Hahmojen taustat

Eli miten luoda hahmolle hyvä taustatarina? Mistä hyvä taustatarina muodostuu, mitä kliseitä taustoja luodessaan kannattaa välttää, kuinka taustatarinasta ylipäätänsä saa toimivan ja uskottavan?


Itse pidän hahmojen taustoja hyvin tärkeinä, lähinnä koska minusta on kiinnostavaa nähdä ja pohtia, kuinka hahmon taustat vaikuttavat tämän luonteeseen, tekoihin, tapoihin... Ihan kaikkeen. Mielestäni on myös tärkeää, että kirjoittaja tuntee hahmonsa läpikotaisin ja tämän taustatarinan tunteminen on tietysti olennainen osa hahmon tuntemista.
Hahmon taustatarina voi vaikuttaa suuresti hahmoon ja hahmon onnistumiseen, joten sen huolellinen miettiminen on tärkeä osa hahmoa kuin hahmoa.

Itse pyrin hahmojeni taustoja luodessa ensinnäkin välttämään niitä kaikkein suurimpia kliseitä. Maailmassa on esmes jo varmaan ihan tarpeeksi hahmoja, joiden vanhemmat ovat kuolleet ja nyyhkispyyhkis. Minun hahmoani ei enää tarvita joukon jatkoksi. Turha kliseiden viljely saa myös hahmon kehittäjän näyttämään silmissäni vähän laiskalta. Jos hahmon taustaksi mainitaan vain joku traaginen tapaus lapsuudesta, niin jotenkin en usko, että hahmon luoja on käyttänyt taustatarinan miettimiseen kovin paljoa vaivaa.

Realistisuus on myös mielestäni tärkeää, ja se ettei hommaa vedetä aivan överiksi. Voi olla okei, jos hahmon vanhemmat ovat olleet alkoholisteja, tai hakkanneet lastansa tai sitten vaikka kuolleet, mutta se, että hahmon vanhemmat ovat olleet lastaan hakkaavia alkoholisteja jotka ovat vielä kuolleetkin menee mielestäni jo aika pitkälle. Esmes Fruits Basketin Tooru Honda on mielestäni häiritsevä hahmo juuri siksi, että hänelle on ihan varmasti tapahtunut menneisyydessä kaikki paha mitä vaan on voinut tapahtua (tai no, ei ihan, mutta hyvin paljon kaikkea kuitenkin). Silti hän on maailman iloisin ja mukavin tyttö.

...Mikä johtaakin lempiaiheeseeni, eli siihen, miten hahmon taustatarina vaikuttaa kyseiseen hahmoon. Tässäkin on mielestäni tärkeää realistisuus ja loogisuus. Kaikkein yksinkertaisimmillaan taustan vaikuttaminen hahmoon on varmaankin sitä, että hahmo esmes vihaa henkilöä, joka on joskus menneisyydessä tehnyt hänelle vääryyttä.
Enkä yksinkertaisesti voi sietää sitä, ettei hahmon taustalla tunnu olevan tähän mitään vaikutusta.

Ja tosiaan se taustatarinan perinpohjainen tunteminen. Ei mitään "Eka se asu paikassa A ja sitten se jotenkin päätyi paikkaan B", vaan kunnolla mietitty kokonainen tarina.

Vaikka kahdella hahmolla on samantapainen tausta, he saattavat silti käyttäytyä hyvinkin erilailla. Sanotaan nyt vaikka, että hahmo A ja hahmo B ovat sisaruksia, ja heitä on vaikka joskus pahoinpidelty tai jotain vastaavaa, tai heille on ylipäänsä käynyt jotain pahaa. Hahmo A on sulkeutunut eikä puhu kenellekkän, pelkää kävellä ulkona, ja hän uskoo, että jos hän on varomaton niin käy uudelleen, joten hän pysyy tiiviisti kotonaan, kun taas hahmo B traumoista toivuttuaan saattaa ajatella, ettei hän anna kenellekkään käydä kuten hänelle itselleen kävi, ja alkaa auttaa muita ihmisiä, tai jotain vastaavaa. Tällaiseen olen pari kertaa törmännyt.

Käytän tässä nyt hiukan vastaavaa esimerkkiä itsestäni. Mulla matikka on hankala aine, ja suutuin tunnilla, kun tajusin perusidean siitä miten lasku lasketaan, mutten silti saanut yhtään tehtävää oikein. Myöhemmin kotona aloin ajatella, ettei musta ole mihinkään ja miten mä jään matikan takia luokalle ja kaverit menee ysille ja nyyhkispyyhkis. Päiväunet nukuttuani tajusin, etten voi päästä läpi matikasta ellen edes yritä, ja aloin tehdä lisää niitä tehtäviä, ja loppujen lopuks kaikki sujui hyvin. Tässä oli esimerkissä oli kyse yksinkertaisesti mielialasta.

Olen samaa mieltä Jatt-Anin kanssa siitä, että traagiset menneidyydet ovat naurettava klise.
Saamani käsityksen mukaan se, että tekee hahmolle tällaisen taustan, viestii, että hahmoa yritetään aikuistaa henkisesti ja että hahmo olisi siten syvempi ja erikoisempi kuin muut.

Ihmissuhteistakin voi oppia elämää, eikä se, että hahmolla on "vanhemmat kuoli kun olin nakki ja perunamuusi, muistan sen vieläkin elävästi vaikka olinkin tämän nakki ja perunamuusi ikäinen." -menneisyys tarkoita, että se on ainoa tapa aikuistaa hahmoa. Laajakatseisuutta, kiitos.

Kyllä, hahmon taustoilla on paljonkin väliä, sillä pitäisi olla suora yhteys tämän persoonallisuuteen. OC-hahmot, joilla ei ole menneisyyttä on myös nähty, mikä on omasta mielestäni JäRkYtTäVäÄ! Se viestii, että ficcari on tosiaankin ollut laiska, äärilaiska.

Ja minusta se, että hahmon taustoissa ei yleensä kerrota sitä, mitä he tykkäsivät tehdä kun olivat nakki ja perunamuusi ikäisiä, tai sitä, onko heidän mieltymyksensä muuttuneet vuosien varrella ei kerrota, on harmi. Arkisiakin asioita voi kertoa, ja se olisi ikään kuin "finishing touch" hahmoon.

Esim. jos vaikka kerrottaisiin, että Sakura tykkäsi kokata äitinsä kanssa, mutta päläpälä kiireet eivät mahdollistaneet sitä enää, hän unohti koko mieltymyksensä ja pian kokeiltuaan uudestaan hän löysi saman kokkaamisen ilon uudestaan omien lastensa kanssa, olisin iloinen siitä. Se auttaa syventymään hahmon entiseen arkeen, ja siten voi vertailla onko hahmo muuttunut tarinan aikana sen perusteella tekeekö tämä sitä enää.

En ole varma, mutta meniköhän tämä vähän off topic?

Argh, vihaan tätä konetta, se kadotti viestini bittiavaruuteen > Kirjoitan sen suurinpiirtein uudelleen:

Jos ajattelemme vaikka Narutoa, siellä on hyvin vähän hahmoja, joilla ei olisi traagista menneisyyttä. Niitä on kuitenkin eri tasoisia, Sasuken isoveli teurasti koko klaanin, Lee ei ikinä oppinut ninjatekniikkoja, Gaaraa ei koskaan rakastettu lapsena oikeasti, Choujia kiusattiin lihavuuden takia... Ymmärrättekö, mihin pyrin? Todellisiä yhyy-angst-kukaan-ei-tykkää-kaikki-kuolee- menneisyyksiä on vain pari, mm Sasuken, Gaaran ja Naruton menneisyydet. Eli ei kaikille Hollywoodelokuvamenneisyyttä, vain suurenpia ja pienenpiä kriisejä, mutta kaikki yhtä kamalia.

Josta pääsenkin aasinsiltaa pitkin seuraavaan asiaan, nimittäen hahmon taustan alleviivaamiseen. Jotkut kirjoittajat käyttävät hirveästi rivejä kuvaillakseen, miten kukaan ei voi ikinä ymmärtää tätä hahmoa, voih, vain tämä hahmo on tuntenut oikean kivun, kenelläkään ei ikinä voi tapahtua mitään pahenpaa...Eii, ei ei ei, säästäkää minut tältä! Eri asia, jos kuvataan hahmon tunnetilaa, sillä varmaan kaikki ovat joskus tunteneet näin, muttei tätä sentään totuutena saa esittää. Hei, onko Kishimoto joskus suoraan sanonut, että Gaaran tausta on surkeanpi kuin Choujin?

Ja sitten vielä sellainen asia, mistä jo puhuttiinkin, että joskus hahmojen tausta ei vaikuta hahmoon ollenkaan. Miksi tehdä traagista menneisyyttä, jos se ei oikeastaan aiheuta hahmolle mitään myöhemmin. Hahmoesimerkkejä:
Gaaralla napsahti menneisyytensä takia nupissa, hän ei enää luottanut ihmisiin, oli synkeä persoona ja kylmäverinen tappaja.
Choujia kiusattiin pienenä lihavuuden takia, ja nykyäänkin hän raivostuu hirmuisesti, jos joku kutsuu häntä läskiksi.
Lee ei osannut pienenä nin- ja genjutsua toisin kuin kaikki muut, ja nykyäänkin hänellä on kova tarve todistaa voimansa, ja hän masentuu vähän, jos joku (köhNejiköh) arvostelee hänen aatettaan "kovalla työllä voi voittaa neronkin" (olen kirjoittanut tuon lauseen liian monta kertaa..). Ja niin kuin jaksossa 100 näemme, Leen saa laskettua ilopilleristä emolapseksi kyseenalaistamalla hänen unelmansa ninjana olosta.

(Lee perhana, susta tuli eniten tekstiä, miksi oot niin söpö -.-)

Ja vielä yksi juttu; en pidä siitä myöskään, jos hahmolla on joku ongelma menneisyydessään, mutta se onnistutaan helposti ratkaisemaan. Mietitäänpäs. Sasuke on mennyt vain pahenpaan suuntaan. Gaara on jo vähän "parantunut", muttä täytyy hänellä vielä olla jotain vikaa päässään. Chouji ei ole ainakaan vielä ruvennut laihduttamaan. Lee ei osaa vieläkään muuta kuin taijutsua. Sakuran otsa on iso, eikä se siitä millään poppakonsteilla pienene.

Juups, kai te noilla esimerkeillä ymmärsitte, puhuin siis todellakin OC:eistä pitkälti, nuo olivat vain esimerkkejä