Canon-hahmojen IC:mäisyys

Tähän heti alkuun terminologian selitys:

Nutin pääkoppa kirjoitti:Canon-hahmo on alkuperäisen sarjan vahvistetussa tarinassa (eli canonissa) esiintyvä hahmo. Esimerkiksi Naruto-sarjassa Naruto, Iruka, Orochimaru, Hinata ja kumppanit ovat canon-hahmoja, mutta sen sijaan itsekeksityt hahmot (Ryuu-ninja Sateenkaarikylästä) eivät ole canon-hahmoja.

Nutin pääkoppa kirjoitti:IC eli "in character" ('hahmon sisällä') tarkoittaa sitä, että hahmo käyttäytyy niin kuin hän käyttäytyisi sarjassa. Esimerkiksi synkistelevä Sasuke on IC:mäinen, mutta hihhuloiva, hippikitaraa rämpyttelevä ja kukkia heittelevä Sasuke ei sitä ole. IC:n vastakohta on OOC eli "out of character" (hahmon ulkopuolella). IC:mäisyydellä ja OOC:mäisyydellä on useita eri asteita: joskus OOC voi olla vakavaa, joskus lievää.

Ja nyt kun ollaan päästy termeistä eroon, mennään itse asiaan.

Olen itse melkoinen canon-fundamentalisti, ja minulle on hyvin tärkeää että canon-hahmot käyttäytyvät niin kuin he käyttäytyvät alkuperäisessä sarjassa. Erityisen IC-natsi olen omissa teksteissäni, ja facepalmaan jälkikäteen jos huomaan laittaneeni esimerkiksi jonkin hahmon käyttäytymään liian lepsusti tai armollisesti. Muidenkin teksteissä se vähän vaivaa, ja minua esimerkiksi ärsyttää suuresti Deidara&Sasori-tarinat, joissa Deidaralta menee kokonaan selkäranka Sasorin lähettyvillä ollessaan. Deidaralla on oikeasti hyvin iso ego, ja vaikka hän arvostaakin suuresti Sasoria, ei se tarkoita että hän menee ihan sönköttäväksi velliksi tämän edessä! Realismia, immeiset!

Canon-fundamentalistisuuteni on vaikuttanut myös siihen, että luen aika karsaasti yaoita/yuria/s-aita juuri noiden yliviljeltyjen uke-seme-asetelmien vuoksi: hahmot tungetaan tiettyyn muottiin eikä niiden alkuperäisistä persoonallisuuksista välitetä. Ulkonäkö ja aiemmat suhteet merkitsevät, eivät alkuperäiset persoonat. Erityisesti tulee rumia ajatuksia KakuHidan-ficcejä lukiessani: joskus tuntuu, että mitä enemmän hahmot inhoavat toisiaan, sitä hanakammin niitä halutaan parittaa.

Vastapuolena tässä on tosin tarinat, joissa valotetaan hahmosta jotain muuta puolta kuin sitä pinnalla olevaa puolta. Esimerkiksi Kiba on yleensä raikalas reuhaaja, mutta mielestäni on okei lukea ficcejä, joissa Kiba on surullinen tai masentunut. Merkittävää kuitenkin on se, ettei Kiba saa mennä ihan veltoksi rätiksi tuosta noin vain, vaan pitää antaa selkeitä merkkejä Kiban tavanomaisammasta luonteesta.

Se, että en pidän hahmojen luonteiden muuttamisesta, ei tarkoita sitä, etten olisi koskaan kirjoittanut hahmoista OOC tai tykkänään tyrmäisi sitä. Huumoritarinoissa ja eritoten satiireissa jokunen vakavampien piirteiden pehmennys voi olla poikaa, mutta elekää heivatko niitä persoonia päälaelleen, immeiset!

No niin. Omat jupinat tuli sanottua, nyt teitin mielipiteitä?

IC-hahmot ovat mielestäni se kaikkein tärkein juttu koko fanfictionissa. Se koko jutun pointti.

Olen pääasiassa sitä mieltä, että jos canon hahmot ovat OOC on ficci lähes automaattisesti huono. Useinkin on käynyt niin, että ficin summary on ollut todella kiinnostava, mutta sitten jossain headerin muussa osassa tai A/N:ssä mainitaan, että hahmot ovat "vähän OOC" ja lukemiseni on tyssänyt tasan siihen.
Fanfictionissa on kuitenkin tarkoitus kirjoittaa juuri canonin hahmoista. Ei hahmoista, joilla on vain sama nimi kuin alkuoeräisen sarjan hahmoilla, vaan nimenomaan niistä hahmoista. Eli niiden täytyy käyttäytyä, puhua ja ajatella samalla tavalla kuin alkuperäisessä sarjassa.

Lainaan kuitenkin itseäni Hyvän fanficin piirteitä -topicista:

Jatt-An kirjoitti:Ymmärrän pienen OOC:maisuuden vain muutamassa tapauksessa. Ensinnäkin silloin, jos kyseessä on über pitkä ficcisarja, jonka aikana hahmossa tapahtuu kehitystä ja lopussa tämä on sitten hieman OOC tämän kehityksen ansiosta (esmes alunperin kylmä ja epäystävällinen hahmo muuttuu muiden hahmojen ja tapahtumien vaikutuksesta jonkin verran lämpimämmäksi). Usein pidän tätä jopa positiivisena asiana pitkissä ficeissä, tykkään nähdä kunnon hahmonkehitystä. Toisekseen, jos ficci on AU ja hahmon tausta on kovin erilainen kuin canonin mukaisessa maailmassa. Tässä tapauksessa tosin on hieman kysymyksiä herättävää, miksi taustaa on pitänyt muuttaa hahmon kustannuksella, mutta pienissä määrin pystyn kyllä kakistelemaan tämän alas. Kolmanneksi crack!ficit, joissa hahmot käyttäytyvät lievästi OOC:maisesti. Tosin hahmojen OOC:maisuus on usein se syy miksen crack!ficeistä tykkää, joten... niin.

Yleisesti ottaen OOC-hahmot kuitenkin häiritsevät minua jo pienissäkin määrin hyvin paljon, päähenkilöiden kohdalla herkemmin, sivuhahmojen kohdalla sietokykyni on hieman korkeampi. Harrastukseni alkuaikoina en ollut IC:mäisyydestä niin tarkka, mutta ajankuluessa olen ruvennut kiinnittämään siihen yhä enemmän ja enemmän huomiota.

Arvostan siis ficeissä IC:mäisyyttä hyvin paljon ja se saattaa silmissäni korvata muuten vähän heikommassa ficissä paljonkin. Useasti jokin yksittäinen oneshot on jäänyt mieleeni paljon eeppistä ja pitkää ficcisarjaa paremmin, kun siinä on erinomaisesti päästy hahmojen pääkopan sisään.

Njaa, oikeastaan mulle on aivan sama, onko hahmo minkälainen, kunhan pysytään terveen järjen rajoissa. Mulle Sasuke saa olla vaikka tosi iloinen, Naruto angstinen teini ja Gaara iloisempi ja tunteikkaampi. Tykkään lukee sellaisia ficcejä, jos tarina kiinnostaa minua. Joku tais joskus sanoa, että ihmiset tahtoo lukea Naruton hahmoista, eikä jostain vain ulkonäöllisesti samoista ihmisistä (Saatoit olla sä, Nuti), mutta mulle tuo ei ole niin tärkeää.

Mutta esimerkiksi sitä, että Deidarasta tehdään suunnilleen joka SasoDei-ficissä ihku blondi, joka ei tajua mistään mitään, on mulle liikaa. Deidarahan on oikeasti ihan jätkä, eikä hiukset tee siitä ihkuprinsessaa!

Sitten on tuo KakuHidan... Blah, nehän vihaa toisiaan, eikä kukaan edes tunnu muistavan niiden välistä ikäeroa, vaan tekee Kakuzustakin teinin. Huoh.

Eli siis mulle hahmo saa olla OOC, mutta ei IC:mäisyys huono ole, vaan kuitenkin aina se parempi vaihtoehto, sillä on hienoa, jos kirjoittaja osaa tehdä hahmoista samanlaisia kuin sarjassa.
Muuutta, esimerkiksi paritusficeissä ei voida oikein heti leimata tarinaa OOC:mäiseks, koska me emme tiedä, minkälainen esimerkiksi Kiba on rakastuessaan. Miettikääpä sitä.

Tykkään muuten huumorificeissä korostaa hahmojen IC:mäisyyttä, tehden siitä sarkasmia. >X3

Horaaneko: Ihan uteliaisuuttani pitää kysyä, että onko sinulle siis ficissä hahmoja tärkeämpää juoni (tai jokin muu)? Tai siis, mitä haet ficcejä lukiessasi jos et nimenomaan niitä hahmoja, heidän luonteitaan?
Ihan sen takia utelen, kun meillä näyttää olevan tästä niin erilaiset mielipiteet. Itse kun en ole koskaan oikein ymmärtänyt OOC-hahmojen sietämistä ja sitä, että miksi ficcejä kannattaisi ylipäätään lukea jos ne hahmot ovat vain ulkoisesti samanlaisia kuin alkuperäisessä sarjassa. Eikö silloin olisi ihan sama, jos vaikka lukisi jotain kirjaa ja vaihtaisi mielessänsä vain hahmojen nimet niiksi, joista haluaa mieluummin lukea?

Horaaneko kirjoitti:Muuutta, esimerkiksi paritusficeissä ei voida oikein heti leimata tarinaa OOC:mäiseks, koska me emme tiedä, minkälainen esimerkiksi Kiba on rakastuessaan. Miettikääpä sitä.

Mutta rakastuneenkin Kiban käyttäytymisen voi pohjata siihen, miten tämä muutoin käyttäytyy. Kyllä itse ainakin sanoisin ujosti nurkan takaa ihastustaan kurkkivaa Kibaa OOC:ksi, kun taas rohkeammin ja "kibamaisemmin" käyttäytyvää Kibaa voisin pitää IC:nä.

Tietenkin hyvin rakennetut hahmot ovat tärkeitä, mutta jos juoni on koukuttava ja kerrontatapa hyvä, luen ficciä oikein mielelläni.
Ja minusta pieni OOC:mäisyys ei ole pahasta. En esimerkiksi aina jaksa lukea angstaavasta Sasukesta tai tunteettomasta Gaarasta. Välillä on mukavaa saada vaihtelua. Ja korostan, kunhan pysytään terveen järjen rajoissa. Eli mikään super OOC, kuten punasteleva Kiba tai jätkämäinen Hinata, ei uppoa.

Siis vaikka kuinka tahtoisin sanoa, että hahmojen IC:mäisyys on se tärkein asia tarinassa, valehtelisin vaan itselleni. Ja tässä täytyy myöntää, että olen lukenut monta ficciä, joista on ollut IC:mäisyys kaukana, ja pitänyt niistä todella paljon, varsinkin jos tarinassa on ollut lempiparitukseni.

Enkä tarkoittanut tuossa viimeisessä, että ylitettäisiin ne terveen järjen rajat.

Horaaneko kirjoitti:Ja minusta pieni OOC:mäisyys ei ole pahasta. En esimerkiksi aina jaksa lukea angstaavasta Sasukesta tai tunteettomasta Gaarasta. Välillä on mukavaa saada vaihtelua. Ja korostan, kunhan pysytään terveen järjen rajoissa.

Horaanekon ajatukset sivuavat jokseenkin omiani.

Minusta yksi hyvän fanfictionin ominaisuus on se, että siinä tuodaan esiin uusia puolia hahmoista jonkin asian kautta, ihan vain siksi, että ihmisluonne ei ole yksiulotteinen.
Kukaan ei suhtaudu jokaiseen asiaan samalla tavalla, oli kyseessä sitten angstinen Sasuke tai tunteeton Gaara. Hahmosta tulee päin vastoin syvempi, kun sille luodaan useita tunteita ( tästä voisin esimerkkinä mainita juuri Naruton Gaaran. Kun punatukkaisen hiekkahirviön lapsuutta raotettiin, nähtiin kylmän ja tunteettoman tappajan sijaan rakastava ja kaipaava, herkkä poika. Mielenkiinto heräsi heti, ja halu saada tietää lisää hahmosta kasvoi. ).
Hyvä juoni ei toista itseään kaavoihinsa kangistuneilla henkilöillä.

munchlax kirjoitti:Minusta yksi hyvän fanfictionin ominaisuus on se, että siinä tuodaan esiin uusia puolia hahmoista jonkin asian kautta, ihan vain siksi, että ihmisluonne ei ole yksiulotteinen.
Kukaan ei suhtaudu jokaiseen asiaan samalla tavalla, oli kyseessä sitten angstinen Sasuke tai tunteeton Gaara. Hahmosta tulee päin vastoin syvempi, kun sille luodaan useita tunteita ( tästä voisin esimerkkinä mainita juuri Naruton Gaaran. Kun punatukkaisen hiekkahirviön lapsuutta raotettiin, nähtiin kylmän ja tunteettoman tappajan sijaan rakastava ja kaipaava, herkkä poika. Mielenkiinto heräsi heti, ja halu saada tietää lisää hahmosta kasvoi. ).
Hyvä juoni ei toista itseään kaavoihinsa kangistuneilla henkilöillä.

Tuo oli eitämättä hyvä pointti. Aihe on kyllä vaikea, jos sen haluaa toteuttaa uskottavasti, mutta todella uusien puolten aukominen tuo lisäjytyä. Mutta kysymys kuuluu: miten suuria aluevaltauksia hahmon persoonan kartoittamisessa kannattaa mennä, ja miten iso osa kannattaa pitää tutulla pohjalla? Itse varmaankin vastaisin, että mitä paremmin hahmo tunnetaan, sitä vankemmin kannattaa pitää kinttu tutulla maaperällä. Esimerkiksi Narutosta tiedetään vaikka mitä, joten hänessä ei ole niin paljon joustovaraa kuin mitä esimerkiksi Kibassa.

Warning: kirjoittaja ei ole nukkunut koko yönä!
Jeps, munchlax. Samaa mieltä. Vaikka Sasuke emottaa, löytyi siitäkin humoristista puolta. (ei sillä että tyypistä yhtään pitäisin) Tai tyyni Gaara muuttui henkiinheräämisen jälkeen aivan erilaiseksi. Jos pidetään kiinni sarjan juonesta, voi tällaisia raottamisia tehdä. Esimerkiksi, musta ei ole OOC:tä, jos Gaara vaikka menisi ja halaisi isosiskoaan. (järjetön esimerkki) Tai jos Sakura paljastuisikin runoilijaksi. (mistä näitä järjettömiä esimerkkejä oikein tulee???)
Warning: Kirjoittaja ei ole nukkunut koko yönä.

Itsekin tykkään kyllä jos hahmosta valotetaan uusia puolia, mutta kuten sanoin aiemmin tässä ketjussa, ne uudet puoletkin voisi pohjata siihen, miten se hahmo muuten käyttäytyy. Jos kirjoittaa vaikka sen Gaaran (haha, Gaaran käyttö esimerkkinä on jo tapa tällä foorumilla) hyppimään kukkaniityllä maailman iloisimpana veikkona, niin sitä on aika paha yrittää puolustella tyyliin "halusin tuoda esiin Gaaran muitakin puolia". Tai siis, siitä uudesta puolestakin voi kirjoittaa IC:nä.

Pidän niitä uusia puolia plussana erityisesti silloin, jos ne on tuotu tarinaan hahmokehityksen myötä. Mikä olisikaan parempaa kuin lukea pitkä ficci lempihahmoistaan, jotka vielä kehittyvät tarinan aikana? Eipä paljon mikään.

Ja tässä kohtaan voisin vielä mainita, että luin kerran aivan loistavan ficin, jonka alussa eräs hahmo oli aika OOC. Tämä kuitenkin johtui siitä, että kyseisessä ficissä kerrottiin hahmon lapsuudesta. Ficin edetessä ja hahmon vanhetessa tästä pikkuhiljaa kehittyi yhä enemmän ja enemmän IC. Toimi aivan loistavasti!

Tuo IC:mäiseksi kehittyvä kuullostaa aika mielenkiintoiselta! No, Gaara (joo, tavaks tais jäädä tää esimerkki) oli aika "OOC" lapsuudessaan, jos vertaa nykyiseen Gaaraan. No ei noin voi kyllä sanoa. xD

Itse kirjoitan juuri ficciä Gaarasta, jossa hän on muuten melkein tunteeton, mutta erään ihmisen seurassa uskaltaa heittää tunteettoman naamionsa pois ja näyttää aidot tunteensa. (mutta ei siitä mikään happyhappyjoujou-rainbows and sunshine- tyyppi tule...) Mielestäni tämä ei mene OOC:n puolelle. Mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, meneekö teidän mielestä?

^ Tähän kohtaan itse heittäisin mielelläni kysymyksen siitä, että onko puhe skidi-Gaarasta vai isommasta Gaarasta, mutta kyllä se molemmissa moodeissa melko ilmeetön kaveri on. Pikku-Gaaran (=Gaara ennen välienselvittelyä Naruton kanssa) kohdalla tuo voi mennä aika reiluhkosti OOC:n puolelle, koska monessa kohtaa korostetaan, miten Gaara haluaa olla yksin, selviytyä yksin, miten hän ei piittaa kenestäkään muusta kuin itsestään jaddajaddajadda.

Kazekage-Gaara taas on ilmeisesti enemmän sosialisoitunut, koska Hiekkakylän ihmiset eivät vaikuta pelkäävän häntä, mistä voi päätellä paitsi heidän asenteiden muuttumista, myös sitä, että Gaara on oppinut sosiaalisia taitoja eikä säikytä toisia karkuun murjotusnaamallaan. Kuitenkin Kazekagenakin Gaara vaikuttaa hivenen sulkeutuneelta persoonalta, joten tuo "avautuu vain tietyssä seurassa"-asenne voisi toimia hänellä, vaikkei hän varmaankaan tuolloin enää mitään 24/7-murjotusta harrasta.

Ehkä parhaiten mielestäni tuo asenne pätisi "Pikku-Gaara chuuninkokeiden jälkeen"-aikaan, jossa Gaara yrittää muuntaa olemustaan mutta häntä yhä pelätään (siis Sasuke-jahdin aikaan ja fillerien aikaan). Ainakin itse järkeilen niin, että Hiekkakylä ei ole vielä tottunut ajatukseen lauhkeasta Gaarasta, ja tähän yhä suhtaudutaan varauksella. Gaara kuitenkin yrittää sosialisoitua, mutta koska ulkopuolelta tulee vastaukseksi lähinnä "apua hirviö"-reaktioita, homma ei ole helppo. Täten Gaara ei siksi todennäköisesti uskalla avautua yhtä paljon kuin mitä Kazekagena, mutta hän kuitenkin ylipäätään hyväksyy jonkun lähelleen ja kaipaa seuraa. *paatteleeasioitaomastapaastaan.com*

EDITTO: Vähän tähän liittyen: Mitä mieltä olette Naruton (12-vuotias versio) suhteesta ramppikuumeeseen? Muistaako kukaan esimerkiksi, millaisella mielellä hän asteli chuuninkokeiden finaaleissa yleisön eteen? Olen miettimässä ficciä, jossa 12-vuotias Naruto päätyy TOSI ison yleisön eteen (sarjassamme urheilustadion plus tv-kamerat), ja siihen sopisi luontevasti jonkinasteinen ramppikuume. Mietin vain, onko se epänarutomaista, huomionkipeä pentu kun on kyseessä...

Nuti: Sarjassa ei minun mielestäni suoraan sanota, että Narutolla olisi ramppikuumetta, mutta sitä kuitenkin ilmenee, esim. yliaktiivisuuden muodossa sekä uhoamisena. Eli uskoisin että tuossa mainitsemassasi tilanteessa Naruto olisi luultavasti yliaktiivinen ja uhoaisi tekevänsä historian parhaan televisioesiintymisen.

Njuups.
(OOC:mäisyydellä viittasin muuten Gaaraan ihan lapsena... Olikos se nyt 6 vuotta. )

No joo, olihan Narutolla vähän ramppikuumetta chuuninkokeiden aikana, mutta nopeesti se niistä pääs. 8D En usko tuota ramppikuumetta kuitenkaan ilmentyvän muuten kuin tilanteessa, jossa esim just Naruton unelman saavuttaminen on kyseessä. (niin kuin chuunin-kokeissa)

Kiitos vastanneille, viilaan turinaa sen mukaan

Aa, siis ihan Pikku-Gaara. Ihan pikkasena Gaara vaikutti olleen pikkasen ujo kaveri (niin kuin tuonikäiset naperot usein), mutta kuitenkin kaipasi kipiästi seuraa (kuten hänen "tänne [sydämeen] sattuu" -repliikkinsä kiteyttää). "Tunteeton" ei ole sana jolla kuvaisin ihan pikkasta Gaaraa, paitsi ehkä silloin kun Yashamaru posautti itsensä taivaan tuuliin ja jätti murtuneen Gaaran yksin. Silloinkin Gaaraan pätisi pikemminkin sana "katkeroitunut", ei sen ikäinen ipana osaa vielä peittää tunteitaan kunnolla (varsinkin jos tunne-elämä on ollut just ennen sitä suhteellisen normaali). Senikäisestä pikku-Gaarasta tuo kuvaus kyllä pätisi aikakauteen jälkeen Yashamarun itsarin. Mutta toisaalta, jos kerran Gaara on just silloin päättänyt, että ärrinmurrin, en rakasta ketään muuta kuin itseäni, niin en kyllä usko että Gaara edes antaa kenenkään tulla lähelle.

Semmosta hajatelmoin mie.

Tässä pari päivää sitten törmäsin pitkästä aikaa ficciin, joka muistutti minua yhdestä suuresti inhoamastani tavasta perustella OOC:mäisyys. Nimittäin se, että hahmojen käyttäytymistä on muutettu, jotta se sopisi paremmin tarinaan.

En suoraan sanottuna voi sietää tuollaista, koska minusta IC-hahmot ovat jopa sitä juonta tärkeämpi juttu. Ja vaikka eivät olisikaan, niin silti pistää miettimään, että miksi juonesta on pitänyt suunnitella sellainen, että se vaatii OOC-hahmoja. Tai eikö sitä juonta olisi kannattanut miettiä vähän uudelleen kun tajusi, ettei se sovi hahmoille. Omasta mielestäni kun ficeissä pitäisi ennemminkin suunnitella juoni niitä tiettyjä hahmoja ajatellen, eikä ensin keksiä juonta ja sitten läntätä sekaan hahmoja asenteella "no toi sopii nyt suurinpiirtein tohon rooliin".


Mitä te muut olette mieltä asiasta? Saako hahmot olla OOC, jos juoni sitä vaatii?

Päädymme tässä taas melkein samaan kysymykseen, kuin Nuti ennytmuistamissäkeskustelussa.
Eli, palveleeko sarja tarinaa vai tarina sarjaa? Palveleeko hahmo tarinaa vai tarina hahmoa?
Mielestäni hahmot olisi ehdottoman hyvä pitää IC:nä, juonesta riippumatta, sillä ihmisethän lukevat fikkejä hahmojen takia.
Täytyy silti myöntää, että koska itse inhoan ajatusta Itachista murhamiehenä (ja sisarusrakkaus(ei insesti) on vaan niin sööttiä...) luen paljon Naruto/Sasuke AU-fikkejä, koska näissä veljesten suhte tulee mielestäni luonnollisimmiten esiin.
Eli pidän Itachista enemmän OOC:nä. (Jos tätä nyt lasketaan... koska oikeastihan... Enpäs spoilaakaan.)

Mielestäni hahmon persoonaa saa PIKKIRIIKKISEN muunnella esimerkiksi genren mukaan. Huumorificeissä esimerkiksi Gaaran jäyhyyttä voi ihan mielelläänkin pikkuisen pehmentää siitä tavallisesta, kenties laittaa hänet ilmaisemaan tavallista voimakkaammin tunteitaan. Angstatessa mökötystä taas sopii korostaa. Oikeastaan paras ilmaisu tähän voisi olla hahmon luonteen "sävyn" muuntaminen sen sijaan, että muunnetaan hahmon luonteen "väriä", jos siis saatte jotain irti tästä kuvataiteellisesta ilmauksestani.

AU-ficit ovat toki oma lukunsa. Jos esimerkiksi luotaisiin aikajana, jossa Itachi olekaan nistinyt omaa perhettään, teini-ikäisten Itachin ja Sasuken suhdetta voitaisiin pitää samantyyppisenä kuin mitä se oli Sasuken flashbackissa. ("Isoveli on tosi kiva ja taitava, mutta ääää kun kaikki pitää sitä vaan taitavana eikä huomaa mua.")

Mitä muuten tuumitte hahmon persoonan muuttamisesta perustelluin syin? Liittyy tavallaan tuohon AU:hun. Esimerkiksi ficcisarjassani Kiveä kovempi (jota piti jatkaa joululomalla mutta väsy iski, ääää)...

Spoileria Kiveä kovemmasta:

Jos joku ei spoileria halua lukea, niin esimerkkinä tuossa esitin aivotärähdyksen ja siitä aiheutuneen persoonan muutoksen.

Mielestäni hahmot saavat paikoin olla vähän OOC, kuten joissain lemon- ficeissä. Otetaampa esimerkki, käytän nyt Leetä ja Gaaraa, he ovat nyt vain ovat niin helppoja.
Olisi vaikkapa tilanne, että Lee ja Gaara olisivat päätyneet tilanteeseen, jossa he olisivat kahdestaan tyhjässä asunnossa, ja he päätyisivät harrastelemaan kyseenalaisia asioita. *köh*
Lee voisi olla rauhallisempi kuin tavallisesti, ja melko opettavainen "Tee näin, Gaara-sama, ei, nyt sinä et tee sitä oikealla tavalla.."
Mutta Lee EI saisi ahdistaa Gaaraa seinää vasten "Turpa kiinni ämmä, sinä teet muuten tismalleen mitä haluan, eikä asiasta keskustella." Tai kännissähän tuo olisi ihan mahdollista, köhköh..
Myös Gaaran pitäisi olla sopivan IC ja sopivan OOC. Hän voisi esim. koko ajan kysellä "Lee-san, teenkö minä nyt oikein, osaanko rakastaa oikein, voih, Lee-san, jos teen tämän oikein, niin ethän jätä minua..." Eli hänen luonteestaan voisi poistaa verenhimoisuuden ja tunteettomuuden, ja jättää jäljelle rakkaudenkipeyden yms. hellyyttävät piirteet.
Mutta luonnollisestikaan Gaara ei voisi vain alistua pieneksi ukeksi ja vain valittaa "Ah, Lee-san, ei noin kovaa, sattuu..."
Mutta tähänkin tilanteeseen voitaisiin päästä vain pitkän tutustumisprosessin jälkeen, jonka aikana esimerkiksi Gaaran suhtautuminen Leehen olisi muuttunut vihasta (?) rakkauteen ja luottamukseen.
Juu, meni pelottavaksi, gomen.. -.-

Tuohon Nutin kysymykseen, mielestäni tuollainen onnettomuuden aiheuttama persoonallisuuden muutos on aivan hyväksyttävä ja uskottava.
Itsellänikin on menossa LeeGaara (hah)- ficci, jossa Gaaralta menee muisti, eikä hän tietenkään voi olla täysin samanlainen tappokone kuin normaalisti. Gaaran muisti kuitenkin palailee varhaisimmista lapsuusmuistoista lähtien eteenpäin, ja sitä mukaa palaa pikkuhiljaa luonnekin.
Nutin kirjoitelmassa on sen sijaan oikeutetumpi luonteenmuutos, jos kyseisen henkilön luonnetta kerran ikään kuin "kelataan" taaksepäin.

Sen verran vielä, että jos joku kirjoittaa vaikka AU ficin, jossa hahmot ovat vain saman nimisiä kuin canonissa, eikös hän voisi saman tien kirjoittaa ihan itsenäistä tekstiä omien hahmojen kera?

Gomen gomen, ellette saaneet viestistä selvää ^^'