Kysy ja vastaa - Taustatutkimustopic

Nyt on japanin taitajille tarvetta! Olen tekemässä songficciä, ja haluan välttämättä käyttää erästä japaninkielistä laulua, koska se sopisi ficciini älyttömän hyvin. Tein kuitenkin laululle myös suomennoksen, jotta japania osaamattomat tietäisivät mitä kappaleessa lauletaan. Haluaisin siis vielä varmistaa, olenko suomentanut kappaleen oikein. Kyseessä on siis Kanon Wakeshiman kappale Still Doll, jonka voi kuunnella täältä: Kliks! Käytin tätä Animelyricsin englanninkielistä käännöstä suomennokseni pohjana (poikkeaa hieman videon versiosta). Sivulta löytyy myös tarvittaessa kanjiversio laulusta.

Kas tässä oma suomennosehdotukseni (lopullisessa ficissä piilotan suomennoksen taustanvärisellä tekstillä, jotta kokonaisuus näyttäisi kauniimmalta, lukija voi halutessaan maalata suomennoksen esille):

***

Hi, Miss Alice / / / / / / / / Hei, neiti Alice
anata garasu no / / / / / / Millaisia unia
me de donna yume wo / / voit nähdä
mirareru no? / / / / / / / / lasisilla silmilläsi?
Miirareru no? / / / / / / / / Piirrytkö sinä niihin?

Mata atashi / / / / / / / / / Jälleen kerran
kokoro ga sakete / / / / / / sydämeni on pirstoutunut
nagarederu. / / / / / / / / / ja alkanut vuotaa verta.

Tsukurotta / / / / / / / / / / Yritän paikata sen,
sukima ni sasaru / / / / / / mutta muistojeni sirpaleet
kioku-tachi / / / / / / / / / / pistävät esiin sen saumoista.

Hi, Miss Alice / / / / / / / / Hei, neiti Alice
Anata kajitsu no / / / / / / Keneen sinä
kuchi de dare ni ai wo / / vierität rakkauttasi
nageteru no? / / / / / / / / hedelmämäisillä huulillasi?
Nageiteru no? / / / / / / / / Huokaatko sen vuoksi?

Mou atashi / / / / / / / / / Koska sanoja kutovan
kotoba o tsumaku / / / / / kieleni hehku
shita no netsu / / / / / / / on täysin laantunut

Same kitte / / / / / / / / / En voi laulaa enää
mederu outau mo / / / / lauluja joita
utaenai / / / / / / / / / / / haluaisin laulaa.

Still, you do not answer / / Sinä et vieläkään vastaa

***

Okei, miten oikein suomennos meni?

Kiitos, BrainDead! Eli siis ensin ei oikein tuntunut missään, mutta sitten tuli älytön kipu. Täydellistä ficciäni ajatellen!!! >o<
Kuullostaa muuten aika karmealta. :'D Mutta mullakin oli kyllä toi "ei kipua"-tila kun otsa aukesi joskus alakoulussa.

Nutille:
Aika taidokkaasti suomennettu. Joitain omituisia sanaväännöksiä siellä oli, mutta sitten kun aloin suoraan suomentamaan, niin tajusin, että suommennoksesi oli oikein hyvä.
Muuten... Onko hedelmämäinen sana? Ei tuossa laulussa ainakaan puhuta suoraan mistään hedelmämäisestä. xD

E: Joo siis oletko tarkoittanut hedelmämäisillä hedelmäistä?
(tajusi vasta nyt...)
(ei pitäis kirjottaa mitään tähän aikaan aamusta...)

Siellä on se Edit-nappikin, ystävämme Horaaneko

Käytin sanaa hedelmämäinen, koska englanninnoksessa oli sana "fruit-like", ja ajattelin, että sillä yritettiin viitata johonkin vastaavaan japanilaiseen sanaan. En tuolloin uskonut, että sillä tarkoitettiin hedelmällistäkään tai hedelmäistä (molemmat ovat käsittääkseni englanniksi fruity, ainakin jos mausta puhutaan). Se olikin yksi hankalimpia kohtia yrittäessäni kääntää laulua. Mutta mikä sinusta olisi paras käännös tuohon? Hedelmäinenkö?

Tässä tulee nyt kaksi kysymystä yhtaikaa, koska uskon että aika moni osaa näihin vastata.
1. Millaisista kaupoista saa ostaa kattiloita?
2. Voiko junalippuja ostaa vaikka olisi alaikäinen?

1. Ainakin Ikeassa ja Anttilassa niitä myydään. Myös Prismoissa ja Giganteissa myydään kattiloita. Ylipäätään kaikenlaisissa tuollaisissa taloustavarakaupoissa ja tosi isoissa supermarketeissa luulisi sellaisia olevan.

2. Kyllä alaikäinenkin voi minun mielestäni ostaa junalippuja, ainakaan en näe syytä miksei voisi. Ainakin Helsingin lähijunat ovat luonteva osa muutakin joukkoliikennettä (bussit ja tuollaiset), ja tätä joukkoliikennettä käyttävät ihan tavallliset koululaisetkin. Myöskään en ole koskaan lippuja ostaessani joutunut vahvistamaan ikääni tai mitään muutakaan vastaavaa.

Anteeks, en ole mikään tekniikan ihmelapsi...

Noniin.... Siis suoraan suomennettuna se olis ollut japaniks jotain: "kuin hedelmä" tai vastaavaa. Mutta mun mielestä hedelmäinen ei ole sana... Saatan tosin olla väärässäkin. (hyvin mahdollista)
Eihän tuo iso juttu ole, mutta jos se pistää mun silmään, niin se voi haitata jotain toistakin ja viedä tunnelman.

Näh, kyllä kait jokainen on töpännyt tuon Edit-nappijutun.

Eksakti suomennos voisi siis olla "hedelmää muistuttavilla huulillasi", mutta lyhyempi olisi "hedelmällisillä huulillasi", vaikka merkitys muuttuu vähän. Puntaroinpa noiden välillä. Kiitokset, Horaaneko!

Onko kellään kokemuksia kauppakeskuksissa hengailemisesta? Tyyliin joku kamppi tmv, kunhan on edes jonkimmoinen kauppakeskus. Millaista se on? Mitä siellä tehdään?

Hengailen itse Hansassa, Turun kauppakeskuksessa joka on Kamppia pienempi, mutta uskon että samoja asioita tehdään.
Yleensä kiertelemme kaupoissa, käymme ehkä kahvilassa. Kaupoista ei välttämättä ostella mitään vaan katsellaan ja ihastellaan vain. Joskus ostamme esim. suklaalevyn ja asetumme johonkin syömään sitä. Että sellaista.

Itse olen Kampissa käynyt, mutta kauppakeskushengailua en varsinaisesti ole paljon harrastanut, sillä ex-maalaisseutulaisena minuun on juurtunut tapa mennä kaupungille vain jos on oikeasti asiaa. On kyllä toisinaan silti tullut tapettua aikaa esimerkiksi linja-autoa odotellessa tai tullut jopa mentyä kaverin kanssa shoppailemaan jotain.

Komppaan tuota ei-ostamista: usein kaupassa käydään katsomassa, mitä siellä on, ja jos jotain älyttömän kivaa (ja sopivan halpaa) löytyy, se voi lähteä mukaan. Suurin osa hypistellyistä ostoksista jää kuitenkin sille hypistely- tai sovitustasolle. Joskus kauppaan voidaan mennä jopa silloin, kun on varmaa, ettei sieltä kuitenkaan osta mitään: esimerkiksi kalliiden kännyköiden katseleminen ei ole yhtään kummallista.

Kun itse menen hengailemaan pidemmäksi aikaa kauppakeskukseen (tai kaupungille), usein syöminen hoituu jossain pikaruokalassa (Hesburgerit ja tuollaiset), kahvilassa tai ravintolassa, yleensä ensimmäisessä. Jotenkin on mukavampaa saada ahteri alas ja syödä rauhassa kuin mitä nakertaa jotain einesvoileipää jollain penkillä.

Hengailuun voi toki kuulua myös seisoskelua jollain käytävällä (tai penkillä istumista) ja juttelemista. Kauppojen kiertäminen on kuitenkin (ainakin tytöillä/naisilla) suuressa osassa.

Kiitos vastauksista! ^^ Itse tosiaan asun niin totaalisessa pikkukaupungissa, ettei täällä ole tietoakaan mistään kauppakeskuksista. Mutta kaipaisin tietoa vielä siihen, että esim. skeitataanko siellä? Tai onko kukaan nähnyt jonkun (etenkin poikien) tekevän siellä muutakin kuin istuskelevan jossain tai kiertelemässä kauppoja?

^ Hmmm, olen kyllä joskus nähnyt joitain yläasteikäisiä poikia aiemman kotiseutuni isomman kaupan edustalla skeittilaudat kourassa, mutta en usko, että Kampin sisällä saa skeitata tai edes rullaluistella (ainakaan en ole nähnyt siellä mitään muuta pyörillä menevää kuin matkalaukkuja ja lastenrattaita). En muista, onko Kampin edessä mitään skeittipaikkoja, mutta sisällä skeittaavat lähtisivät varmasti turvamiesten saattamana pihalle.

Kampin yläkerrassa on kuitenkin keilahalli, joten kyllä se käynee hengauspaikasta. En kyllä itse usko, että pojatkaan tekevät kauhean mitään erilaista tyttöihin verrattuna, paitsi käyvät eri kaupoissa. Luulen, että sisäskeittiradat olisivat enemmän jenkkien juttuja, jos heidänkään.

Itsellä vain kokemusta pikkuJoensuun pikkuIsosta Myystä ja hyvin lyhyestä käynnistä Kampissa.

Mutta, ainakin teinit tuntuvat hengaavan siellä. Yleisimmät ostoskeskuksien lattioiden kuluttajat ovat teiniporukoita, joihin kuuluu muutama tyttö ja poikia, tai toisinpäin. Nämä varmasti kaikissa kaupungeissa havaittavat ryhmät eivät yleensä osta mitään, enintään tytöt vaatteita ja meikkejä, ja pojat seuraa perässä. Sitten ne istuu penkillä ja nauraa.

Me vanhemmat ja viisaammat (?) taas yleisimmin käymme kahvilla ja lahjaostoksilla. Lapsia ostoskeskuksissa harvoin näkee, keski-ikäiset luuhaavat yleensä siinä pimeimmässä baarissa. Vanhuksia näkyy myös usein ostoskeskuksissa, mutta eniten niitä kansoittavat massateinit, jotka etsivät seurustelukumppaneita tai kuluttavat rahaa.

Siinä vastaukseni, ja tässä kysymys:

Jos ihminen on joutunut vakavaan onnettomuuteen, milloin häntä saa mennä katsomaan? Heti leikkauksen jälkeen, vai??? Tajusitteko mitään? xD

Ainiin, ja lisäyksiä keltaisiin sivuihin horaanekon kohdalle! (näin sitä jälkikäteen muistaa)

Tietää myös näistä asioista:

-Autot (oikeesti xD)
-paniikkihäiriö
-syömishäiriö
-hamsterit
-psykiatrilla/psykologilla käynti
-masennus
-ahtaanpaikankammo
-sopeutumiskammo
-skitsofrenia

(ei, en sairasta viimeistä. XDD On vaan tullut selvitettyä siitä kaikenlaista! >8D)

Siinä aineksia angstiseen ficciin höystettynä hamstereilla ja autoilla. XDD

Munchlaxin Q & A osiossa tänään - kauppakeskushengaus!

BrainDeadin kysymykseen vastailen siis omia kokemuksiani sivuten, joita löytyy jopa kahdesta paikasta - Horaanekon mainitsemasta pikkuIso Myystä sekä myös yleisesti huulilla olleesta kampista. Aika huimaa, veljet.

Heilun itse lähinnä Kampissa vieraillessani sellaisissa piireissä, jotka kipuavat kaupoissa ravaamisen ja kahvittelun sijaan yläkerroksiin istuskelemaan ja höpöttämään kaikkea kepeää. Kyseisen puljun ylimmällä tasanteella on siis röykkiö pöytiä ja tuoleja, kahvio ja muutama liike, joista osa keskittyy enemmän vaihtoehtoiseen muotiin ( osasyy varmaan siihen, ettei tätä " teinijengiä " siellä kauheammin näy ). Kuten aikaisemmista vastauksesta kävikin ilmi, se on usein juuri sitä "hengaamista" - rahaa ei polteta kovin paljon ja meno on letkeää.
Tuohon skeittauskohtaan vastaan Kampin kuuluisan aukion olevan kesäisinä päivinä ykköskohde, jos haluaa pitää hauskaa dekin kanssa. Ihmisiä kerääntyy sinne usein porukoittain, ja yleinen asetelma on se, että pojat skeittaavat tyttöjen katsellesa.

Joensuun Iso Myy on Kamppia monin verroin pienempi, eikä kaupungin hengaustarjonta ole itselleni ainakaan kovin kummoinen. Paikallinen ostoskeskusnuoriso tuntuu tykkäävään ovien edessä tupakoimisesta ja yleisestä häiriköinnistä harvinaisen paljon, minkä takia siirryn itse suosiolla sivuun.

Toivottavasti sait jotain irti :----------)

LISÄKSI voisin ilmoittautua keltaisille sivuille. Munchie on erikoistunut seuraaviin;

- Keikkailu, niin H-hetken jysäykset kuin jonotuksetkin on koettu
- Synnynnäinen sydänvika ja sen tuomat, ei joskaan suuren suuret, rajoitteet
- Teatteri, sekä estradilla oleminen että taustamiehenä, maskeeraajana ja lavastajana toimiminen
- Matkustelu, olen liikkunut paljon Virossa ja Venäjällä, mutta myös muita Euroopan maita, kuten Unkari ja Kreikka on tullut nähtyä. Osaan siis kertoa itse matkustamisesta ( lentokone, juna, laiva, bussi - you name it ) ja muutaman maan kohdalla myös kaupungeista ja niiden ulkonäöstä
- Sosiaaliviranomaisten kanssa toimimaan joutuminen

Siinä näitä, lisäilen jahka mieleeni jotain tulee :------------)

Laitetaan tänne Genman tiedonmuruja. Näitä ovat muun muassa:

-Historia (etenkin euroopan, mutta muidenkin mantereiden tärkeät kohdat on hallussa.)
-Urheilu (Hyvin laaja tietous olympialajeista.)
-Epilepsia (Sairastaa kyseistä sairautta.)
-Sotilasarvot (Sitä se historianharrastus teettää.)
-Aseet (Lisää sotahistorian sivutuotteita.)

Jees siinäpä tuo olennainen.

Huh, Genma, pelastit mut! :DD
Pitäisi saada ficciin perustietoa epilepsiasta, ja myös tuntemuksia tällaisesta kohtauksesta. Osaatko auttaa?

Serkku sairastaa kyseistä tautia, mutta enpä ole siltä pahemmin kysellyt.

Tietenkin muutkin saa vastata jos tietää.

Horaaneko kirjoitti:Huh, Genma, pelastit mut! :DD
Pitäisi saada ficciin perustietoa epilepsiasta, ja myös tuntemuksia tällaisesta kohtauksesta. Osaatko auttaa?

Serkku sairastaa kyseistä tautia, mutta enpä ole siltä pahemmin kysellyt.

Tietenkin muutkin saa vastata jos tietää.

Oukei eli epilepsia kohtauksia on kahta eri mallia on PM eli Pétit Mal ja GM eli Grand Mal. PM:ssä on kyse ns. poissaolokohtauksista eli kyseinen henkilö ei tajua mita tapahtuu, vaikka henkilö päällisin puolin näyttää olevan tajuissaan. Itse en ainakaan tunnusta saaneni koskaan PM kohtausta.

GM eli Grand Mal kohtaus on kaikille tuttu kohtaus, eli ihminen menettää tajuntansa ja saa lihaskouristuksia. Omat kokemukseni, sekä muiden ystävien ja sukulaisten, liittyvät tämän malilseen epilepsiaan. Omat hirtehiset nimitykseni näille kohtauksille on General Motors tai nyttenmin Naruto-kohtaus (Tulee tästä Shippuden taivaan ja maan-sillan tapauksesta, jossa Kyubi otti vallan Narutosta.).

Kohtaus alkaa varoittaa yleensä tulemisestaan. Itselläni kyse on näkö- ja kuuloaistin yhtäaikaisesta pätkimisestä eli silmät muljahtelevat ja korvissa napsuu. Seuraavasta vaiheesta minulla on vain kuulopuheita, mutta kyseinen asia pitää paikkansa eli päästän kuuleman mukaan ennen kouristelua oikein epäinhimillisen huudon. Itse kohtaus onkin minulle täysin mustaa, mutta kohtauksen mentyä ohi alan kuulla ensimmäisenä ääniä selkeästi. Silmät ovat valonarat. Kieli on yleensä turta, kun siihen on purrut, viimeksi kun sain kohtauksen, niin kieleni oli arka seuraavat kaksi päivää. Lihakset ovat kipeät, tunne on vähän kuin olisi nostellut jotain raskasta pitkän aikaa.

Eli sellaista tietoutta ja tuntemuksia. Nämä ovat omia kokemuksiani. Epilepsia kun on siitä kavala sairaus, että se on lähes yksilöllinen. Mutta toivon näiden tuntemusten auttavan ficin teossa. Ihan mielenkiinnosta haluaisin myös lukea valmiin tekeleen.

Kiitosta! Tuo oli juuri sopiva vastaus, sillä kohtaus tullaan kuvailemaan hahmon näkökulmasta. Lisäksi on oikeastaan aivan sama, minkälainen kohtaus on, koska ei sillä ole väliä, kunhan se vaikuttaa aidolta. Serkullani lähti näkö ja se oksensi, muuta en tiedä...
Naruto-kohtaus. 8D
(ja tässä mä vaan naureskelen, anteeksi)
Tuo muuten sopii täydellisesti ficcini juonta ajatellen. Jesh. Kiitosta!
Ficin tulen julkaisemaan... Lähiaikoina. :3 Siitä tulee lyhyt ja paritukseton.

Tämä tapaus tulisi lähinnä roolipelihahmoa varten, mutta tuskin tämä utelu haittaa...

Elikkäs, onko täällä ketään homo- tai biseksuaaleja (tai ylipäätään ketään ei-heteroja)? Olen laatimassa hahmoa, joka kehittää romanttisia tunteita erästä toista hahmoa kohtaan, ja tätä hahmoa hän luuli alun perin oman sukupuolensa edustajaksi (havaitsee myöhemmin erehtyneensä, mutta rakkaus pysyy, hahmo on siis oletettavasti biseksuaali). Nyt kysymys kuuluu: Miltä tuntuu tajuta oma heterosta poikkeava suuntautuminen? Mitä tunteita siihen liittyy? Heittääkö se oman maailmankuvan ympäri?

Nutin kysymykseen...

En ole vielä aivan 100% varma omasta seksuaalisestasuuntautumisesta, mutta luulisin olevani bi (no, voin hyvin kuvitella seurusteslevani niin miehen kuin naisenkin kanssa, joten tuskin ihan heterokaan olen..:D). Ei tämän tajuaminen minulle oikeastaan mitään suuria tunteita aiheuttanut, se tuli vähän niin kuin luonnostaan ajan myötä. Lähipiiristäni kun kuitenkin löytyy myös yksi lesbopari ja muutkin läheiseni ovat aika suvaitsevaisia, plus kyllähän tässä animuskenessä on homoiluun tottunut. Oikeastaan ainoa enemmän miettimistä aiheuttanut juttu on se, että pelkäsin(/pelkään) vain kuvittelevani tykkääväni myös tytöistä, koska se on vähän niinku in skenessä.

Eli minulle tämä ei ole ollut kovin maailmaamullistavaa, mutta toisaalta tällaiset asiat ovat varmaan aika yksilöllisiä. Joku vähän erilaisella perhetaustalla ja persoonallisuudella varustettu olisi saattanut kehittää tästä vaikka minkälaisen identiteettikriisin.

(uh oh, kirjoitan puhelimellani, joten voin vain toivoa, että teksti ei ole aivan täynnä typoja.:S)

Nutin bi-kysymykseen voinen tarjota jonkin tapauksen vastauksen.

Bi-seksualisuus ei nykyaikana sinällään ole mitenkään ahdistavaa tai mitään, kun sitä ainakin teinien keskuudessa voisi sanoa muoti-ilmiöksi.
Lähinnä se mikä saa aikaan ristiriitaisia tunteita on, se kun on epävarma onko oikeastaan bi vai ei. Toisaalta sitä ei halua kovin monelle mennä huutelemaan, sillä ihmisten reaktioista ei voi tietää. En siis kiellä jos minulta kysytään, mutta harvemmin siitä omatoimisesti menen kertomaan (paitsi näin netissä).
Varsinkin kun aloin seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa, meni jonkin aikaa, että pystyin hänelle asiasta kertomaan.
Poikaystäväni (joka on myös bi), kertoi kokeneensa eräänlaisen helpotuksen huokaisun, kun hänen eräs ystävänsä oli todennut seuraavasti: "Tiedän että olet bi, minä vain näen sen." Poikakaverini ei tarkemmin osannut sitä selittää mutta sanoi, että oli tavallaan helpottavaa, kun joku toinen sanoi sen hänelle, niin osasi itsekin hyväksyä itsensä sellaisena mitä on.

Joskus nuorempana ajatus hämmensi enemmän, mutta nykyään olen melko sujut sen kanssa. Mieltä kyllä vieläkin askarruttavat kysymykset, kuten pystyisinkö seurustelemaan naisen kanssa. Joten saman sukupuolen edustajan kanssa seurustelusta en valitettavasti voi mitään kertoa.

Nutin homo/bi -kysymykseen.

Se riippuu eniten ehkä ihmisestä, et kuinka sen kokee. Oon ite ollu pari kertaa tytön kanssa yhdessä (en oo kyl ikinä ollu pojan kanssa, joten en osaa vertailla), mutta se ei kuitenkaa ollu sellane shokki, et olis yllättäny tai jotai. Ehkä ennemmin siihen on vaan kasvanu, et myös näin voi toimia. Mulla siihen ei sen hirveemmin oo ollu mitää tunteita, se vaan tuli luonnostaan ja se on riittäny. Tytöt on aina kiinnostanu samalla tasolla ku pojat. Ehkä mun tapauksessa on myös auttanu, et on lapsena ollu pääasias vain poikia kavereina, jollon tyttöjen ihailu ei oo missää vaihees tuntunu oudolta.

Mitä nyt tossa on samansuuntasia kavereita ollu matkan varrella niin kaikki on ollu vähän saman suuntasia, että "okei, miksipä ei". En oikein tiedä ketään ketä olis saanu kauheeta shokkia, et ää oon homo tai mitää. Mut kai jotku voi sen kokea shokkinakin. Se riippuu varmaan aika vahvasti ympäristöstä jossa on kasvanu, jos sun porukat on tyylisiä, et heterous on ainoa oikea, niin yleensä sitä varmana tulee shokki, koska se on sulle kasvaneita periaatteita vastaan.

Toivottavasti tää nyt auttaa ees hieman eteenpäin : D

Itse en omakohtaista kokemusta voi juurikaan antaa, sillä olen hetero, mutta kun kysyin joskus samaa asiaa eräältä homoystävältäni, tämä sanoi ensin pelänneensä asiaa kauheasti, sillä yhtäkkinen kiinnostus samaa sukupuolta edustavista oli tuntunut oudolta ja pelottavalta. Tällä tyypillä reaktio oli siis aika raju. Oli masennusta ja psykologilla ramppaamista. Tässä todiste siitä, että ihmiset on aika yksilöllisiä.

Itse mietin joskus yläasteella (kaikki ystävänikin on muuten miettinyt ihan samaa, aika hauskaa...) että jos tykkäisinkin tytöistä. Se oli pelottavaa ja alkoi heti ahdistamaan.
Joillakin näköjään on siis isommat reaktiot asiaan. :DD

(Poikaystävä sanoi muuten näin btw joskus tuntevansa itsensä välillä ihan homoksi kun käyttäydyn aika poikamaisesti. Hauskaa. Enpä tosin ole nähnyt hameisiin pukeutuvia poikia...)

Hitto, oli joku kysymys, mutta unohdin sen. Args. 8D

Kiitos vastauksista! Roolipelihahmoni homo-/biseksuaalisuuden tajuaminen (tai tajuamisen luuleminen, tulkinnasta riippuen) on todennäköisesti sitä voimakasta kaliiperia, koska roolipeli sijoittuu menneeseen aikaan, jolloin tämä ei-heterous oli vielä isompi tabu kuin mitä nykyisin. Nämäkin vastaukset kuitenkin valaisivat asiaa mukavasti lähinnä tiimoilta "mikä on isoin ongelma" tms., kiitos!

Muistinpa sen kymysymyksen!
Kysymys Narutoa seuranneille:

Miksi tätä Tobi/Madaraa voi oikeastaan kutsua? Kun sehän ei ole 100% varmaa, että kyseessä on Madara Uchiha. Kirjoitan hahmosta ficciä, jonka aion julkaista ehkä huomenna tuolla Naruto.fi:ssä, ja tarvitsisin pikaista vastausta!
Kirjoitan sen nyt Madarana ennen mielipidettänne.