Löpinäloota

Tämäkin pitää laatia Eli tänne jutustelua aiheista, joita varten ei viitsi omaa topicia pystyttää - siis Löpinäloota aka Offtopic-topic!

***

Heti alkuun Millielle synttärionnittelut! Onnea 18-vuotiaalle!

(Pahoittelen myöhäistä huomaamista.)

Mites ihmisillä isänpäivä meni? Mä kävin kaikki isoisät, isän ja isoisoisänkin luona ja söin itteni ähkyyn...
Oonko muuten ainut, joka inhoaa ennen kuukautisia tulevaa turvotusta?
Ja vatsakipuja... Yöh. Ja torstaina hissan koe.

^ Voisin pariin ekaan Pikkuystävän juttuun, ettei ole kokemusta, en voi ottaa kantaa.

Munchiella ei ole isää, jota päiväillä, on vaan kiukkuinen käsityöläisäiti ja tältä perityt geenit. Ne eivät tuoneet mukanaan minkään oloisia menkkakipuja, vaivoja tai rasitteita ( ihan hyvä vaan ).

Tai sitten ruokaani on piilotettu mieshormoneja. Kuka tietää, ehkä äiti halusikin poikalapsen.

Uusimman Potterin ensi-ilta tulossa parin päivän päästä, ja tunnelma on täällä hyvin korkean oloinen!

Potter-fandom on ainakin finfanfunissa hyvin isossa osassa, ja fanficcejä siltä saralta tulee runsaasti. Ehkäpä sen kautta saankin hyvän aasinsillan ottaa kontaktia teihin muihin ficcareihin - KUINKA MONI LIENEE MENOSSA KATSOMAAN KO. LEFFAA LÄHIAIKOINA ? :----)

Pikkuystävä: Et varmasti ole, tosin mulla ei varsinaisesti turvota vaan pikemminkin myllää mahassa.

Munchlax: Mie en ole, kyllästyin Potter-leffoihin kolmosen jälkeen. Ei ole vain minun juttuni katsella tuntemastani kirjasta tehtyä elokuvaa, kun väkisinkin leffassa ja kirjassa on jotain erilailla ja sellainen ottaa meikäläisen kaltaista perfektionistia päähän...

Carry on.

@ Nuti : Potter -kirjojen oltua pentuaikaini tukipilarit ja seinähirret elokuvaversiot häiritsivät muakin aluksi niiden kaikkien juonellisten epäloogisuuksiensa takia. Lisäksi uudemmat leffat ovat kieltämättä ensimmäisiä heikommin säväyttäviä, mutta mä otan tämän katseluriitin tietynlaisena hatunnostona. Muutama näyttelijä tekee mielettömiä roolisuorituksia, ja Rowlingin luoma maisema on yksinkertaisesti nerokas.

Jokaisella kuitenkin omat mielipiteensä! :-----)

Isänpäivä meni muuten ihan hyvin, paitsi että säikähdin kuollakseni seinälläni ollutta varjoa, joka paljastuikin äidikseni. Ja mulla on yskä :<

Kuulin eka kertaa kavereilta, että "puhun vähän hassusti".: D Kuulemma vähän hitaasti ja "sitä outoa loppukahdennusta" käyttäen. Eli Porin murre ei ole ihan vielä tarttunut.
Suomen murteet ovat kyllä ihania, rakastan kuunnella kun ihmiset puhuvat niitä. Tai lukea tekstiä, jossa hahmot puhuvat murtaen, yksi syy miksi Tuntemato sotilas on niin loistava kirja.

Olin viikonloppuna Club For Fiven konsertissa ja rakastuin kappaleeseen Brother Rap And Sister Soul. Ostin sen iTunesin nettikaupasta, mutta lataus ei jostain syystä toimi.: < Möhh, korvikkeena kuuntelen muita yhtyeen biisejä.

Sisko osti meille Tsukista liput ensi kesän Desuun. Nyt pitää enää varata hotellihuoneet. Ja jaksaa odottaa ensi kesään asti.: 'D

Hoo, olen syntyjäni Porin suunnalta! Muistan, että lukiossa meitin äidinkielenope (kotoisin Itä-Suomesta) huomautti just tosta loppukahdennuksesta: siinä missä muualla sanotaan "hernekkeitto", Porissa se on vain "hernekeitto", vaisummalla k:lla siis. Open mielestä se kuulostaa siltä kuin porilaisten hernekeitossa olisi vain yksi herne Lisäksi hänen mielestään porilaiset lyhentelevät kamalasti sanojaan... no, myönnettäköön. Omaan suuhun istuu ainakin paremmin "toi tyyppi o Pohjamaalt" kuin "tua tyyppi on Pohojammualta".

Muutin itse pääkaupunkiseudulle puolisentoista vuotta sitten, mutta mitään ihmeellisempiä murresekaannuksia ei ole tullut. Tuntuu kuitenkin vain hassulta, kun kuulee pääkaupunkilaistuttujensa puhuvan ihan normaalisti "mutsista" ja "faijasta", kun omilla seuduilla on tottunut siihen että sitä sanastoa käyttävät vain muualta muuttaneet kovikset ja sellaiset. Lisäksi sellaiset hassut sanat kuin "dösä" ja semmoiset välillä virnuiluttavat, muuten ei ole erityisiä kompasteluja tullut eikä kukaan ole tullut ihmettelemään murrettani (paitsi että usein kuulee, että puhun tosi nopeasti, mutta sen selitys ei ole vain murteessa). Kai se johtuu tosin siitäkin, että isäni on kotoisin pääkeupunkiseudulta (ei tosin puhu sikäläisittäin kun lapsuudenkodissa puhuttiin enemmän kirjakieltä) ja olen käynyt muksuna usein Helsingissä

Jännä fakta: Kun olin pieni, luulin, että Suomessa on vain kaksi murretta: mä-murre ja mie-murre. Etelä- ja Länsi-Suomessa on mä-murre, muualla mie-murre.

Desua mietin minäkin, mutta kun ei ole hajua mitä ne kesätyöt tuumivat :/

Täälläkin yksi ehkä desuun tuleva!
Mulla on kesän alussa ripari. Millasia kokemuksia ihmisillä on ripareista?
Olen syntinen materialisti ja menen riparille rippilahjojen takia.
Suunnitelmana oli erota 15-vuotiaana kirkosta(vanhempien luvalla saa), mutta päätinkin erota vasta täysi-ikäisenä, sillä haluan äänestää seurakuntavaaleissa. (Ja ehkä järjestää kirkon edessä yksinäisen mielenosoituksen muuten vaa.)

Pikkuystävä: Riparilla on ihan hauskaa, vaikka tosi vihaisissa tunnelmissa sinne itse lähdin aikoinani. E ikiinnostanut moiset jeesustelut sun muut yhtään, kun olin ja olen edelleen ateisti. Mutta ei se onneksi pelkää jeesustelua ollut vaan sain paljon uusia kavereita ja pidettiin paljon hauskaa. Oppitunnit olivat kuivia, mutta nekin saatiin mukavasti kulumaan sotkemalla toistemme vihkoja. Leirillä oli mukava pappi ja isoset ja nuoriso-ohjaajat, mitään pahaa ei siltä reissulta jäänyt mieleen., mieluusti olisi toisenkin viikon ollut. Pidä hauskaa riparillasi!

Tuosta kirkosta eroamisesta tuli mieleen, että meinasin itsekin tuossa ylen homoillan jälkeen erota, kun keitti sen verran pahasti ja varsinkin kun olen ateisti, kirkko ei ana minulle mitään. En kuitenkaan eronnut, sillä samasta syystä kuin sinä, halusin äänestää (ja äänestin) kirkollisvaaleissa. Uskon, että siten voi vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.

Minulla oli oikein mukava ripari Vähän se meni tosin sörsseliksi kivuliaiden menkkojen takia, mutta paljon jäi sieltä haaviin: tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni juuri riparilla ja mukaan tarttui monia nykyisiä suosikkilauluja (mm. "Tuu mun vaimoksein", "Shine, Jesus, Shine", "We're Travelling on the Right Road" jne.). Riparilla ei oikeastaan mietitä pelkästään uskontoon liittyviä asioita vaan myös mm. etiikkaa ja sellaista. Muistan ainakin sen, että mietittiin, mitkä on viisi itselleen rakkainta esinettä ja minkä niistä heittäisi viimeisenä pois, jos olisi uppoavassa veneessä. Lisäksi isoset ja opettajat järjestivät ryhmissä kuljettavan rastiradan, jossa oli seuraavia stoppeja:

-- Ollaan ulkomailla, ja vastaan tulee suomalainen turisti joka on hakattu ja ryöstetty ja hädissään. Miten toimit? (Isonen näyttelee turistia.)
-- Selitä paritonta lenkkaria palvovalle alkuasukkaalle, että you're doing it wrong. (Isonen esittää alkuasukasta.)
-- Juttele mukavia mummolle ja laula virsi hänen kanssaan (opettaja esittää mummoa)

Lisäksi oli leiriolympialaisia ja sellaisia. Tosin se huomio, että meikäläisen rippileiri oli sellainen yli viikon mittainen, vastaavaa huttua ei lyhyemmillä leireillä ihan kai ehdi käydä, mutta uskon fiiliksen olevan samis jos osaa asennoitua oikein

Meikä on näköjään poikkeus. Rippileiriä en ole ollut enkä ole minkään uskonnon tunnustaja. Aikanaan kotoa sain luvan päättää, että menenkö vai en. Päätin olla menemättä. Painostus koulun kaveripiiristä oli kova. Tosin uhkaukset kirkkohäiden väliin jäämisestä ohitin olankohautuksella.

Joo...antaapi olla mitäs tässä vanhoja muisteleen.

Mulla on kanssa ripari eessä ens kesänä, ja isoveli menee valmistuu ylioppilaaks saman kesän alussa.

väsyttää, ja pitäs tänää vielä raahautua pelaamaan. oon kirjottamassa ficciä ja BUM! artblock.

Nyt ei mee kaikki putkee, ei ollenkaa.

Oonko muute ainut joka on miettiny, et miks ficeissä on niin paljon kliseitä ja kuluneita juttuja joita pitää välttää viimeseen asti, mutta artteja on nähty oikeasti jo miljoonia samanlaisia, esim naruto ja sasuke suutelemassa. ärsyttää.

Iha todella hirveä päivä. Sain tietää että parhaan kaverin poikaystävä joutu auto-onnettomuuteen. Niiden auton edellä oleva teki äkkijarrutuksen, ja sit jarruti tämän poikaystävän äitikin ja sit rekka törmäs niiden auton perään. Poika lens ikkunasta läpi. Nyt se makaa sairaalassa teho-osastolla hengityskoneessa. Kaveri itkeskeli koko koulupäivän ajan ja mä sit yritin lohduttaa. Koulupäivän jälkeen se lähti sinne sairaalaan ku mä jäin viel koululle yhteen kerhoon. Sit mullaki tuli itku. Tuntuu vaan niin epäreilulta, että sille kaverille käy kaikkee ikävää, sen isä sai viime vuonna kaks sydänkohtausta (mutta selvisi) ja nyt tää. Ja ny vähä aikaa sitte sain tietää, et sen pojan syke on heikentyny. Mulla on paha olo, ku mun kaveril on. Se sano jäävänsä sairaalaan koko yöks ja et se nukkuis vaik lattial, et se vois olla sen poikaystävänsä kaa, nii kauan ku voi... Kaikki menee nyt päin h*lv*ttii! D:<

No-chan:Ihan hirveä juttu, miksi ikäviä asioita pitääkin sattua. Jos omalle kullalleni kävisi noin... Ihan kamalaa, ei tässä sanatkaan riitä kun itseäkin alkaa ahdistaa.
Jos nyt huono tuuri käy ja ystäväsi poikakaveri ei selviäkään, muista olla ystävällesi paljon tukena, sitä hän tarvitsee enemmän kuin mitään muuta!
Jaksamista teille molemmille!

Äh, piti vastata tähän mutta unohtui... Hirvittävältä kuulostaa, eitämättä D: Kaikki peukut ja isovarpaat pystyyn ystäväsi poikakaverin puolesta! Ja jos huonoin käy... niin, ystävä todella tarvitsee tukea. Mutta jos itsekin tarvitset tässä tilanteessa tukea (esim. olet murtunut siitä kun ystäväsi on pirstaleina), älä itsekään pelkää hakea sitä. Itse ainakin olen sen verran herkkä ihminen, että jos kaverilla on suru puserossa niin se tarttuu helposti.

Kiitos envyy ja Nuti pienestä tuesta :3 Tämä ystäväni tulee meille huomenna yöksi, ja yritän parhaani mukaan olla hänen tukenaan. Tänään oli vähä paha paikka kun enkun sanakokeessa kysyttiin sanoja ero ja yksinäisyys. Tuli kaverilla tippa linssiin ja kyllä sen ymmärtää, kyl mäki itkeskelin eilen paljon tän asian takii.

Kyllä veti hiljaiseksi tuo eilinen No-chanin uutinen. No, koska en ole niin hyvä sanoissa tai niiden käyttämisessä, niin on toivotettava jaksamista sekä No-chanille että kaverille.

No-chanille tsemppiä.: <

Tänään oli koulussa opon ohjaus, täytettiin se lukion valintakortti. Näillä näkymin tulen kirjoittamaan äikän lisäksi pitkän enkun, pitkän matikan, psykologian, filosofian ja historian. Sekä mahdollisesti ruotsin ja saksan. Vähän jotain säätöä on kaiketi vielä tiedossa näiden valintojen suhteen kun filosofian kursseja piti heittää ekalle ja tokalle vuodelle, että voin sen sitten tokan vuoden keväällä kirjoittaa ja lopulta ekalle vuodelle tuli liikaa kursseja tai jotain. En ole turhan perillä siitä miten nämä jutut oikein menee, eihän tässä muuta kuin tulevaisuuttani suunnitella.

Tässä ihan vähän aikaa sitten hyppelehdin pianotunnilleni vähän aikaisin, niin että hetken piti kuunnella edellisen oppilaan soittoa enne kuin oma tuntini alkoi. Se oli sellainen pikkupoika, tosi lahjakas, ja minä olin tietysti ihan silmät sydäminä koska pianoa soittavat pikkupojat ovat niin suloisia. Siinä sitten tuli mieleeni, että miksen ole koskaan harkinnut soitonopettajan ammattia. Tykkään opettaa ja tykkään soittaa ja tykkään kuunnella soittoa. Tuli tunne, että ehkä olen vihdoinkin löytänyt sen kutsumukseni.
...Mutta ajattelin silti vielä kypsytellä ajatusta. Ehkä pitäisi suostutella joku sisaruksista oppilaakseni ja kokeilla, tykkäänkö siitä.

Asiasta kukkaruukkuun, ei pitäisi lukea paria blogia kun niistä löytää aina liikaa mangoja, joita haluaisi lukea.: D

Jatt-An kirjoitti:

Tänään oli koulussa opon ohjaus, täytettiin se lukion valintakortti. Näillä näkymin tulen kirjoittamaan äikän lisäksi pitkän enkun, pitkän matikan, psykologian, filosofian ja historian. Sekä mahdollisesti ruotsin ja saksan. Vähän jotain säätöä on kaiketi vielä tiedossa näiden valintojen suhteen kun filosofian kursseja piti heittää ekalle ja tokalle vuodelle, että voin sen sitten tokan vuoden keväällä kirjoittaa ja lopulta ekalle vuodelle tuli liikaa kursseja tai jotain. En ole turhan perillä siitä miten nämä jutut oikein menee, eihän tässä muuta kuin tulevaisuuttani suunnitella.

Asiasta kukkaruukkuun, ei pitäisi lukea paria blogia kun niistä löytää aina liikaa mangoja, joita haluaisi lukea.: D

Oho, melkoinen urakka Jatt-anilla edessä. Ei muuta kuin ahkeroinnin iloa. Itselläni iski nähtävästi laiskuus päälle, kun hikiseen sain lukion minimi kursseilla läpi Noh joo, se vanhojen muisteloista ja sitten asiaan. Mitä Blogeja Jatt-an mahtaa tarkoittaa?

Genma kirjoitti:Mitä Blogeja Jatt-an mahtaa tarkoittaa?

Lähinnä Oneesama, Daisuki Desu!:a, My Thoughts on Yaoita (en ole vielä edes ehtinyt tarkastaa kaikkia stargayn ja Aranan viime yaoi-paneelissa mainittuja kiinnostavia mangoja ja silti melkein joka blogipostauksen myötä tulee sellainen "tahtoo lukea tuon!!" -fiilis) ja Futoi Yatsua.

Jatt-An kirjoitti:Tässä ihan vähän aikaa sitten hyppelehdin pianotunnilleni vähän aikaisin, niin että hetken piti kuunnella edellisen oppilaan soittoa enne kuin oma tuntini alkoi. Se oli sellainen pikkupoika, tosi lahjakas, ja minä olin tietysti ihan silmät sydäminä koska pianoa soittavat pikkupojat ovat niin suloisia. Siinä sitten tuli mieleeni, että miksen ole koskaan harkinnut soitonopettajan ammattia. Tykkään opettaa ja tykkään soittaa ja tykkään kuunnella soittoa. Tuli tunne, että ehkä olen vihdoinkin löytänyt sen kutsumukseni.
...Mutta ajattelin silti vielä kypsytellä ajatusta. Ehkä pitäisi suostutella joku sisaruksista oppilaakseni ja kokeilla, tykkäänkö siitä.

En soittopiireistä liiemmin tiedä, pianonsoittoa kun viimeksi harrastin ala-asteella, mutta onko esmes jossain musiikkiopistoa tai vastaavassa mahdollista ryhtyä freelanceropettajaksi, jotta saisi selvää tykkääkö opetella? Toki myös yksi vaihtoehto on just tuo tuttavan opettaminen, kenties se voisi olla ekaa ehdotusta helpompi ja vähemmän sitova.

Hmhmhm. Olen käynyt viime aikoina (mm. tänään) psykologilla opetellakseni hallitsemaan ylitsevuotavaa stressiäni paremmin. Kolmen käynnin jälkeen psykologi totesi, että ylistressaamiseni johtuu siitä, että olen alati huolissani koulumenestyksestäni ja siitä, miten pärjään elämässä, ja että olen hyvin varovainen ihminen, ja että minulla on huono itseluottamus ja turvaudun todella helposti esimerkiksi vanhempiini vähänkin isompien kriisien (mm. kokeiden) tullen. Jotain totuuden siementä tuossa varmasti oli, joten olen alkanut pohtia sitä, miten ihmeessä sitä kuuluisaa itseluottamusta voisi nostattaa, jotta se stressinhallintakin helpottuisi...

Myönnän olevani aika arka persoona ja haluton kokeilemaan mitään, mikä voisi vaikuttaa riskaabelilta (mm. jonkin vaikean ei-pakollisen kurssin käymistä, benjihyppyä, kalliin asian ostoa ennen kuin on pohtinut sen hankkimista hyvän aikaa jne.). Toisaalta, psykologin mukaan varovaisella luonteellani on myös etuja esim. tutkijan ammatissa, kun ei vedä liian suoria johtopäätöksiä esimerkiksi koetuloksista. Hummm...

Mulle on nyt yläasteen aikana kehittynyt sellainen jännä stressinvastainen reaktio, että kun rupeaa stressaamaan liikaa, niin mulle tulee sellainen "mitä väliä"-asenne. Eli mä en ollenkaan edes ajattele asiaa. Tai voisi ehkä sanoa, että luovutan.

Se on sinänsä tosi hyvä, koska mä tiedän mitä burn out on, mutta sit taas... Noh, yläasteellakin on jo aika paljon stressiä kaikkien läksyjen ja kokeiden ja portfolioiden kanssa ja sitten lopulta käykin niin, että mä en teekkään.
Mut voihan ajatella niin, että terveys on silti tärkeempi kun koulu.

Mä palasin eilen Vantaalta. Olin siellä viikon tetissä Vantaan sanataidekoululla ja oli tosi hauskaa! (: Ne lapset oli ihania. Toiset halus että mä tavaan niille suomen kielen sanoja että ne osaa kirjottaa ne ja toiset sit taas halus että mä opetan niille englantia. x)

Mut juujoo. Kävin keskiviikkona kans kattomassa Potter seiskan ekan osan. Onko muut nähny sitä jo? Mitä mieltä olitte?

*karkaa kuoroharkkoihin*

Ririe kirjoitti: -- kun rupeaa stressaamaan liikaa, niin mulle tulee sellainen "mitä väliä"-asenne. Eli mä en ollenkaan edes ajattele asiaa. Tai voisi ehkä sanoa, että luovutan.

Tuttu juttu. Harrastan samaa itsekin, eikä se ole pidemmän päälle oikein kannata - huomattu on :------D Kriiseilin itse jatko-opinnoista alkusyksyn kuin hullu, stressasin joulutodistuksesta ja sen keskiarvosta, tein itselleni taulukoita oman tason seuraamiseen ja suutuin itselleni monen monta kertaa. Vaihdoin sitten kamalassa kiukkupotkuraivarissa asenteeni siihen jo aikoja sitten hylättyyn, kapinalliseen teiniin, ja mökötin aikani - todetakseni vain, että elämä jatkuu.

Palasin siis takaisin alkuun. Kuulostaapa naurettavalta.
Joka tapauksessa tämä optimisti täällä uskoo, että elämä voittaa ja toimeen tullaan. Draamalukio kutsuu mua, ja kyllä se ka siihen riittää, jos opoihin on kerran luottaminen.

-- Kuluu siis ihan hyvää. Menossa aika peruskaavan mukainen lauantai: makaan sängyllä, dataan ohimennen enkä tee oikein mitään.

Elän siis unelmaa :-----------)