen ylienergisyytensä ja innokkuutensa. Koukku on usein toki hahmon persoonan piirre, mutta joskus se voi olla jotain muutakin: esimerkiksi Gaaran koukkuna voidaan pitää hänen sisälleen suljettua Shukakua ja sen tuomia hiekkavoimia ja kärsimyksiä. Koukkuja ei kuitenkaan saa olla liikaa: silloin hahmo on lähestulkoon automaattisesti Mary Sue. Myöskin turhan paljon käytetyt koukut, tyyliin "hän on angstaava emo jonka vanhemmat tapettiin kun hän oli pieni" eivät innosta minua.
Mitkä ovat taas teidän määritelmänne hyvälle hahmolle?
~~~
Kun itse arvioin hahmoja, minulle on tärkeintä se, että miten hahmo sopii tarinaan/rooliinsa. Jos hahmo on pahis, en kaipaa hänelle mitään sympatioita, vaan hänen pitää olla ihan oikeasti ja reilusti paha. Toki hänen motiiveillaan on oltava syyt, mutta jos jokainen pahis on väärinymmärretty ja pohjilmmiltaan ihan kiltti, koko pahis-käsitteeltä lähtee pohja.
Varsin tärkeää on myös se, että tarinan hahmot on helppo erottaa toisistaan niin ulkomuodon, nimen kuin olemuksenkin perusteella. Keskenään liian samanoloiset hahmot eivät yksinkertaisesti jää mieleen, kun ne sekoittaa toisten hahmojen kanssa ja kokonaisuus menee kaoottiseksi. Sarjakuvissa on tietysti ymmärrettävää, miksi samannäköiset hahmot ärsyttävät, mutta tarinoissakin hyvin samanoloiset hahmot (esim. samoin käyttäytyvät, samassa paikassa työskentelevät, samojen hahmojen kanssa juttelevat, melkein samannimiset) hankaloittavat minua hahmottamaan, kuka on ketä.
Monissa minun tapaamissani hyvissä hahmoissa on jokin yksittäinen kiinnostava erikoispiirre (tai pari sellaista), nk. "koukku" (eng. "hooker"). Koukku on siis usein jokin hahmon vallitseva erikoispiirre, joka erottaa hänet toisista hahmoista ja määrittelee suuresti hänen olemustaan. Esimerkiksi Narutossa Hinatan koukkuna voidaan pitää hänen suurta ujouttaan ja epävarmuuttaan, kun taas Rock Leen koukku on hänen ylienergisyytensä ja innokkuutensa. Koukku on usein toki hahmon persoonan piirre, mutta joskus se voi olla jotain muutakin: esimerkiksi Gaaran koukkuna voidaan pitää hänen sisälleen suljettua Shukakua ja sen tuomia hiekkavoimia ja kärsimyksiä. Koukkuja ei kuitenkaan saa olla liikaa: silloin hahmo on lähestulkoon automaattisesti Mary Sue. Myöskin turhan paljon käytetyt koukut, tyyliin "hän on angstaava emo jonka vanhemmat tapettiin kun hän oli pieni" eivät innosta minua.
Mitkä ovat taas teidän määritelmänne hyvälle hahmolle?
Vs: Hyvän hahmon piirteitä
Minulle hahmossa on erityisen tärkeää tämän syyt toimia erilaisissa tilanteissa. Siis se, miten hahmon menneisyys vaikuttaa tämän luonteeseen ja tapoihin toimia. On hyvin tärkeää tietää, mitä hahmon mielessä -tai alitajunnassa- liikkuu milloinkin. Loogisuus on myös plussaa, hahmo joka ensin angstaa nurkassa ja seuraavassa kohtauksessa hihkuu ja pomppii ympäriinsä on kovin epäuskottava ja vaikuttaa siltä, ettei kirjoittajakaan oikein tiedä mitään hahmonsa persoonallisuudesta.
Mistä päästäänkin juuri tähän persoonallisuuteen. Ei ole kovin kiinnostavaa lukea hahmosta, jossa on vain kierrätetty kaikki mahdolliset kliseet (esim. kiltti, suloinen tyttö joka haikailee tosi rakkauden perään ja on vähän itkupilli, tämä on nähty jo vähän turhankin moneen kertaan). Jokaiseen hahmoon olisi hyvä luoda ainakin yksi Nutinkin jo mainitsema erikoispiirre, koukku. Erikoiset hahmot jäävät hyvin ihmisten mieliin, niistä on kiinnostava lukea ja niistä tykätään. Hyvänä esimerkkinä Death Noten L.
Tosin näitä erikoispiirteitäkään ei saisi olla liikaa ja niistä täytyisi saada edes jollain tavalla luonnollisen oloisia. Tarkoitan siis, ettei hahmosta lukiessaan ensimmäisenä tulisi mieleen "Lol, toi nyt on vaan tollanen epäkiinnostava tyyppi, jonka päälle on vaan lätkästy joku wnb-erikoisuus." Kirjoittajat tuntuvat myös vähän turhan usein unohtavan käyttää hahmonsa erikoisuuksia; alussa hahmosta mainitaan selkeästi tämän uskovan avaruusolioihin ja etsivän niitä pakonomaisesti, mutta tarinan edetessä tästä ei mainitakaan enää mitään ja lopulta se unohdetaan täysin.
Pidän myös hahmon taustoja tärkeinä, osittain juuri sen takia, että ne liittyvät vahvasti hahmon syihin toimia eri tilanteissa. Taustoja luodessa olisi hyvä muistaa realistisuus ja uskottavuus sekä niiden kliseiden välttö.
Lisäksi hahmon suhteet muihin hahmoihin ja näiden välinen dynamiikka. Monesti on kaikkein hienointa lukea hahmoista, joiden toiminta vaikuttaa selkeästi muihin hahmoihin. Loistavana esimerkkinä pidän Simounia.
Mistä päästäänkin juuri tähän persoonallisuuteen. Ei ole kovin kiinnostavaa lukea hahmosta, jossa on vain kierrätetty kaikki mahdolliset kliseet (esim. kiltti, suloinen tyttö joka haikailee tosi rakkauden perään ja on vähän itkupilli, tämä on nähty jo vähän turhankin moneen kertaan). Jokaiseen hahmoon olisi hyvä luoda ainakin yksi Nutinkin jo mainitsema erikoispiirre, koukku. Erikoiset hahmot jäävät hyvin ihmisten mieliin, niistä on kiinnostava lukea ja niistä tykätään. Hyvänä esimerkkinä Death Noten L.
Tosin näitä erikoispiirteitäkään ei saisi olla liikaa ja niistä täytyisi saada edes jollain tavalla luonnollisen oloisia. Tarkoitan siis, ettei hahmosta lukiessaan ensimmäisenä tulisi mieleen "Lol, toi nyt on vaan tollanen epäkiinnostava tyyppi, jonka päälle on vaan lätkästy joku wnb-erikoisuus." Kirjoittajat tuntuvat myös vähän turhan usein unohtavan käyttää hahmonsa erikoisuuksia; alussa hahmosta mainitaan selkeästi tämän uskovan avaruusolioihin ja etsivän niitä pakonomaisesti, mutta tarinan edetessä tästä ei mainitakaan enää mitään ja lopulta se unohdetaan täysin.
Pidän myös hahmon taustoja tärkeinä, osittain juuri sen takia, että ne liittyvät vahvasti hahmon syihin toimia eri tilanteissa. Taustoja luodessa olisi hyvä muistaa realistisuus ja uskottavuus sekä niiden kliseiden välttö.
Lisäksi hahmon suhteet muihin hahmoihin ja näiden välinen dynamiikka. Monesti on kaikkein hienointa lukea hahmoista, joiden toiminta vaikuttaa selkeästi muihin hahmoihin. Loistavana esimerkkinä pidän Simounia.
Vs: Hyvän hahmon piirteitä
Sellane rip off ei oo hyvä joka on lähes TÄYSIN samalainen kuin canon hahmo ei oo kovi hyvä. Mut rip offit on kivoi, itelki on niitä. Tai sellane hahmo jolla on KAIKKI mahdolline huono niiku alkoholistit vanhemmat tms
Similar topics
» Hyvän fanficin piirteitä
» Hyvän AMV:n tunnusmerkit
» Hahmon designin suunnitteluopas + Naruto-OC:iden design-opas
» Hyvän AMV:n tunnusmerkit
» Hahmon designin suunnitteluopas + Naruto-OC:iden design-opas
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa